Lämmittelymatka Kroatiaan

Sitähän voisi kuvitella, että peruskoulun jälkeen suurin piirtein hallitsee Euroopan kartan.

Silti muutama vuosi sitten tuli yllätyksenä, että Välimeri ei jatkukaan Italian jälkeen suoraan Kreikkaan, vaan siinä Pohjois-Italian huudeilla on sellainen pieni entisen Jugoslavian maa kuin Kroatia.

Puolustaudun sillä, että silloin kun minä tankkasin kartastoa, kyseistä maata ei ollut olemassakaan.

Kroatiassa muutama vuosi sitten alkanut matkailubuumi on houkutellut paikan päälle paljon suomalaisturisteja.

Olen itse turistina vähän jämähtänyt. Matkustan perheenä mieluiten kohteisiin, jotka jo tunnen, pettymyksiä ei oikein lasten kanssa reissatessa jaksa. Ystävien lausunnot ovat kuitenkin olleet Kroatiasta pelkästään puoltavia, joten sinne siis mekin päätimme jäisen alkukesän ajamina siirtyä lämmittelemään.

Ja tämän yhden kokemuksen perusteella yhdyn tyytyväisten nyökyttelijöiden kerhoon, monestakin syystä.

Lentomatka on lyhyt. Miellyttävä kolmen tunnin lento sujui näin isojen ipanoiden kanssa jo aivan rutiinilla. Vaikka maa on pieni, lentokenttiä on useampi, joten jos yksi reitti ei tärppää, perille pääsee toistakin tietä. En itse testannut mutta maan sisäinen junaverkosto toimii kuulemma moitteettomasti jos haluaa monta kärpästä yhdellä iskulla.

Kohteita on vaikka kuinka. Pienehköön maahan on saatu mahtumaan niin upeita luonnonpuistoja, idyllistä saaristoa kuin Unescon maailmanperintökohteita. Me päädyimme Dubrovnikiin, mutta valkkasimme hotellin hieman vanhan kaupungin ulkopuolelta, lähinnä altaan perusteella, kersat kun vetävät edelleen yhtäsuuruusmerkit loman ja pulikoinnin välille. Kaikille meriplutaajille tiedoksi, että vesi oli kiitettävän kirkasta ja aika lämmintä, mutta rannat olivat vaihtelevan kivisiä, joten kannattaa pakata mukaan uimatossut.

Dubrovnikin kaupunki on tähän aikaan vuodesta kuuma ja täynnä turisteja (kuten koko maa), joten jos haluaa välttää tungosta, Game of Thrones -maisemia pääsee ihailemaan myös näköalatasanteella, jonne vie cable car.

Ilmasto oli yllättävän raikas vaikka aurinko porotti joka päivä. Kesäkuukausien aikaan Välimeri saattaa olla suomalaisturren makuun vähän turhan hikinen kokemus, mutta ainakaan rannalla ei edes iltapäivällä ollut läkähdyttävää (kaupungissa kuulemma on eri tilanne). Ehkä meri ja heti rannan takana kohoavat vuoret pitävät huolen siitä, että tuulenvire raikastaa ilmaa.

Erityiskiitos myös siitä, että kasvissyöjäkin löysi safkaa. Yksi perunalisuke pääsee heti kotikokeiluun - laitan reseptin jakoon kun saan testattua.

Harvoin tulee enää vastaan paikkaa, joka välittömästi jättää halun tulla uudelleen. Toivon, että tämä oli vain lämmittelyä sanan kaikissa merkityksissä, ja ensi kerralla saamme pitemmän slotin. Ja silloin on osattava edes vähän kieltä!

Ps. Paikallinen valkoviini oli myös suositeltavaa, meni ihan suosikkeihin sekin!