Gaala-ajatuksia

Gaala suoritettu!

Ihana Eiffel-torni ja mä.

Ilta oli superhauska, kiitos Miss Maailmalta näyttäneen avecini sekä muiden perhebloggaajien (kuten Mamma rimpuilee -blogin, Puutalobabyn ja Oi mutsi mutsin), joita oli koolla ilahduttava määrä. Vähän pysäytti se ajatus, kuinka paljon tekstiä tuo jengi kirjoittaa viikoittain. Rehellistä arkikuvausta, tilitystä, vinkkejä, huumoria. Vertaistukea ja jokaiselle jotain.

Siinä mammabloggajien juttuja kuunnellessa tuli pohdittua myös sitä, miksi minä tätä blogia edelleen kirjoitan. Meillä metamorfoosi lapsiperheeksi on jo tapahtunut: arki on jo hakenut uudet uomat ja uhmaikäni on talttunut. Vertaistuen tarve on paljon suurempi ihan pienten lasten kanssa.

Mutta kun asiaa vain tuntuu riittävän! Olen edelleen uuden edessä säännöllisesti, vaikka en enää niin kuistilla olekaan kuin alkuun. Lisäksi on kestoaiheita, joista näkökulmat eivät varmaan lopu ikinä. Vaikka lapsista kirjoittaminen on vähentynyt paljon, ruuhkavuosista, yhteiskunnasta ja elämästä ei ole vaikea keksiä sanottavaa. Aika on lähinnä se ainoa kirjoittamista rajoittava tekijä.

Lisäksi olen vähän koukussa keskusteluun. Siihen, että saan puhuttua jostain mieltä kuohuttaneesta, kummallisesta tai kiinnostavasta asiasta sekä samanlaisessa elämäntilanteessa olevien että aivan eri maailmaa edustavien tyyppien kanssa. Väitän, että olen paljon fiksumpi kuin olisin ilman tätä ajatustenvaihtoa.

Minulta kysytään myös usein, enkö kyllästy tähän. Totta kai välillä kyllästyn - mutta niin kyllästyn avokadoihin ja jumppaankin. Sitten into ja motivaatio taas löytyy, ihan yrittämättä. Kun on kiire, vastuu säännöllisestä bloggaamisesta on yllättävän raskas, vaikka mikään ei siihen pakota. Silloin täytyy vain hidastaa tahtia vaikka kuinka olisi juttuja käsiteltäväksi.

Nyt nostan nämä särkevät jalat rahille, hörppään lasin viiniä ja tuijotan telkkaria ilman ajatuksen häivää.