Lapsi, joka tarvitsee omaa aikaa

Kuulin kun Skidi jutteli Mummin kanssa puhelimessa. Skidi kehui löhöilevänsä sohvalla.

Olin tietenkin yrittänyt patistaa Skidiä soittamaan kavereille, järjestämään treffejä, käymään leikkipuistossa ja menemään ylipäätään ulos, mutta ei. Tyyppi halusi lähinnä puhua itsekseen, kieriä matolla, ilmeillä peilin edessä ja vanua sohvalla kirjan kanssa. Kun kerrankin voi eikä kukaan häirinnyt: minä tein kirjoitushommia ja Snadi oli päiväkodissa.

Kesti vähän aikaa tajuta, että hänellähän oli omaa aikaa. Skidi on pienestä pitäen kaivannut yksinäisyyttä ja rauhaa. Kotona rötvääminen näytti olevan ihan yhtä nautinnollista ja arvokasta kuin aikuisellekin.

Snadi taas sai oman settinsä jo kesäkuussa. Kun Skidi lähti kahden leiriviikon jälkeen mummolaan, meillä oli huollettavana vain yksi lapsi. Vaikka siskokset ovat kuin ilvekset, myös pienemmälle teki oma aika ihan hyvää. Neljän vuoden ikäerossa on tietyt hyvät puolensa, mutta vapaa-ajan suhteen täytyy olla joustava. Pienimmän mukaan meneminen ei aina kiinnosta isompaa ja toisaalta jotkut isomman aktiviteetit eivät voisi kiinnostaa Snadia vähempää.

Pikkusisko olikin liekeissä: hän ei varsinaisesti kaivannut yksinäisyyttä vaan sitä, että sai olla ainoa lapsi! Snadin face-time ja puheenvuorot on syntymästä lähtien jaettu isosiskon kanssa, joten viikon rajoittamaton huomio oli hänelle huikea elämys. Vanhemmat lähtivät mukaan kaikkeen, mitä hän ehdotti eikä hänen tarvinnut tehdä yhden yhtä kompromissia. Jostain kumman syystä tällä nimenomaisella viikolla ei esiintynyt juuri lainkaan ulvontaa.

Skidikin diggaili omasta ajasta mummilassa. Hän luki riippukeinussa, teki ristipistoja ja piirteli. Sitten kun oli riittävästi ollut hiljaa, hän teki Mummin kanssa metsäretkiä, mustikkapiirakoita ja puutarhatöitä.

Ja toki tämä hajasijoittaminen tarkoitti vanhemmillekin silkkaa hiljaisuusretriittiä ja hermolepoa. Kahteen lapseen tottuneelle ei ole mitään helpompaa kuin yhden lapsen hoitaminen. Se hoituu vaikka yksikätisenä ja säkki päässä.

Muistan, että joitakin lukijoita hämmästytti kovasti, kun muutama vuosi sitten suunnittelin, että meidän perheemme tekee lomilla asioita myös erikseen. Pidän edelleen kiinni siitä, että perheessä voi hyvin viettää lomaa erilaisilla komboilla, tasapuolisuudesta tinkimättä.

Minä haluan olla välillä yksin kotona, koska muuten sekoan. Jatkossa pitää muistaa tehdä muillekin perheenjäsenille sama palvelus.