 |
| Silikonilenksut nauhojen korvikkeina ovat pelastaneet parit kengät korkean jalkapöydän omistajalle. |
Sama homma minulla. Ajattelin alkuun, että hän on vähän herkkänahkainen hankaamisen suhteen, mutta kun vertailimme paljaita jalkojamme lomalla uima-altaan äärellä, tajusin että Skidillä on käynyt jalkojen suhteen erityisen kummallinen tuuri geenilotossa: hänellä on isänsä korkea jalkapöytä sekä minulta pitkät varpaat ja isovarvaspatti, joka tekee lestistä leveän.
Samalla tajusin, että tämä itseäni vuosikausia vaivannut perhanan pattivarvas on perinnöllinen rakenne. Isovarpaan ensimmäinen nivel on vain pyöreä ja paljon suurempi kuin muut. Se ei ole itseaiheutettu vika tai vaivaisenluu, joka yleensä on kipeä ja tekee varpaasta vinon. Patti vain näkyy hassusti sukan läpi.
Muistan kyllä, että Äitini valitti varpaitaan, mutta oletin sen johtuvan siitä että hän käytti työelämässä niin paljon kapeakärkisiä korkokenkiä (viisikymppisenä hän siirtyi Eccoon ja terveyskenkiin, joihin itse siirryin jo 10 vuotta sitten). Yhtä lailla tulkitsin, että isoveljelläni on samanlainen patti, koska hän ahtaa jalkansa säännöllisesti kapeisiin kiipeilykenkiin. Luulin, että minulla on patti, koska käytin teininä liian pieniä mutta muodikkaita mokkasaappaita. Ja loput ongelmat aiheutti raskaus.
Mutta ei ole mitään ulkoista syytä, miksi Skidillä olisi se. Hän on aina käyttänyt tilavia ja laadukkaita kenkiä, koska on ollut istuvuudesta tarkka. Kenkämuotikin on paljon armollisempaa.
Olemme Koti-insinöörin kanssa fyysisesti ja henkisesti hyvin erilaiset ihmiset, joten lapsemme ovat kummallinen geenilaboratorio. Vaikka ne eivät ulkonäöltään selvästi muistuta meitä kumpaakaan, muut ominaisuudet (kuten migreeni, nälkäkiukku tai aamu-unisuus) on aika helppo naulata jomman kumman geeniperintöön kuuluviksi.
Genetiikka on älyttömän mielenkiintoista. Tämä varvasepisodi on saanut minut katselemaan tarkemmalla silmällä omaa sukuani. Mikä on elämäntapojen aiheuttamaa ja mikä synnynnäistä? Miltä me näytämme, mikä meitä vaivaa, mikä sujuu? Mitä yhteisiä omituisuuksia meissä on? Kuolinsyiden tuijottaminen tarjoaa vain yhden näkökulman.
Suvussa kulkee kaikenlaista muutakin kuin tautiperintöä, verisuonitauteja ja alkoholismia. Joskus tulee tehtyä vääriä johtopäätöksiä siitä, mikä on vanhempien syytä, mikä yksilöllinen tehdasasetus ja mikä perittyä. Lasten myötä voi tosiaan joskus ymmärtää kaikenlaista itsestään.
Joskus aiemmin maailmassa, ehkä jossain vieläkin, suvun sairauksista vaiettiin eikä esim yksittäiseltä tädeiltä tai sedältä saanut kysyä, mikä vaivasi. Kertoo jos kertoo. Kylläpä on muuten syvältä persiistä tämmöinen ajattelu! Jokainen joka laittaa geenejään eteenpäin, on _velvollinen_ kertomaan vähintään lapsilleen, millaisia sairauksia on itsellä ja mitä on ollut omilla vanhemmilla ja mahdollisesti jopa heidän vanhemmilla. Että sitten kun pentu isona menee kriiseilemään lääkärille ja tämä kysyy mahdollisia perinnöllisyyksiä, niin potilas itse edes olisi selvillä niistä. NIIN.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä, kirjoittelinkin aiheesta muutama vuosi sitten! Ihmeellinen lasten ja vanhempien välinen tabu tämä terveys.
