 |
| Kuva lastenjuhlien aikuisviihteestä: skumppabaarista. |
Olen käsitellyt aihetta jo monia kertoja. Olen toistaiseksi aina törmännyt siihen argumenttiin, jossa kohtuukäyttäjää pidetään lähinnä hammaskeijun kaverina.
Tätä perustellaan yleensä sillä, että suomalaiset alkoholitilastot ovat synkät. Ja niin ne ovatkin. Maaret Kallio kirjoittikin viime viikolla blogissaan, että jokaiseen suomalaiseen sukutarinaan liittyy alkoholi.
Paitsi ettei liity. Ei jokaiseen.
Ainoat vähänkään traumaattisiksi laskettavat asiat lapsuudestani liittyvät liian aikaiseen heräämiseen ja skutsissa asumiseen. Jatkuvat talonrakennusprojektit vituttivat myös. Vanhempien avioero ei johtunut viinasta.
Ehkä minä en käsitä tätä keskustelua, koska en tunne ketään alkoholistia. Lähipiirissäni ei ole ainuttakaan, jolla olisi näkyvä ongelma. Ei kellään lähde lapasesta samalla tavalla kuin lapsuuden kodin naapurissa sijainneen maatalon isännältä perunnannoston jälkeen. Itsesäätely pelaa - tai sitten ongelman peittely on helppoa.
Keskustelu on yksipuolista, koska sitä käydään liian tiukoilla ehdoilla. Kohtuukäyttäjän kannattaa olla hiljaa. Satunnaisesta viinilasillisesta ei pidä mainita, ellet halua vastata kysymykseen, miksi haluat edes sen yhden lasillisen kerran viikossa. Vaihtoehtoina on olla joko kieltämisvaiheessa oleva rapajuoppo tai absolutisti.
Yritä siinä sitten selittää, että ihan aikuisten oikeasti en ole addikti. Minulle karkkien poisjättäminen oli paljon isompi juttu kuin viinistä luopuminen. Todisteita ei ole. Ei ole olemassa mitään sertifikaattia tai diplomia, jonka kohtuukäyttäjä voisi lyödä tiskiin, kun perheen kanssa ravintolassa tilaa 12 cl baroloa.
Olen valmis ottamaan sen riskin, että ipanat oppivat pitämään alkoholia normaalina asiana, jota ei tarvitse selitellä, naamioida saunakaljaksi tai piilotella puuliiterissä. He voivat sitten vetää omat linjansa asian suhteen.
Ja ehkä Suomikin hiljalleen muuttuu. Toivottavasti jossain vaiheessa surullisempaa on se, että saisin juoda terassilla 10 tuoppia, kunhan vain teen sen aikuisseurassa.
Vaikka omaan lapsuuteen liittyy alkoholismi se ei ole omissa geeneissä, se on niissä faijapuolen geeneissä. Meillä alkoholi, viini ja olut kuuluu jokapäiväiseen elämään. Nytkin tätä kirjoittaessa on vieressä lasi punkkua. Koskaan meillä ei kukaan ole kuitenkaan humalassa, ei vaikka jokainen arkipäivä töistä tultuani korkkaan kaksi olutta - yhden itselleni ja toisen Freddelle.
VastaaPoistaNo sepä se, emme mekään humalassa ole lasten seurassa. Tiedän hyvin missä vastuullisuuden rajani menee enkä viitsi sitä rajaa ylittää enää edes ilman lapsia.
PoistaJokapäiväiseen? Oikeasti? Anteeksi nyt vaan, mutta humalassa tai kännissä oleminen ei ole alkoholismin ainoa muoto. Kokemusta on.
PoistaKyllä. Ihan jokapäiväiseen. Alkoholismia on toki joo monenlaista, mutta onneksi olen itse vastuussa itsestäni ja voin todeta etten kuitenkaan ole alkoholisti.
PoistaItse täytin viime viikolla 5-luokkalaisen terveyskyselyä, missä kyseltiin perheen päihteiden käytöstä. Vaihtoehdot oli tasan Kyllä tai Ei ja kohdat tupakka, nuuska, alkoholi ja huumeet. Vähän siinä silmiä pyörittelin, kun laitoin alkoholin kohdalle rastin Kyllä, koska kyllä meillä satunnaisesti alkoholia käytetään. Ongelma se ei ole missään tapauksessa. Mutta kävi kyllä mielessä, että olisiko tällaiseen kyselyyn parempi vastata vaan "ei", että mitä se terkka meistä nyt ajattelee...
VastaaPoistaHeh, kuinkahan moni tunnustaa huumeet. O_o
PoistaMua ärsyttää ne neuvolan audit-lomakkeet ("oletko koskaan juonut enemmän kuin kuusi alkoholiannosta" tai mitä niissä nyt onkaan). Nojoo, olen. Tuli muinoin opiskeltua ja silloin kulutettua enemmän alkoholia. Näissä kyselyissä vois olla ihan relevanttia tarkastella esim. viimeistä kolmea vuotta tms.
VastaaPoistaMulla ei lapsuuteni vuoksi ole normaalia suhtautumista alkoholiin enkä siksi juuri osallistu alkoholikeskusteluun. Kun tiedostan ihan itsekin että mulla on aika surullisväritteinen näkökulma koko touhuun. En kyllä tiedä onko ihan terveysnäkökulmasta hyvä juoda joka päivä esim. yhtä olutta / lasillista viiniä. Kalorit, alkoholin muut vaikutukset elimistöön ym.
