Tammikuu, check. Valtavan pitkä kuukausi, jonka suorittamisesta jaksan iloita vuodesta toiseen.
Olen yrittänyt opetella positiivista asennetta talvea kohtaan, turhaan. Minun on rehellisyyden nimissä myönnettävä, että positiivisuutta ei vielä ole se, että jättää vitutuksen tunteet vain sanoittamatta. Veikkaan, että olisin tähän ikään mennessä jo löytänyt sisäisen talvi-ihmiseni, jos sellaisesta olisi tässä ruumiissa häivähdystäkään.
Mutta nyt alkavat suupielet jo kääntyä hymyyn. Koska on ainakin kymmenen syytä rakastaa helmikuuta!
1. Kevät! Vaikka kyseessä on tilastollisesti vuoden kylmin kuukausi, lasken helmikuun jo alustavaksi kevätkuukaudeksi. Ja keväthän on aivan mahtavaa luontokuvausaikaa! Pääsen testaamaan uutta kameraani.
2. Maailma lakkaa olemasta hipihiljainen. Lempparilintuni mustarastas aloittaa ihan näillä näppäimillä. Menee ihan roska silmään, kun sen laulun ensimmäistä kertaa keväällä kuulee. Näin sen jo tänään hiippailevan puskan juurella, mutta vielä se ei luritellut.
3. Valo lisääntyy vauhdilla. Noin puolivälissä kuuta on se hetki, kun kotiin tullessa ei ole pilkkopimeää. Ylipäätään hämäräkytkimellä varustetut yölamput lakkaavat palamasta päivällä.
4. Pyöräilykausi alkaa - ainakin kahden edellisen vuoden perusteella - joten työmatkani lyhenee puolella tunnilla. Tammikuussa en päässyt kertaakaan, koska pidin pakkasrajana kymmentä astetta (liian nössöä?) ja lumimyrskyssä taas en luottanut kaupungin aurauspriorisointiin.
5. Nopeat hiilarit: Runebergintorttu ja laskiaispulla. Oikeastaan helmikuuta voi rakastaa jo ihan vain näiden kahden leivonnaisen takia.
6. Hiihtolomareissu etelään. Testaamme karmaa ja menemme samaan kohteeseen, joka ei ole vielä pettänyt. Tavoitteet nolla. Jos saan luettua vähän kirjaa ja naamaan vähän väriä, olen tyytyväinen.
 |
| Kuva Puerto de Moganista viime vuodelta. |
7. Täytän vuosia. Koska tämä nelikymppisajanjakso näyttää olevan ihan elämän kevättä, on lupa odottaa seuraavaltakin vuosirenkaalta kaikkea siistiä. Kuten kakkua ja skumppaa.
8. Mökkikausi alkaa. Kun päivä vähän pitenee voi lähteä testaamaan elämää ilman kaukolämpöä ja juoksevaa vettä mökille. Saaristo on jäiden lähdön aikaan ihan huikeimmillaan.
9. House of Cardsin kolmas tuottari. Ah, poliittista kähmintää, joka ei ole minun ongelmani. Täydellistä.
10. Last but not least: kaipaan uusia ulvonnan aiheita. Olen jo aivan kyllästynyt kersojen lumitilannekiukutteluun: joko lunta on liikaa, liian vähän, se on vääränlaista, pulkka ei luista, varpaat jäätyy luistimissa ja ladulla lipsuu. Sen sijaan kuvaan astuvat pälvet, jääpuikot, purolutraus, aamuisin riitteessä olevat lätäköt ja mikä parasta voimme avata uuden luontoretkeilyvuoden 2016.
Olen niin valmis!
On tämä Suomi pitkä maa. Minusta on ihan omituista kun porukka alkaa blogeissa hehkuttaa kevättä ja valoa helmikuussa... kun tosiaan täällä on kaamos loppunut kaksi viikkoa sitten, lunta sataa tälläkin hetkellä ja tämä on ihan täysin talvikuukausi. :D Kevättalvesta aletaan puhua maaliskuun huitteilla, kun oikeasti on valoisampaa ja kevät alkaa sitten toukokuussa, kun vikat pilkkikisat on pidetty. Ja näin juuri on hyvä. :) Tämä on mun lempivuodenaika, juuri tämä lopputalvi/kevättalvi, kun on vielä talvi, ei ole loskaa jne. mutta on lunta, pakkasta, pääsee hiihtämään, kelkkailemaan, pilkille jajajaja.
VastaaPoistaNo niinpä! Täällä etelärannikolla on jo ihan sellainen kostean keväinen ilmanala (ja sitä loskaa) eikä vielä neljältäkään ole pilkkopimeää. <3
PoistaMusta taas tammikuuhun saa marras- ja joulukuun pään perseessä pitämisen jälkeen ihan eri draivia: etätyöpäivä ikkunan ääressä samalla kun katselee auringonvaloa ja lintusia, jonkun uuden reseptin kokeilu, uusi energia vuoden suunnitelmiin (ennen realismin tuomaa hyytymistä) jne. Edellistä kommentoijaa kompaten, kevät ei oo todellakaan vielä tulossa, mutta kieltämättä ruuneperillä ja pullalla pärjää aika pitkälle. Siispä – pitkiä pellavia!
VastaaPoistaMarraskuu menee mulla vielä syksykuukautena ja viime marraskuu olikin aika hieno fillaroinnin näkökulmasta. Joulukuu taas sujahtaa ohi todella nopeasti. Sitten seuraa samanlainen duunisuma kuin syyskuussa ja yhtäkkiä onkin ihan pöllähtänyt olo että hemmetti selvisin taas tästäkin talvesta ja on pre-kevät JA pullaa. Pitkiä pellavia sinnekin! :)
PoistaHouse of cards kolmas tuotantokausi on niin HYVÄ!! Katson just netfliksistä.
VastaaPoistaMinusta taas kevääntulo tuntuu joka vuosi siltä, kuin joku herättäisi pitkästä unesta siten, että osoittaa voimakkaalla spottivalolla suoraan silmiin. Sydäntalven kaamos on lempeän uneliasta ja armollista aikaa. Kevät taas väkivaltainen herätys.
VastaaPoistaKuulun siihen jengiin, jota äkillisesti lisääntyvä kevätvalo ahdistaa. Se tuo esiin kaiken sen elämän keskeneräisyyden ja nukkavieruuden, joka on ihanasti pysynyt piilossa talven pimeydessä.
Tuntuu, että kaikki elämäni suurimmat surut ystävän kuolemasta alkaen ovat tapahtuneet juuri keväällä. Rakastumiset, naimisiinmeno ja lapsen syntymä taas loka-joulukuussa.
Onneksi helmikuu sentään on virallinen torttu- ja pullakuukausi.