Minä ja 7 kääpiötä eli näin selviät lastenjuhlista yksin

Perheemme lastenjuhlakausi on täällä taas.

Popparit on jostain syystä aina muodissa.

Päätimme tällä kertaa ottaa uuden strategian: hajauttamisen. Skidi lähti muutaman läheisimmän ystävänsä kanssa maalle landesynttäreitä viettämään, ja minä järkkäsin Snadille perinteiset kotisynttärit. Yksin. Lastenjuhlissamme jo monena vuotena mukana ollut, leivontataitoinen superihminen ei päässyt tulemaan, mutta tunsin oloni rohkeaksi.

Yksi asia mihin menee sikana aikaa on juoma-annostelu. Jo oli aikakin saada boolihanat!

Viidakkotunnelmaa ilmiksistä ja selluloosatuotteista.

Ehdittiin piirtää tiikerin naama vaan kolmelle mandariinille kun eka vieras tuli vartin etuajassa.

Näitä sai valmiissa paketissa. Samoja koristeita voi käyttää monissa muussakin kesäisissä bileissä.

Rypäleet varrastikuissa eli viidakkomadot menivät samaa vauhtia kuin popparit. Olisi pitänyt tehdä viisi per kersa.

Olen vuosien saatossa oppinut lastenjuhlista paljon.

Vaikka kersat ovat syntyneet kesällä, ohjelma on syytä suunnitella sisällä toimivaksi.
Tässä iässä ruokaa tärkeämpää on Spotifyn soittolista.
Jengi oikeasti noteeraa koristeet.
Kaksi ohjelmanumeroa ruokailun ja lahjojen avaamisen lisäksi kattaa kaksi tuntia.
Ja satunnaisen kersan ramppikuumeeseen tehoaa parhaiten pieruvitsi.

Naamioaskartelu toimi hyvin, taas. Näitä valkoisia pohjia saa Sinellistä pari euroa kappale.

Oi voi, karkit olivat lukkojen takana arkussa ja arkun avaamiseksi piti löytää vihjeiden perusteella 7 avainta.
= Kersat juoksevat ympäri kämppää ja saat rauhassa syödä kakkua.

Älkää ostako tuota mukin ympärillä olevaa vihreää "teippiä". Se ei ole teippiä, jos se pitää teipata kiinni.

Yksinkin siis pärjää mutta sompailuun pitää vain varata reilusti aikaa. Teimme Snadin kanssa koristeet valmiiksi jo eilen: kiitos Pinterestin, Snadin toivoma viidakkoteema järkkääntyi vihreillä ilmapalloilla, serpentiinillä ja kartongilla. Liaaneja voi tehdä helposti nitojan kanssa.

Mutkikkain juttu lastenjuhlissa on ruokailun läpivienti. Et voi ikinä tietää, mitä ne haluavat syödä: syökö kukaan mitään suolaista, onko joku kuolettavasti allerginen pähkinälle (check) ja onko hiilihappo uusi tuttavuus. Kakku tuntuu olevan erityisen haastava rasti. Viimeksi meni kaikki pizzat, mutta ei yhtään kakkua, tällä kertaa kukaan ei syönyt palaakaan pizzaa mutta kakkua jopa santsattiin.

Seeprakakku oli kaikkien mielestä ihan kissan näköinen mutta hei, olkoon valkoinen tiikeri sitten.

Olenkin tullut siihen tulokseen, että lastenjuhlien ruokailussa vähemmän on sopivasti. Valtava buffa aiheuttaa vain valtavan ruokahävikin. Ostin ihan minimitarvikkeet: mozzarellapizzaa, poppareita, rypäleitä ja mandariineja, karkkia hyvin maltillisesti.

Seeprakakun duunasin itse: ladoin kaksi Frödingen mutakakkua päällekkäin ja levitin väliin jääkaapista löytynyttä vadelmahilloa. Sitten päällystin systeemin kermavaahtolla ja askartelin karkeista ja strösseleistä seepran  (tai kissan) naaman.

Hei jee! Ei tarvitse syödä kolmea päivää kakkua lounaaksi.

Kakkua jäi yksi pala. Päätin, että tällä samalla kakkuformaatilla vedän synttärit hamaan tappiin.

Koska budjetti oli niin maltillinen, laitoin kaikkien vieraiden puolesta vielä vitosen WWF:n sademetsäohjelmaan, viidakkoteeman jatkuvuuden nimissä.

Ps. Jos joku haluaa tuon karkkiarkun avaimet -leikin ohjeet, hihkaiskaa!