Mä täytin sen neuvolan lomakkeen hyvin rehellisesti ja odottelin tuomiota, mutta yllättäen täti totesi, että sulla ei ainakaan mitään ongelmaa ole. Mutta tietty se täti on nähnyt mua ja kersoja jo 8 vuotta joten ehkä se peilaa myös siihen.
PoistaJustiin julkaistiin suomalaistutkimus, jonka mukaan terveellisen kohtuukäytön rajat ovat oikeasti vielä alempana kuin virallisesti ovat. Että eihän se mikään terveysjuoma ole.
Meillä (Helsinki) käytössä olevassa lomakkeessa on vahvan muistikuvani mukaan ohje, että se täytetään edellisen 12 kk käytön mukaan. Oon mäkin ne 6 annosta kerralla nuoruudessani vetänyt useammankin kerran, mutta koska viime aikoina on jäänyt huomattavasti vähäisemmäksi, en ole niitä lomakkeeseen rastinut.
PoistaMeillä ei ole ollut. Huumeidenkin osalta taitaa kysymys olla muotoa "oletko koskaan". Joskus jos vaikka teininä on kannabista kokeillut, niin vielä 40-vuotiaanakin siitä "jää kiinni".
PoistaJoo, huumeiden osalta meilläkin muistaakseni on tuo "oletko koskaan", mutta alkoholi ja tupakka viimeisen vuoden ajalta.
PoistaAi kamala, kyllä mä joskus lapsen saatuanikin olen juonut enemmän kuin kuusi annosta, varmaan jopa viimeisen vuoden aikana. Tosin lapsi ei ole ollut silloin läsnä. Tulee nyt mieleen vaikka ystäväporukan ulkomaanreissu, jossa päivällä ehkä nautittiin lounaalla yksi lasillinen, iltapäiväauringossa terassilla toinen, ja illalla sitten syödessä ja baarissa. Mutta ei, minulla ei silti ole alkoholiongelmaa.
PoistaVähän ohi aiheen, ajattelin noiden sinun muistojesi kohdalla että apua, meidän lapset varmaan sanoo aikuisena samaa... Peräkanaa kaksi taloprojektia ja jälkimmäisen myötä muuttoi pois Helsingistä tänne tunnin bussimatkan päähän. Anteeksi lapset <3
VastaaPoista:D Hei voihan olla että teidän lapsia ei haittaa!
PoistaNiin. Kyllähän geeniperimä toki altistaa alkoholismille, mutta ei se sitä määritä. Alttiuden lisäksi pitää ajankohdat ja psyyken tila olla myös kohdillaan, eikä siltikään alkoholisoituminen ole välttämättömyys alkkisgeeniä kantavallekaan. Ekalle kommentoijalle tämä.
VastaaPoistaSe, miksi aihe on framilla ja (välillä liiallisenkin, myönnettäköön) suurennuslasin alla, on se fakta, että tämä meidän katajainen kansa käsittää yhden, kaksi aika helkkarin märkää sukupolvea ja aivan liian monta siitä kärsivää jälkipolvea. Suomalainen alkoholikulttuuri on edelleen kokonaiskuvaltaan kaukana kohtuukäytöstä. Toki kohtuullisuus lisääntyy koko ajan, asenteet muuttuvat, tieto kumuloituu ja niin edelleen, mutta kyllä sen ongelmiin tarttumisen kynnyksenkin pitää olla matala, koska nämä ongelmat ovat meillä valitettavan yleisiä. Lisäksi päihderiippuvuuksien hoito on aika kurjalla tolalla, sillä niissä harvemmin tartutaan syihin ja vain oireita hoidetaan. Siksikin tästä pitää ja kuuluu mesota. Vaikka alkoholismi ei henkilökohtaisesti jokaikistä sukutarinaa kosketakaan, se koskettaa aivan liian monia. Suomessa kulutetaan edelleen merkittävästi enemmän väkeviä eli pari litraa per lärvi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa, alkoholiperäiset haitat ovat merkittävästi suurempia myös ja esimerkiksi sosiaalihuollon päihdekustannukset kasvavat tasaista virtaa. Kolikossa ona aina kaksi puolta. Väkevien osuus kaikesta myydystä alkoholista on neljännes ja vahva veikkaukseni on, että eniten myyty tuoteartikkeli väkevissä Alkon kassalla on halvin ja tiukin, eikä sitä maun vuoksi juoda.
Itse kuulun sukupolveen, jonka kohdalla ongelmiin ei ole tartuttu, ja pidän nykyisenkaltaista "holhoamista" oikein tervetulleena. Jos on alkoholinkäyttö kohtuudessa, ei sitä tarvitse hävetä tai piilotella. Edes niiltä terkoilta tai keneltä tahansa Maaret Kallioilta. Vähiten sitä itse hävetä ja jatkaa vain oman esimerkkinsä elämistä. Kohtuukäytössä ja alkoholismissa on aika vissi ero, ja eritoten tunnistettava ero.
Terveisin alkoholistiperheessä kasvanut kohtuukäyttäjä, tänään anonyymi.
