Koira, joka tykkää meidän perheestä

Kaupallinen yhteistyö Kulkurit-yhdistyksen kanssa

Koiran kanssa olin samassa veneessä paljon pitempään kuin exän. Kuva Kuusamosta.

Koiraprojekti on tällä hetkellä suvantovaiheessa. Ipanoiden pahin koiravänkääminen on laantunut, mutta keskusteluja koirasta käydään säännöllisesti. Mitä koira syö? Mikä rotu olisi sopiva? Mitä jos se pissaa sisälle?

Sitten Snadi kysyi, että entäs jos se ei tykkää meistä?

Se on hyvä kysymys.

Yksi vahva vaihtoehto on nimittäin ollut kulkukoira. Tuntuisi fiksulta tarjota koti jo syntyneelle kodittomalle koiralle, mutta minua on mietityttänyt juuri tuo Snadin kysymys. Jos koira tulee huonoista oloista, voiko se olla arvaamaton? Olisi turhan raskas prosessi ottaa koira, jota ei voikaan pitää.

Olen kokeillut. Kaksi vuotta enimmäkseen ulkosalla ollut koira ei tottunut ikinä sisätiloihin. Vaikka riski oli tiedostettu, kokemus oli teini-ikäiselle masentava. Sitä se oli varmasti koirallekin.

Salla Honkapää Rescueyhdistys Kulkurit ry:stä muistutti ihan aiheellisesta asiasta. Rescue-koira on koira siinä missä mikä tahansa muukin: aina yksilöllinen persoona, joka reagoi eri tavoin ihmisiin, muihin koiriin ja yllättäviin tilanteisiin. Perheen täytyy olla valmis sopeutumaan koiraan, yhtä lailla kuin koiran odotetaan sopeutuvan täysin uuteen elämään. Yhteiselo vaatii totuttelua.

Yhdistyksen tekemä ennakkotyö auttaa koirien ja kotien yhdistämisessä. Rescue-koirat arvioidaan tarkasti ennen kuin ne otetaan mukaan adoptio-ohjelmaan. Arkoja tai aggressiivisia koiria ei voi mukaan ottaa.

Ennakkotyöstä huolimatta koiran käytös voi ja erittäin todennäköisesti saattaakin muuttua kotioloissa. Lähes poikkeuksetta tämä tapahtuu positiivisempaan suuntaan. Joskus tarhalla arka koira saattaa olla uudessa kodissaan hyvinkin reipas ja iloinen, mutta voi myös käydä toisin päin. Uuden perheen pitää olla valmis antamaan uudelle perheenjäsenelle aikaa.

Adoptioprosessin aikana arvioidaan myös koti, sillä jotkut rodut ja kodit eivät ole yhteensopivia. Aktiivinen koira vaatii aktiivisen kodin, jotkut sekoitukset taas vaativat kokemusta. Toki on myös koiria, jotka sopivat mihin tahansa hyvään kotiin. Kulkukoirissa kun valinnanvaraa on valitettavasti riittämiin (varoitus: älkää vain menkö katsomaan noita kotia tarvitsevien koirien kuvia, jos buhuu-kynnys on matala).

Mitään pitkää koirakokemusta ei kuitenkaan edellytetä. Asenne ratkaisee. Koiran ottaminen edellyttää aina motivoituneisuutta, sitoutumiskykyä ja realismia, mutta rescue-tapauksessa vaaditaan myös ymmärrystä koiran kokemaa elämää kohtaan. Koira tarvitsee johdonmukaista ja positiivista koulutusta, rutiineja ja rakkautta.

Yhdistys tarjoaa uudelle kodille tukea. Alkuvaiheessa kannattaa olla yhteydessä aina kun on epävarma olo. Neuvoja ja apua on saatavilla ja netissä on vertaistukiryhmiä rescue-koiraperheille. Tarvittaessa auttavat myös ammattikouluttajat.

Tärkein muistutus tästä minulle oli se, että koira vaatii aikaa, aina. Lemmikkien hankinnassa on pidettävä pää kylmänä, vaikka mankuminen yltyisi kuinka kovaksi tahansa. Mekään emme voi tehdä päätöstä ennen kuin tiedämme, miten Snadin koulu alkaa sujua ja missä kersojen koulu ylipäätään jatkossa sijaitsee.

Rescue-koira it is. Mutta aamupissitys on meille suurempi kompastuskivi kuin koira itse.