PoistaAinakin 50% meidän kahdesta rakkauden hetelmästä on perinyt isänsä geenivirheen, jota emme tienneet olevan olemassakaan ennenkuin esikoinen oli 5v. Asia selvisi tapaturman seurauksena ja sen jälkeen 90 % miehen suvusta on tajunnut oireiden sopivan itseensä kuin nakutettu (https://ghr.nlm.nih.gov/condition/hereditary-neuropathy-with-liability-to-pressure-palsies). Genetiikka on äärimmäisen jännittävä juttu ja se, kuinka paljon persiillään meissä on juttuja ilman että olemme niistä tietoisia on vielä mielenkiintoisempi. Toisaalta, kun on alalla, jossa näkee kaikenlaisten tautien kirjon, minusta on käsittämätöntä, että ylipäätään terveitä lapsia syntyy (toki luonto karsii jo alkiovaiheessa suurimman osan niistä yksilöistä, jotka eivät olleet kehityskelpoisia). Suurin osa meistä tavallisista tallaajista elää koko elämänsä tietämättä niistä "virheistä",jotka eivät kuulu normaaliin geeniperimään, mutta jotka eivät välttämättä aiheuta sen kummempia oireita, ainakaan niin vaikeita, että niitä vaivautuisi selvittämään. Ehkäpä ne eivät olekaan virheitä, vaan ominaisuuksia, jotka tekevät meistä juuri ainutlaatuisen yksilön. Spooky!
VastaaPoistaOho, en ollut koskaan kuullutkaan tuollaisesta! Mutta näinhän se on, olemme täynnä koodausvirheitä. Jotkut näkyvät, jotkut eivät. Itselläni on muutama selkärangan nikama auki, löytyi autokolarin takia otetussa röntgenissä. O_o
PoistaViime viikolla taisi olla harvinaisten sairauksien päivä, jolloin luin muutaman traagisen tekstin joidenkin sairauksien todennäköisyyksistä. Ja sitten se vielä iskee samaan perheeseen kaksi kertaa.
Itsellä on korkea jalkapöytä, ja olin aina ihmetellyt, miten kukaan voi käyttää Converseja. Niistä tulee itselle kymmenen metrin jälkeen rakot kantapäihin, mutta tunnen ihmisiä, joilla on samat kengät eri väriversioissa aina jalassa. Vertailussa selvisi, että jalka on eri mallia kuin mulla, ja mun jalassa Conversen kantakuppi on liian matala ja koko kenkä ikään kuin loppuu kesken kantapäästä. Samalla sai selityksen se oman jalkapöydän päällä kesät talvet oleva kovettuma - melkein kaikki kengät hankaa tuosta kohti. Lapsessani en ole vielä diagnosoinut samaa vaivaa, mutta taaperon jalka on vielä niin erilaista mallia, että ehkä ei ole vain tullut esiin.
VastaaPoistaGenetiikka on tosiaan mielenkiintoista, mutta itselle vielä mielenkiintoisempaa on se kaikki muu, mikä periytyy ties miten monen sukupolven takaa. Ajattelumallit, tunnereaktiot, parisuhde-elämä, keskustelutavat.. Luulen, että silläkin puolella on todella paljon asioita, joita me ei vaan tiedosteta lainkaan ja kuvitellaan kuuluvan ominaisuutena omaan persoonaan, vaikka todellisuudessa kyseessä onkin opittu malli. Aiheesta oli erittäin mielenkiintoinen psykologin kirjoitus Kouluturvaa-lehden numerossa 6, joka käsitteli aihepiiriä paljon laajemmin kuin vain kiusaamisen näkökulmasta. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, jos jollekin lehti tulee (en harmikseni löytänyt artikkelia verkosta mistään).
VastaaPoistaGenetiikka, periytyvät tavat ym. ovat mielenkiintoisia. Oma lapsi herättää mielenkiinnon juuri näihin asioihin.
VastaaPoistaItse huomaan törröttäväni huuliani juuri samalla tavalla kuin isäni kun ajattelen, pohdin tai menen päätäväisyys-moodiin. Tapa, joka ei ole tietoinen eikä harkittu vaan tulee vain jostain selkäytimestä ja liittyy selkeästi tunnetilaan. Nämä periytyvät harkitsemattomat ja tahattomat fyysiset liikkeet ja eleet ovat myös aika mielenkiintoisia.