Hyvä kommentti! Olet ihan oikeassa tuossa, että se puuttumiskynnys pitääkin olla matala ja vielä on paljon duunia tehtävänä että vastuullisuus lisääntyisi. Musta tuntuu että siihenkin auttaisi puheenvuorojen monipuolistuminen ja keskustelun avautuminen. Jos se oikea kohtuukäyttäjä ei koskaan puhu mitään ja leikkii absolutistia niin se alkoholiongelmainen voi kuvitella itse olevansa kohtuukäyttäjä kun vertailuasteikkoa / kontrastia ei ole.
PoistaNimenomaan. Ei kohtuukäyttöä pidä hävetä. Siitäkin pitää uskaltaa puhua, ihan yhtäläisesti kuin absolutismista ja nykyään alkoholismistakin. Mikä ihme tämä kaikki tai ei mitään -mentaliteetti oikein on? Se ei ole kovin tervettä.
PoistaTutut tunteet. Meinasin tämän kirjoittaa selostuksen siitä kuinka meillä käytetään alkoholia vastuullisesti, mutta mitä väliä. Joo ja sitä en yämmärrä että nuorten äitien parissa on joku kummallinen dualismi valloillaan -- kovasti kaakotetaan että lapsen silmin en ota pisaraakaan kun oon hyvä äiti, mutta toisaalta sit kerrotaan, että joskus on pakko päästä irroittelemaan ja silloin ei tuoppeja tai sidukoita lasketa. Mun silmiin vaan fiksumpi tapa on toinen.
VastaaPoistaNiin joo ja me ollaan varmaan mustalla listalla neuvolassa. Nimittäin ei olla täytetty audit-kyselyä eikä yhtään voimavarakyselyä. Silloin kun ne ekalla kerralla oli tarjolla, kerroimme että tutustuimme materiaaliin, mutta emmä nähneet tarpeelliseksi vastata. Tämä on meidän neuvolan tyypille ok ja toiste se ei ole niitä meille tuputtanutkaan :)
Tunnistan kyllä tuon ilmiön. Mua on aina huvittanut tuo nollaaminen: jos kroppa käy kierroksilla niin siihen auttaa liikunta tai metsä. Kaatokänni vain pahentaa tilannetta.
PoistaNoi kyselyt on aika huono tapa kartoittaa tilannetta, mutta ei varmaan parempaakaan ole.
Hyva kirjoitus. Meilla alkoholia voi ottaa lapsen seurassa, kaymme joskus vapaalla puistossa jossa aikuiset voi ottaa olut ja neiti pillimehun, kukaan ei ole kannissa tai örise. Otan myös sen riskin etta lapselle alkoholista tulee normijuttu, jota voi ottaa kohtuudella tai olla ottamatta jos haluaa. Taalla muslimien keskella ei ole mulkoiltu olutpulloa ja lasta pöydassa samaan aikaan mutta Suomessa voisi olla toisin.
VastaaPoistaJuu, ei sitä pillimehuakaan pidä juoda koko ajan. :)
PoistaEkassa neuvolassa jossa alkoholinkäytöstä kyseltiin, mies vastasi rehellisesti että juo päivittäin. :D Siinä meni toisella pala kurkkuun, eikä millään suostunut uskomaan kun mies myös rehellisesti kertoi, että ei juo ikinä itseään humalaan. "Mitäs sitten kun se yksi tai kaksi olutta ei enää riitä, vaan tarvitsetkin enemmän? " No, näin arviolta 18vvuotta toimineena miehen oli ymmärrettävästi vaikea kuvitella, että näin kävisi. Varsinkin kun hän alkaa voimaan heti huonosti jos yrittää ottaa vähän enemmän. Mutta kyllä tästä pitkään puhuttiin! Itse olin sitä mieltä että järkevämpää olisi ollut valehdella...
VastaaPoistaMutta ehdottomasti olen samaa mieltä (olen ollut ennenkin) kanssasi! Kaikkien elämään ei kuulu alkoholismi. Itseäni se ei kosketa millään tavalla. Itseasiassa mieheni jatkaa samaa linjaa kuin lapsuuden perheessäni on toteutettu: alkoholia voi nauttia, mutta "nollata" (että mä vihaan tota termiä, menkää metsään nollaamaan, se on paljon kivempaa! ) ei tarvitse. Juhlissa on alkoholia, samalla tavalla kuin siellä on muitakin herkkuja joita ei tarvitse kuluttaa ylettömiä määriä. Ja niin edelleen.
Ymmärrän toki, että alkoholismi liittyy pelottavan monen elämään jollain tavalla, mutta en hyväksy sitä, että sitä käytetään perusteluna sille, että kukaan ei voisi omata normaalia, tasapainoista suhtautumista alkoholiin.
Mä oon niiiiiin samaa mieltä tosta metsässä nollaamisesta - on täysin idioottia vetää järjettömät päädyt stressiin. Tää automaattinen porttiteoria muakin hämmästyttää: mun alkoholinkäyttö vaan vähenee ja trendi on ollut laskeva jo pitkään. Ja näillä krapuloilla se todellakin pysyy sellaisena.
