Enemmän kuin juhannusta odotan ensi viikon perinteistä Taivaan lintu -retriittileiriäni: vietän neljä päivää yksin kotona sillä välin kun muu perhe riehuu maalla.
Olen suorittanut tämän sielunhoidollisen setin joka kesä siitä lähtien kun Snadi täytti neljä. Vaikka lastenhoidollinen aikani vähenee koko ajan ja elämäni muistuttaa jo enemmän keski-ikäisen naisen kuin 24/7 henkivartijan elämää, en usko, että haluan luopua tästä aikaikkunasta enää koskaan. Olen addiktoitunut tähän muutaman päivän perhevapaaseen samalla tavalla kuin 80% työaikaan. On yksi päivä viikossa, johon saan suunnitella (melkein) sellaiset aikataulut kuin itse haluan. Samalla tavalla saan elää tämän neljä päivää juuri kuten itse haluan.
Voin mennä aamulla vaahtokylpyyn ja syödä kylmää pizzaa telkkarin edessä.
Ei tarvitse siivota kenenkään muun jälkiä.
Kukaan ei tuomitse, jos en pue päivävaatteita, liikahda sohvalta koko päivänä ja nouse sängystä ennen kymmentä.
Siitä tulee voitonriemuinen olo.
Olen tullut siihen tulokseen, että tässä retriitissä ei oikeastaan ole kyse yksinäisyydestä (josta kovasti myös tykkään) vaan oman elämän takaisinvaltauksesta. Sellaisesta pienestä lällätyksestä äitimyytille. Saan ihan luvan kanssa laittaa itseni etusijalle sen sijaan, että virittelisin jonkun kurahousun lahkeita kumisaappaiden päälle.
Erityisen ihanaa on oman vuorokausirytminsä käyttöönotto. Minulle se tarkoittaa rutiinien hylkäämistä, spontaaniutta. Voin lähteä salille tai leffaan tai molempiin. Kun minun ei tarvitse valvoa itselleni vapaa-aikaa voin jopa mennä aikaisemmin nukkumaan.
Olen yleensä pyhittänyt tästä jaksosta aikaa myös niille kotitöille, joita ei koskaan ehdi tehdä, mutta pitäisi. Tiistaisten tapahtumien jälkeen tehtävälista lyheni merkittävästi. Jopa ihan nollaan.
Tavoitteena onkin tällä kertaa olla ihan vastuuton: murustella sohvalle croissanttia ja aprikoosihilloa, tavata ystäviä, lukea, kirjoittaa, käydä kävelyllä ja istua ulkona iltamyöhällä kesää haistelemassa proseccon kanssa. Eiköhän sen ajan saa kulumaan näinkin.
Ihanaa juhannusta, muistakaa valvoa kesäyössä!
Siis voi kunpa mullakin olisi tollainen mahdollisuus! Tai kaikilla äideillä! Olet onnekas. Mitenköhän ton miehen sais myös tajuamaan miten tärkeää se olisi...
VastaaPoistaIhania hetkiä sulle <3
Kiitos, toivottavasti saat järjestettyä itsellesi samanlaisen setin! Meillä tämä meni ihan puhumalla läpi. Ja imho musta tämä on matalan kynnyksen mielenterveyden ylläpitoa ja mahdollisuus pitäisi olla kaikilla, jotka sitä katsovat tarvitsevansa.
PoistaIhanaa! Enjoy!
VastaaPoista(ja tuo vapaa-ajan valvominen on hyvä ja tuttu pointti... Ei kyllä omalle unen määrälle niin hyvä :) )
Mervi
Kiitos! No ei todellakaan ole fiksua mutta mitäpä sitä ei sen hetken hiljaisuuden eteen uhraisi. O_o
PoistaVoi että, kuulostaa niiiiiin hyvältä suunnitelmalta. Nauti, nauti. Miullakin ehkä tänä kesänä mahdollisuus samaan. Pidän peukkuja että onnistuu. Mahdollistahan on että joku just sairastuu, meijän lapsilla kun on tapana kesäisin sairastella.����
VastaaPoistaMäkin pidän sulle peukkuja! Molemmat ipanat kehittivät tälle päivälle nuhan mutta ne on onneksi niin isoja, että faija selviää kyllä. ;)
PoistaMulla toi setti ens viikolla. Sit seuraava viikko ollaan siipan kanssa kaksin - on sekin mukavaa :)
VastaaPoistaMä olen yrittänyt nyt aktiivisesti pyristellä eroon siitä huonosta omastatunnosta kun riekun jossain, esim. shoppailemassa, kaksi tuntia kauemmin vaikka lapset on jo isoja ja pärjää varsin hyvin isänsä kanssa eikä kellään ole mua ikävä. Mutta joku pieni juttu se on. Joku sellanen että kyllä nyt äidin on laatuaikaa lastensa kanssa pitämän, kun on ne lapset kerran tehny. Vaikka sitten himassa kumpaakaan ei näy kun ne on ulkona kavereittensa kanssa :D - mut oon ainakin huutoetäisyydellä!
Pakko on kommentoida tuota kuvaa: katsoin että se on petrimalja, jossa on joku homeviljelmä :D
VastaaPoistaIhan selvästi minäkin olisin retriitin tarpeessa...
Mulla taitaa olla niin "läheisriippuvainen" siippa, ettei hän kyllä osaisi mua yksin jättää kotiin. Ellei sitten tulisi joku työmatka niin, että lapset ovat poissa. Se aika tosin saattaa olla yllättävän lähellä, mikäli esikoinen menee partioon ja nuorempi jonnekin yökylään samaan aikaan... Toisaalta en ole varma, kaipaanko mä sellaista. Sitä ehkä, ettei kukaan odota jonain iltana, vaan voisi tehdä mitä haluaa. Mutta mun tuurilla juuri sinä iltana olisinkin totaalisen yksin, eikä olisi kenestäkään seuraa. Niin se kyllä yleensä menee...
VastaaPoistaArjessa meidän lapset ovat melko itseohjautuvia. Ottavat itse sapuskaa, jos ei kukaan sitä eteen kanna. 8v osaa lämmittää mikrossa ja tehdä nuudelikeittoa, jos vaan löytyy pussinuudeleita ja vedenkeitin. Eivät tule nostamaan mua sängystä ylös, vaikka makaisin yli kymmeneen. Kiusaan kyllä niitä siitä, että missä äidin kahvi viipyy, mutta onneksi niillä on huumorintajua sen suhteen.
Vielä ehkä 3v sitten olin ihan poikki lomien jälkeen ja kaipailin syksyä. Nyt en enää - kammoan sitä pitkää syksyä, lasten läksyjen kanssa tappelemista, joka aamuista rutistusta ehtiä ajoissa, harrastuksia ja soittoläksyjä. Meillä soittoläksyt menee vaivatta, mutta koululäksyt eivät. Kesäksikin tuli, mutta onneksi tässä on koko kesä aikaa, eikä ole yhden illan päälle...