Kun tulin maanantaina töistä kotiin, olin aivan puhki. Rojahdin sohvalle ja tuijotin eteeni. Muuhun ei aivotoiminta riittänyt.
Snadi tuli viereen istumaan. Odotin asiaa, pyyntöä tai jotain toimenpiteitä edellyttävää ehdotusta, mutta hän esittikin ihan yksinkertaisen kysymyksen.
"Tarvitsetko peiton? Voin tuoda."
Otin peiton vastaan ja pistin silmät kiinni. Isompi kutsui pienemmän piirtämään.
Tajusin koko tapahtuman merkityksen vasta tänään.
Olen ennenkin kehunut vuolaasti isoja lapsia. Perhe-elämä on monella tavalla miellyttävämpää. Niiden kanssa voi tehdä retkiä ja matkustaa. Ne osaavat pyöräillä, uida ja luistella (sort of) ja ne leikkivät myös kivasti keskenään. Ne voi päästää ulos kahdestaan.
Mutta hitto vie, tykkään ehdottomasti eniten tästä sosiaalisen silmän kehittymisestä: empatiasta, suhteellisuudentajusta ja armosta. Nuorempikin ymmärtää jo väsymystä ja tietää siihen lääkkeen. Ja kun näytän tarpeeksi kuolleelta, se tuo vielä peitonkin päälle. Lopuksi ne ovat vielä hiljaa.
Hyvät hyssykät. Tämähän helpottaa myös äitiyden aikana kehittynyttä yöfobiaani.
Vauvan ja pikkulasten kanssa elämisessä pahinta on se, että mitään väsymysjoustoa ei ole. Vain toinen vanhempi tuo pelastuksen, koska hoitoa tarvitaan joka minuutti. Mitä tulee hyväätarkoittavaan vinkkiin vauvantahtisesta nukkumisesta niin voin kertoa, että Skidi nukkui myös päiväunia 20 minuutin pätkissä. Veikkaan, että varhaiskasvatukseni jäi aika puutteelliseksi niiden öiden jälkeen, kun olin lakannut laskemasta herätyksiä viidentoista jälkeen.
Nykyään ei näköjään haittaa, jos nukun huonosti. Tarpeitani arvostetaan ilman, että joudun tekemään niistä numeron. Enkä joudu pakottamaan itseäni toimimaan äärirajoilla, särkylääkkeiden ja kofeiinin voimalla. Varmaan ihan terveellinen vaihtoehto.
Joten. Ihan sama, hokeeko toinen vessasanoja serkkunsa kanssa aina kun silmä välttää ja kylvääkö toinen kaikki kamansa pitkin Espoota. Tämä on ihan hyvä näin.
Mä en ylipäätään tajua tuota "vinkkiä" nukkua, kun vauva nukkuu. Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka elävät hirveässä univajeessa, mutta eivät siitä huolimatta nuku joka välissä missä se suinkin on mahdollista? Enpä jotenkin usko. Joten tuntuu vähän vittuilulta koko neuvo. Mulla on melko helppo vauva ja hyvät unenlahjat, joten toki nukun päikkäreitä aina kun tuntuu siltä, ja sitten kaikki terveydenhuollon henkilökuntaa myöten kehuu, kuinka fiksu olen kun teen niin. No en ole, vaan onnekas. Eiköhän kaverinikin nukkuisi päikkäreitä jos voisi, mutta valitettavasti hänen lapsensa nukkuu päivisin vain liikkuvissa vaunuissa.
VastaaPoistaSori, meni vähän ohi aiheen, mutta tulipahan vaan mieleen. Joo, isot lapset kuulostavat mahtavilta. Sitä odotellessa terkkuja täältä kuolarättien keskeltä.
No tota noin, täällä kyllä on yksi äiti (jolla on jo isot lapset) jolla tosiaankin on ollut aikoinaan valtavat univajeet mutta ei ole koskaan elämässään nukkunut päiväunia. Kun vauva nukahti päivällä, alkoi siivoaminen, pyykkääminen ja kokkaaminen. Se ei tietenkään ollut mitenkään esimerkillistä toimintaa, mutta parasta vaan uskoa että tällaistakin maailmassa tapahtuu. Ekaksi jopa ajattelin ettet tajua tuota "vinkkiä" koska se on mahdoton toteuttaa! Mutta olikin siis toisinpäin. Ei mullakaan ole muuten yhtään ikävä sitä vauvakautta.