PoistaMeikällä on taas sellainen ettei lähipiiristä tai suvusta löydy yhtään perhettä jolla ei olisi jotain päihdeongelmaa. Jo pelkästään lähisuvustani on alkoholiin ja sen aiheuttamiin terveysongelmiin on kuollut 5 ihmistä.
VastaaPoistaJoten kohtuukäyttö onkin itselleni joku aivan outo käsite ja on kestänyt pitkään tottua ajatukseen että viikossa voi juoda muutaman siideri eikä se tee minusta alkoholistia. Kännissä en ole ollut sitten teini-iän, mutta jo kaksi siideriä samassa illassa aiheutta morkkiksen.
Joten miksiköhän alkoholista ja rajoista voi joillekin meistä olla vaikea puhua....
Kuulostaapa raskaalta. Ymmärrän hyvin että vastaavassa tilanteessa alkoholi todellakin on arka aihe, eikä sitä keskustelurajapintaa löydy. Mutta tämän kirjoituksen pointti olikin tuoda näkökulma täältä toiselta puolelta: meitä kohtuukäyttäjiä, joiden elämä kulkee raiteillaan, on ihan oikeasti olemassa. Emme voi tuntea morkkista traumasta jota ei ole, mutta voimme ymmärtää että on ihmisiä, joiden elämän alkoholi on pilannut.
PoistaKuten joku tuolla alla kommentoi se ahdistus mikä nousee esille kun joku ottaa yhdenkin on vaan niin vaikee asia. Se kommentti osui niin ytimeen.
PoistaMulle on monta kertaa käynyt niin että vietetään juhlaa sukulaisen/tutun/kaverin luona. On sovittu että lasten aikana ei päihdytä,mutta yhden voi juoda. Aina se on johtanut siihen että joku alkaa dokata, on humalassa ja loppuillasta päättääkin että nyt pitää päästä baariin. Ja sitten muo pidetään rasittavana kun alan vaatia että ei juoda ollenkaan lasten aikana.
Haluan vaan tuoda esille sen miten suuri ongelma tämä alkoholismi on ja miten paljon ahdistusta ja huonoa fiilistä se voi luoda. Ja kaiken sen jälkeen on vaikea kuulla kohtuukäytöstä, koska siihen mennessä se on aina tarkottanut sitä että joku kuitenkin alkaa dokata.
Mä niin tunnistan tuon vaikeuden juoda ihan hyvällä fiiliksellä vaikka viinilasillisen jos tekee mieli. Nautin seurassa tai ravintolassa ihan ongelmitta lasillisen tai pari mutta jos vaikka työviikon jälkeen tekisi mieli ihan muuten vaan lasi viiniä, niin vähintään mieheltä pitää olla "lupa". En vaan osaa juoda itsekseni edes yhtä lasillista kotona. "Enhän mä oo alkkis vaikka otankin lasillisen?" Joo, mulla ei todellakaan oo normaali suhtautuminen alkoholiin. Tiedosta tän itsekin erittäin hyvin.
PoistaMä tajusin vasta joskus teininä, melkein täysi-ikäisenä, kuinka yleistä alkoholismi Suomessa on. Omat vanhemmat ei edelleenkään ole olleet kuin ihan muutaman kerran edes vähän hiprakassa mun nähden (ja me ollaan sentään äidin kanssa yhteisellä Barcelonan matkalla tilattu yllättävän isot sangriat joista molemmat totesi että hups). Tajusin kyllä jo varhain lapsena, että alkoholissa oli jotain vähän erityistä - vanhemmat ja isovanhemmat vitsaili että mummo varmaan on salaa juonut minttuviinat kaapista tms, juhlapäiviksi isoisä oli hankkinut jotain erityistä juomaa jne. Mutta ei ne koskaan sitten olleet humalassa. Minä ja veli saatiin maistaa kaikenlaisia juomia, ja pahaltahan ne lapsen mielestä maistui, joten hörpyt oli tosi pieniä. Joskus teininä sain alkaa ottaa kummitädin luona viiniglögiä ja mummolassa pienen määrän likööriä - isoisä jopa joskus haki mua varten likööripullon pöytään, kun muut joi jotain vahvempaa, ja ajatteli, etten mä sitä halua.
VastaaPoistaTodella kummastuttaa, kun maistaminenkin on välillä demonisoitu.
Ehkä se, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota, että vaikka omassa perheessä suhde alkoholiin olisi normaali, lapset voi aika nuorenakin nähdä esimerkkejä muusta, ja se saattaa pelottaa/hämmentää. Eli aiheesta kannattanee jutella lapsen kanssa, vaikka omassa perheessä kaikki olisikin ok. Tätä mun vanhemmat ei sitten ihan tajunneet, ja muistan pari tilannetta, joissa humalainen aikuinen todella vaivaannutti.
Hei hyvä pointti tuo muunlainen esimerkki: me nähtiin kerran Skidin kanssa aika huonossa kunnossa oleva puliukko, ja jouduin käymään läpi sen että miksi setä on tuollainen ja sairas.
PoistaAsenne tosiaan on kierä. Itseäni katseltiin pahalla silmällä, kun raskaana ollessani join terassilla kesäkahvilassa mieheni siiderin seuraksi jääteetä. Se kun oli siiderin väristä. Vauvan kanssa en uskaltanut mennä alkoon ja kerran kun menin, kyseltiin, miten aion juomani käytellä. Miten nöyryyttävää.
VastaaPoistaAlkoholiin ei liity lapsuudestani mitään ikäviä muistikuvia, vaan pelkästään hyviä. Aikuiset joivat siivosti, olivat rentoja ja hauskoja ja huomioivat meidät lapset. Odotusaikana en sitten juonut pisaraakaan (siis alkoholia, kyllä sitä jääteetä vähän meni ja vettäkin) ja ihan kohtuudella muutoinkin. Tosin neuvolan kartaston rajoja hipoen, ne kun ovat rehelliselle ihmiselle aika matalalla!!
Ongelman laajuutta en toki kiellä, mutta vahtiminen menee kyllä överiksi. Ja toisaalta ongelmakäyttäjät, kuten neuvolassakin sanottiin, ilmoittavat ronskisti, että yhtään en juo. Sillä selvä, puhtaat paperit.
Monelta unohtuu se, että ne ongelmaäidit tuskin istuu kesäkahvilassa. ja se, että varsinkin ekassa raskaudessa kyseessä on ne viimeiset hetket jolloin voi istuskella terassilla vaikka joisikin kokista. :) Mä muuten olenkäynyt lastenvaunujen kanssa alkossa eikä kukaan sanonut mitään - mitä tuohonkin nyt sitten vastaa.
PoistaMun mielestä on täysin pöyristyttävää, jos Alkossa kysellään alkoholin käyttötarkoituksia, jos asiakkaalla on vauva mukana. Ymmärrän toki, ettei päihtyneelle saa myydä, eikä pidäkään saada, mutta selviä asiakkaita pitäisi kaikkia kohdella samalla tavalla.
PoistaNäkyvästi raskaana on muuten tosi jännä käydä alkossa. Saa aika veikeitä katseita osakseen. Pari viikkoa sitten järkättiin "kotibileet" ja boolitarpeita hain, ja kyllä siinä alkon myyjä katseli melkoisen pitkään, kun kyselin hyvää ohjetta... :D Ja pitkään ne katselee silloinkin, kun mahan kanssa haen ruokapöytäviiniä.
PoistaLasten (pienten) kanssa ei alkokäynneistä ole jäänyt yhtään niin vaivaannuttava olo. Teiniäni en ota kaveriksi, kieltäytyisivät vielä myymästä.
Olen itse kasvanut absolutistiperheessä eikä suvussamme ole tietääkseni kenelläkään ollut/parhaillaan ole alkoholiongelmaa. En siis ole lähietäisyydeltä joutunut näkemään, millaista elämä sellaisen kanssa olisi.
VastaaPoistaJuomme alkoholia, mutta emme päivittäin emmekä viikoittain. Lapset näkevät satunnaisesti alkoholinkäyttöä, minkä ajattelen olevan ihan hyväkin. Toivon lasten omaksuvan tavan siitä, että alkoholi on ihan ok, mutta sitä ei aina tarvitse ottaa suuria määriä. Uskon, että kohtuukäytön näkeminen on paras lähtökohta tuleville kohtuukäyttäjille. Humalassa en lasten seurassa halua olla (ja muutenkin olen vain joitakin kertoja vuodessa) ja yleensä meistä vähintään toinen onkin ajokunnossa, mikäli lapsia on lähettyvillä.
Minäkin olen siinä uskossa että kohtuukäytön näkeminen ei ole haitallista. Ja toivon että kersojen teini-iässä voidaan keskustella tästä jo avoimemmassa ilmapiirissä.
PoistaMulle tämä aihe on hankala. Isäni on alkoholisoitumassa. Tai pitäisi kai jo myöntää että hän on alkoholisti. Alkoholisti, jolla arki pysyy kasassa ja työt tehtynä, mutta heti jos on luppoaikaa, korkki aukeaa jo aamusta. Hän piilottelee alkoholia ja väittää, ettei juo, vaikka haisee viinalta ja on selkeästi päihtynyt. Pelkään, että eläköityminen kaataa koko huojuvan korttitalon.
VastaaPoistaLapsuudessani en muista nähneeni vanhempiani humalassa. Isäni joi kuitenkin muistaakseni joka päivä vähintään yhden "iltakaljan".
Nykyään en juo käytännössä lainkaan. En pidä useimpien alkoholijuomien mausta enkä päihtymisen tunteesta. Ahdistun, jos näen perheenjäseneni päihtyneenä, vaikka kyse olisi vain pienestä hiprakasta (ystävät eivät aiheuta ongelmia). Oman lapseni seurassa en voisi ikinä juoda yhtään alkoholiannosta oman ahdistukseni vuoksi. Minua ei kuitenkaan häiritse, jos mies juo yhden oluen lapsen nähden. Haluan, että lapsemme saa terveen kuvan alkoholista (kohtuukäyttö ok ja ilmankin saa olla). Oikeasti humalaisia tuttuja ihmisiä en halua lapseni näkevän ollenkaan.