PoistaNo siis tarkoitin just, että se on mahdoton toteuttaa syystä tai toisesta tai useimmat ihmiset toteuttaisivat sitä jo. Jotkut eivät myöskään pysty nukkumaan päivällä ja joillekin kuten ilmeisesti sinulle se on ainoa mahdollisuus hoitaa muita pakollisia asioita. Vai oliko sun kohdalla oikeasti kyse siitä, että kukaan ei vaan ollut kertonut, etta nukkuakin voi??? Toki varmaan maailmaan mahtuu joku sellainenkin, jota pitää erityisesti kannustaa nukkumaan päikkäreitä, mutta uskoisin että valtaosalle tuo vinkki on pelkästään ärsyttävä, koska he nukkuisivat kyllä päikkäreitä jos se vaan olisi mahdollista.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaAah Idris, selvä, nyt tajusin mitä tarkoitit. Luetunymmärtämisvaikeuksien taustalla selvästikin vauvojen valvottamat aivot. :)
PoistaValtavasti tsemppiä kuolarättien keskelle! <3 Kaikki järjestyy vielä!
PoistaKomppaan molempia aiemmin kommentoijia. Muakin ärsyttää tuo ohje suunnattomasti. Olenko muka Suomen ainut äiti, jolla on vauva ja kotihoidossa oleva isompi lapsi? Ei ne isommat lapset enää nuku joka välissä. Meidän 2,5-vuotias nukahtaa päiväunille vain noin joka toinen päivä, eikä tietenkään ikinä niinä päivinä kun minua oikein väsyttäisi.
VastaaPoistaMutta joo, lasten kasvamista odotellessa. :D
Se on maailman paskin ohje. Varsinkin neljän vuoden ikäerolla ei ollut enää mitään mahdollisuutta että olis ollut jotkut yhteiset päiväunet. No, ratkaisin asian niin että mä en edes yrittänyt pitää isompaa kotona siinä vaiheessa kun kuopus oli vauva.
PoistaEsikoisen refluksiaika: ennen lääkitystä ja soijamaitoa muksu nukkui ensimmäiset puoli vuottaan lyhyissä pätkissä päiväunia myöten. 10-12 tunnin yöunista ainoastaan aamuöisin tuli ehkä yksi kolmen tunnin unipätkä, muuten heräilyä (ja usein myös kipuhuutoa) oli 20-50 minuutin välein. Kahden tai kolmen tunnin päiväunet meni 20-30 minuutin välein heräillen. Siinä neljän kuukauden kohdilla tämä äiti oli niin väsynyt ettei meinannut lastaan uskaltaa nostaa syliin kun pelkäsi pudottavansa.
VastaaPoistaPyysin yhtenä päivänä veljeäni seuraksi/avuksi kun puolisolla oli pitkä työpäivä. Ovesta sisälle saapuessaan hymyili että etkö ole kuullut että nukutaan sillon kun vauvatkin nukkuu. Minä siihen sitten hymyilin väsyneenä takaisin että mitäs sitten tehdään kun se vauva ei nuku? Ei ollut veljellä siihen vinkkiä :-). (Disclaimer: en loukkaantunut, se oli enimmäkseen huumoria.)
Tosikoisellekin sitten refluksi tuli ja muistan kyllä kyyneleitä tiputelleeni kun ekan turhan yöheräämisen jälkeen tiesin että taas mennään eikä tiedä koska nukutaan.
Oli noista öistä se ilo että pelkäämäni flunssayöt ja sitä myötä huonot unet ei tuntuneet enää missään; pari yötä tukkoisuutta ja that's it? Are you f...ing kidding me :-D?
Nyt nuo nahkiaiset on 3 ja 5 ja onha tää ny helpompaa: joutuu märehtimään sitä ettei itse osaa mennä aikasemmin nukkumaan.
Jestas, näitä tarinoita lukiessa tulee kyllä niin kylmät väreet. Olen myös huomannut että suhtaudun vauvoihin edelleen vähän epäluuloisesti.
PoistaMeillä esikoisella oli silentrefluksi, jota ei todettu ennen kuin lapsi oli jo isompi eikä oireet enää olleet pahoja. Mutta se ensimmäinen 9kk. olivat hirveitä meillä oli 2tunnin "työvuorot" miehen kanssa ympäri vuorokauden ja mentiin kantoliina rallia ympäri kämppää, koska se oli ainut paikka jossa esikoisen oli lähes hyvä olla... kunhan vaan pysyttiin liikkeessä. Huh se oli kyllä raskas aika.
PoistaAh,päiväunet! Niitähän kotiäidit voivat aina nukkua! Etkö saa vauvaltasi nukuttua öitäsi? Ainahan voit nukkua päivällä!!! No, mikseivät kaikki työikäiset nuku tuntia tai kahta päivällä, ja tee yöt töitä?!! Olisi paljon tehokkaampaa kansantalouden kannalta.
VastaaPoistaPäikkäri-kiky!
PoistaOut of topic, mutta olisko kellään vinkkiä tuohon, mitä tehdä, kun alaluokkalainen todella hukkaa kamansa pitkin[younameit].
VastaaPoistaOlen ostanut tokaluokkalaiselle parin viikon sisällä kahdet rukkaset ja molemmista pareista on toinen hukkunut kouluun. Ja kun rukkanen ei ole lapsen näkökentässä, on se kadonnut ja häneltä loppuu vastuu. "En mä VOI tietää MISSÄ se on!" (itkuista vääntöä).
Lupasin jo 20 euroa kevätjuhlapäivänä (palkkio on toki aika paljon yli rukkasparien senhetkisen tasearvon), jos molemmat rukkasyksilöt siihen mennessä ovat meillä kotona turvassa. Mutta mahtaakohan auttaa, koska eihän lapsiparka voi tehdä mitään, kun hän ei voi tietää missä ne ovat.
Jäähallille on jäänyt vaikka mitä, mutta siellä jos kopiin jättää niin huolto hoitaa kiitettävästi kamat talteen. Josta (sieltä "tallesta" on tietysti minun pitänyt ne noutaa....... huoh).
I hear you. Teen tästä oman postauksen koska tuo hävinneiden kamojen lista alkaa meillä olla aikamoinen ja jäin miettimään että mistä se kertoo.
PoistaAika auttaa! Meillä hävisi kaikki kuutiota pienemmät esineet alakoulun ensimmäisillä luokilla, mutta tyyppi on osoittautunut kehityskelpoiseksi yksilöksi. Ilmeisesti se huomio on pienempänä toisilla vain niin täysillä muissa asioissa? Epätoivo on vaihtunut äidilläkin jo toivoon:)
PoistaEn nyt sano, että tästä olisi kyse juuri tässä tapauksessa, mutta ihan yleiseksi tiedoksi kaikille vanhemmille joilla on erittäin, erittäin hajamielisiä ja uuvatteja lapsia eikä homma parane iän myötä, ihan oikeasti miettikää tarkkaavaisuushäiriön mahdollisuutta siinä vaiheessa. Monilta itkuilta olisi täälläkin päässä säästytty jos ei oltaisi vain pidetty haaveilijana.
PoistaSama täällä, lähes joka viikko hukkuu jotain. Hanskoja, kaulaliinoja, villatakkeja, sateenvarjoja, aurinkolaseja, vesipulloja you name it... Toistaiseksi, huom. toistaiseksi on avaimet, puhelin ja bussikortti pysyneet tallessa. En usko, että tässä on kyse mistään tarkkaavaisuushäiriöstä, mimmi on muuten oikein skarppi ja kaikin puolin särmä tokaluokkalainen. Arvelen, että kyse on yksinkertaisesti siitä, että sillä on niin paljon muuta asiaa mielessä koko ajan, ja niin paljon opittavaa ja huolehdittavaa, ja kun moni asia (kuten yksin kulkeminen) on vielä vähän jänskää, kapasiteetti ei vaan riitä muistamaan sitä villatakkia tai sateenvarjoa. Enkä kyllä itsekään ole siitä huolellisimmasta päästä... Odotan postausta!
PoistaMiten ihanan huomaavainen lapsi <3 Tai lapset, molemmat tässä tapauksessa kun ymmärsivät olla hiljaa ja antaa väsyneen äidin nukkua <3
VastaaPoistaOli hämmentävän positiivinen kokemus. :) Tajusin onneksi kiittää.
Poista