Kaipaisin ehkä enemmän "armoa" myös meille, joita alkoholi ahdistaa. Tietyt rajat ja niiden ylittäminen etenkin lapsen kanssa ovat liian kivuliaita. En pystyisi rentouteen tilanteessa, jossa olisi lapsuudenperheeni, lapseni ja alkoholia tarjolla. Noissa tilanteissa vaadin juuri sitä, että tippaakaan ei oteta lapsen seurassa, koska tiedän ahdistuvani ja pelkään lapseni huomaavan sen ja ahdistuvan myös. Kohtuukäytön näkeminen sitten tapahtuu jossain muussa seurassa.
Ihan kauhean vaikea tilanne, varsinkin kun se puuttuminen on niin mahdotonta! Miten menet omalta faijalta kysymään että onkohan sulla nyt ylikulutuksen raja paukkumassa. Ja ymmärrän ihan hyvin että tämä on asia, josta ei pääse ikinä yli.
PoistaYmmärrän pointtisi, mutta... samaan aikaan, kun toiset kokevat holhouksen tiukkisteluna, toiset joutuvat selittelemään miksi eivät käytä alkoholia lainkaan. Etenkin jos ovat nuoria opiskelijoita. Tai eivät ole raskaana. Tai eivät ole alkoholistiperheestä. Tai eivät ole uskovaisia. Että jos normi ei ole useamman alkoholiannoksen käyttäminen viikossa humaltumatta, niin ei se kyllä ole alkoholiton elämäkään. Jotain perin outoa tuohon alkoholiin liittyy.
VastaaPoistaTämä on täysin totta, olen itsekin useasti sortunut tuohon kyselyyn vaikka holittomien pitäisi olla ihan normivalinta, siinä missä se skumppalasikin.
PoistaTodellakin! Käy hyvin selvästi esiin, kun asuu ulkomailla ja palaa takaisin Suomeen. Muualla ei kysellä.
PoistaOpiskelen 2. asteen oppilaitoksessa yhdessä teinien kanssa. Opintojen alussa piti täyttää lomake, jossa kysyttiin myös alkoholin käytöstä aika seikkaperäisesti. En kestänyt (pystynyt nauramatta lukemaan) niitä selkeästi teineille osotettuja kysymyksiä, jotka olivat tyyliin "tietävätkö vanhempasi alkoholin käytöstäsi" ja jätin vastaamatta. No, eipä hätää, pääsin vastaamaan sitten terveystarkastuksen yhteydessä, "kun sinulta on jäänyt tämä yksi osio vastaamatta". Näin miten th kuunteli vastauksiani henkeä pidätellen. Ilmeisesti antamani vastaukset kuitenkin tyydyttivät, kun ei tätä 40+ kahden lapsen äitiä kuraattorin juttusille raahattu. :D
VastaaPoistaNo hyvä ettei sitä äitiä kuitenkaan vaadittu paikalle vahvistamaan kertomus! :)
PoistaTässä holhousyhteiskunnassa en olis kyllä ihmetellyt sitäkään. :D
Poista2010-luvun motto: Sinulla on ongelma kunnes toisin todistat.
Mitenhän tän muotoilis...oma lapsuudenperhe oli varmaan käytöksen ja juomamäärien mukaan kohtuukäyttäjiä. Mut mua niin etenkin teininä kypsytti se miten alkoholi kuului tiettyihin tilanteisiin ja meni kaiken muun edelle. Esim. jos pyysin et mut tultais hakeen yöllä diskosta niin "ei käy, kun meille tulee vieraita ja halutaan illalla juoda viiniiiii....". No, juokaa te viinii, niin mä liftaan yöllä räntäsateessa kotiin. Eli ehkä ei ne määrät, vaan se et minkälaisissa tilanteissa alkoholia on "pakko" saada on se villakoiran ydin.
VastaaPoistaMua haettiin kyllä aina illlalla, koska mutsi joi just sen yhden bissen ja oli siis ajokunnossa aina - tai annettiin taksirahat. Toisaalta olisin toivonut että mutsilla edes joskus olisi ollut jotain ystäviä käymässä, vaikka sitten lasillisella. Siinä mielessä olen ihan onnellinen vanhempiesi puolesta.
PoistaSuomessa aiheuttaa alkoholia juomaton henkilö ihmetystä ja kummastusta sellaisessa seurassa, jossa alkoholia nautitaan. Pitäisi olla selittelemässä juomattomuuttaan ja tilanteeseen pitäisi aivain kuin olla jokin syy. Junttimeininkiä. Jopa ravintolan tarjoilija saattaa alkaa ehdottelemaan alkoholipitoista "terästystä" juomaan. Haloo. Tämä on siis todella yleistä, kun ollaan juhlan äärellä ja seura on sellaista, joita vähän harvemmin tapaa. Mutta tilanteet pitää vain oppia ohittamaan sulavasti--- ja pitää oma linja.
VastaaPoistaMarja Hintikka Shown tämänkertaisen jakson keskustelussa alkoholia juomaton henkilö oli vähemmistössä. Olisin kaivannut että toiseksi vieraaksi olisi valittu joku, joka olisi ollut samalla linjalla Heikin kanssa, niin olisi saatu monitahoisempi keskustelu aikaan ja myös alkoholittomuus valintana olisi saanut enemmän näkyvyyttä. Mutta ehkä jakson vierasvalintakin kuvaa omalta osaltaan juuri tämän päivän vanhempisukupolven alkoholiasennetta ja -kulttuuria
Olen ihan samaa mieltä, että juomattomuuden kyseenalaistaminen tai syyn tiedustelu on junttia. Oman linjan pitämisessä saa tosiaan olla tarkkana.
PoistaMiksei teillä ole sitten samaa asennetta tupakkaa kohtaan? Tupakallakinhan on rentouttava / piristävä vaikutus ja jos nyt joskus sellaisen tuprauttelee ja opettaa lasta kohtuukäyttöön, niin mikäs se siinä?
VastaaPoistaNo kyllä mä ainakin suhtaudun samalla tavalla siihen, jos joku polttaa esim. juhlatilaisuuksissa. Ei se mua haittaa. Mutta hyvin vähän tunnen ihmisiä, jotka perheen yhteisissä juhlissa sitten haluaa polttaa sen yhden juhlasauhun...
PoistaMutta sinänsä kyllä noi on mun mielestä hiukan eri asioita, koska a) tupakka ei säännöllisesti käytettynä ole millään tasolla terveellistä, alkoholi voi olla ja b) toisaalta päivittäinenkään tupakointi, merkittävissäkään määrin, ei yleensä aiheuta sellaisia ongelmia, mitä alkoholismi. Vaikea siis verrata.
Nuo argumentit eivät kyllä poista sitä faktaa, ettei millään päihteellä ole terveyttä tukevia vaikutuksia. Ja kysymykseni oli lähinnä tuohon kasvatukseen liittyvä. Jos argumentoidaan kohtuukäytön opettamista, miksei se sitten ole sama kaikkien päihteiden kohdalla? Tupakka, kannabis.... Jos kohtuukäyttö opettaa kohtuukäyttöön, eikä siinä ole mitään riskejä?
PoistaNähdäkseni vastaus kiteytyy tässä virkamieskommentissa tupakan ja alkoholin eroista: "Molemmat ovat isoja kansanterveysongelmia tässä maassa, mutta tupakan kohdalla on todettu, että siinä ei ole mitään minkä takia tupakointia pitäisi tukea. Tupakkalain tavoitteena onkin tupakoinnin loppuminen tässä maassa. Alkoholin kohdalla jossain kohtaa nähdään myös myönteisiä vaikutuksia ja alkoholilain tavoitteena on ehkäistä alkoholista aiheutuvia haittoja."
PoistaLaitanpahan minäkin vielä lusikkani tähän soppaan... Nimittäin jos kaikkiin sukutarinoihin ei liity alkoholi, niin meidän sukuun se liittyy sitten useamman suvun puolesta :/ Äitini, enoni ja pari tätiä miehineen ovat juuri tätä märkää sukupolvea eli suuria ikäluokkia, jotka todella ovat dokanneet nuoruudestaan asti. Nyt osa on sairastunut juomisesta niin etteivät pysty enää ja osa jatkaa samaan malliin vielä.
VastaaPoistaMyös miehen isän puolelta tähän sukupolveen asti miehet ovat järjestään juoneet itsensä hautaan.
Tällä taustalla olemme koettaneet opettaa omille pojillemme kohtuukäyttöä, eli yhden oluen/siiderin/viinilasin voi juoda ja sitten mennä vaikka nukkumaan. Omassa lapsuudessa molempien kokemus oli että minkä tahansa pullon ilmaantuminen meinasi helvetin pääsyä irti... Olemme myös avoimesti puhuneet nyt jo aikuistumassa olevien lasten kanssa esim. mummon juomisesta ja tästä sukurasituksesta yleensä. Ihan senkin takia että pojat tiedostavat omat taustansa. Liekö hyvä vai ei, meistä siitä ei ainakaan haittaa ole ollut.
Itse en juo enää ollenkaan, mies on sitten kai se kohtuukäyttäjä :) Hämmennys on suuri kun kieltäytyy alkoholista varsinkin sukujuhlissa, mutta enpä jaksa siitä ottaa stressiä. Onneksi asenteet muuttuu ja selvästi juominen on mielestäni oman ikäisteni keskuudessa vähentynyt. Ja myös aiheesta puhuminen on hyvä, meitä keski-ikäisiä alkoholitraumaatikkoja on nimittäin todella paljon...
Tää on asia josta mun on käsittämättömän vaikea muodostaa mielipidettä. Oma isänisäni oli alkoholisti, samoin hänen 2 veljeään,isäni veli, minun serkkujani jne. Kun olin pieni, isopappani syntymäpäivillä oli valehtelematta tusina alkoholisteja eri ikäluokista, kaikki sukua. Toisaalta omassa lähiperheessäni alkoholinkäyttö on ollut hyvin maltillista. On humalluttu vaikkapa jonkun syntymäpäivillä silloin tällöin, jouluoluet on laitettu komeroon ja on huomattu seuraavana kesänä, että täällähän on tämmösiä jääny juomatta. Mieheni sukutarina on samanlainen, mutta hänen perheensä oli siellä juomapuolella. Hän on absolutisti ja suhtautuu humaltumiseen yksiselitteisen kielteisesti eikä mulla sinänsä ole mitään vaikeuksia ymmärtää miksi.
VastaaPoistaItse en ole absolutisti, juon vähän viskiä tai saunakaljan silloin tällöin. Nuorempana oli melko kosteita elämänvaiheita ja lopulta tajusin itse, että geeniperimä on kyllä niin huono, että parempi suunnata ajankäyttöään jotenkin toisin.
Asenteeni alkoholiin on vuosikausia koventunut, enkä oikein tiedä miksi. Osasyy on ollut siinä, että vanhemmiten olen ymmärtänyt miten pahasti alkoholismi on haavoittanut esimerkiksi isääni ja isoäitiäni. Toisaalta taas minua kyllästyttää se keskustelun mustavalkoisuus siinä mielessä, että ääneen ei myöskään saa sanoa sitä, että alkoholi on oikeasti hermostoon vaikuttava myrkky eikä sen käyttämisestä sinänsä ole mitään hyötyä kellekkään. Se nyt vaan on tapa jota ei voi perustella muulla kuin tottumuksella ja kulttuurisidonnaisuudella. Samalla minua ärsyttää se, että ihmiset pitävät niitä neuvoloiden kyselylomakkeiden määriä hyvin pieninä, vaikka niiden taustalla on tutkittua tietoa siitä, millaiset määrät alkoholia oikeasti ovat turvallisia populaatitasolla. Eihän kaikille tupakoitsijoillekaan tule keuhkosyöpää, mutta populaatitasolla olisi silti parempi, että kukaan ei polta.
Ylempänä joku kirjoitti, että kohtuukäytön käsite hämärtyy ja tavallaan myös se kohtuukäytöksi ymmärrettävä raja nousee kun ne ns. tavan tallaajat puuttuvat joukosta. Mielestäni kyse on enemmänkin siitä, että tiettyjen ihmisryhmien sisällä on voimassa erilaiset normit. Tuttavapiiriini kuuluu ihmisiä laidasta laitaan ja joidenkin kesäjuhliin tullaan kaljasalkun kanssa ja toisissa kukaan ei ole näkyvästi humalassa. VAikka bileissä käykin samoja ihmisiä, sosiaalinen normi ohjaa juomatapoja. Mielestäni pitäisikin pyrkiä siihen, että sosiaalinen normi olisi kaikissa sosiaaliryhmissä niin vahva, että tukeva humala olisi lähinnä paheksuttava ja säälittävä tila ja alkoholi olisi merkitykseltään suhteellisen neutraali juhlajuoma. Tähän päin ollaan selkeästi menossa. Tupakan suhteenhan kehitys on jo ihan toisella laidalla; en ihmettelisi yhtään vaikka tupakointi Suomessa kiellettäisiin kokonaan elinaikanani.
Olipas hyvin mietitty kommentti. Yhdyn näihin ajatuksiin..
PoistaSamaa mieltä, hyvä kirjoitus. Ulkomaillahan (no, sanotaan nyt että monissa maissa) humala on nimenomaan nolo, paheksuttava ja säälittävä tila. Ja tupakasta: tupakointi voitaisiinkin kieltää kokonaan, koska polttaminen aina potentiaalisesti haittaa myös muita kuin itse tupakoijaa - alkoholi sentään fyysisesti kohdistuu ainoastaan juojaan.
PoistaJoo, mutta humala ja krapula eivät aina kohdistu pelkästään juojaan.
PoistaMulla liittyy kyllä sukutarinaan vahvasti alkoholi, mutta vanhemmilleni propsit siitä, että minulla ja alkoholismilla on yhden sukupolven turvaväli. Itse olen oppinut kotoa sivistyneet juomatavat ja olen siitä tosi kiitollinen. En koe tarvitsevani alkoholia mihinkään, mutta mielelläni nautin sitä hyvässä seurassa tai hyvän ruuan kera pari annosta. Nyt meillä suunnitellaan raskautta ja ainakaan näin etukäteen ei ahdista sitten tippaakaan se, että se vajaa vuosi pitää vetää tipattomalla. Toisaalta närästää jo etukäteen se paheksunta, jos pienen lapsen seurassa juo ne pari annosta. Aion kuitenkin pysyä valitsemallani linjalla. Mun mielestä on hyvin tärkeää, että lapsi saa sen kohtuukäytön mallin kotoa, kun muuten joka puolella on tätä järkyttävää ördäämistä ja nollaamista.
VastaaPoistaMinä kovasti ihmettelin sitä ohjelmassa esitettyä kysymystä "voiko lasten nähden juoda alkoholia". No jos ei voisi, miten ihmeessä lapseni oppisi näkemään alkoholin vastuullista ja normaalia käyttöä? Sitä, että hyvän ruuan kanssa voi hyvinkin ottaa lasin viiniä (tai hyvinkin koko ateriaan liittyvät juomat), kuohuviiniä juhlissa tai vaikkapa siiderin terassilla. Toivon, että hän näkee, että alkoholi järkevässä määrin aikuisille on ihan ok, mitään pahaa ei tapahdu ja se on meidän perheemme tapa sitä käyttää. Toivottavasti se vaikuttaa osaltaan heidän ajatuksiinsa alkoholin kohtuukäytöstä.
VastaaPoistaJuuri näin!
PoistaKatja! Apua! Haluaisin tilata ystävälle joululahjaksi Vuoden Mutsi-kirjan, mutta se vaikuttaa olevan loppu. Osaatko sanoa, tuleeko se saataville ennen joulua?
VastaaPoista