Sipilän tuottavuusloikassa tavoitellaan sitä, että yritykset saavat samalla rahalla enemmän työtunteja. Hieno homma. Tämä varmasti jeesaa tuotantolinjastolla. Kampaajalla voi olla hankalampaa.
Mutta kun olen yksinkertainen ihminen. Ostaako niitä meidän tuotteita kukaan, vaikka ne ovat halvempia?
Maailmassa on valtavasti ihmisiä. Ja se maailma on internetin kautta auki myös suomalaisyrityksille. Väkisinkin hiipii sellainen ajatus mieleen, että mitä jos tekisimme tuotteita, joita ihmiset tarvitsevat ja haluavat ostaa?
Otetaan esimerkiksi vaikka paistinpannu. Todella moni ihminen globaalisti tarvitsee sellaisen.
Löysin maailman parhaan pannun aivan vahingossa, kun piti saada mökille uusi paistoväline. Mökkiolosuhteet ovat karut, keittoastian pitää kestää kaasukuumennusta ja suola-kalkki-rauta-kaivovettä. Nappasin Prismasta mukaan minulle entuudestaan täysin tuntemattoman saksalaismerkin pannun, joka oli vielä valmistettu ekologisesti. Se näyttää edelleen aivan uudelta, 5 vuoden ahkeran käytön jälkeen.
Tämä ei ole johtanut siihen, että en osta enää mitään. Päinvastoin - haluan myös Bekan kattilan. Ja toisen pannun kotiin. Itse asiassa ostaisin tältä firmalta ihan mitä vain, koska tuotteet ovat helvetin hyviä.
Miksi me emme tee maailman parhaita pannuja?
Emmekö osaa vai emmekö tahdo?
Olin tyytynyt monta vuotta keskinkertaiseen pannuun, koska en tiennyt paremmasta - en siksi, että olisin halunnut sen halvimman mahdollisen. Se, että keskinkertaisia tuotteita saa tuottavuusloikan avulla tehtyä halvemmalla, ei ehkä riitä nousukiitoon maailmalla, vaikka se kotimarkkinoilla riittää.
Ajattelemmeko vientiä ja tuotekehitystä suomalaiskansallisten vahvuuksien kautta? Tiedämme aivan helvetisti elinkelvottomissa oloissa elämisestä. Miksi meillä ei myydä maailman parhaita kattolamppuja tai itsestäänlämpiäviä taloja, d-vitamiinia, nastalenkkareita ja lasten talvihaalareita? Sateenvarjoja, jotka eivät hajoa ensimmäisestä tuulenpuuskasta. Akkua, joka latautuu räntäsateesta.
Toisaalta maailmalla on huutava pula myös teknologiasta ja osaamisesta. Miksi emme kehitä ratkaisuja maailman megatrendeihin kuten pakolaisongelmiin ja ilmastonmuutokseen?
Ja jos meillä on maailman koulutetuin jengi, miksi se ei näy markkinointiosaamisessa ja asiakaspalvelussa kuten vaikka verkkokauppojen toimivuudessa?
Olisiko kuitenkin loikkaamisen varaa myös asenteessa? Ehkä emme vain ole ottaneet tavoitteeksi tehdä maailman parasta pannua. Sitä voisi kokeilla.
Tää oli loistava puheenvuoro!
VastaaPoistaBelgian Lempi
Kiitos!
PoistaNo just näin !
VastaaPoistaToisaalta Suomessa on perinteisesti ollut raskaampaa teollisuutta ja sen vaatiman teknologian kehittäjiä, joita kyllä arvostetaan maailmalla hyvinkin korkealle edelleen. Esimerkiksi Wärtsilän tai Outotecin tuotteet nyt ei vain kuluttajalle suoraan näy, eikä niistä tavallisella tallaajalla välttämättä ole käsitystä, että kyseessä on maailmalla arvostetun huipputeknologian tuottajia.
En näe mitään syytä, miksi suomalaiset kuluttajatuotteetkin eivät voisi valloittaa maailmaa. Vika lienee ennen kaikkea asenteissa. Esim. Marimekkohan puskee maailmalle ihan vimmalla, mutta yllättävän moni suomalainen suhtautuu siihenkin aika vähättelevästi. Tyyliin, eihän ne tuotteet enää mitään laadukkaita edes ole ja kuka noita nyt maailmalla ostais. Plääh tällaiselle !
Asennemuutosta siis todellakin tarvittaisiin tässäkin asiassa. Ja parempia myyntitykkejä maailmalle. Vaikka insinöörit osaa menestyksekkäästi myydä laivan potkureita, ei ne välttämättä ole parhaita paistinpannukauppiaita :)
Ja paistinpannusta piti vielä kehua, että osataan sitä Suomessakin: mulla on kohta 10 vuotta ollut Hackmanin valurautapannu, joka on edelleen kuin uusi. Mitä nyt vain puinen kahva käytössä vähän hioutunut käteen sopivammaksi ;)
No just näin. Suomalaiset eivät osaa myydä kuluttajatuotteita, siksikin oli surullista, että Nokian kännykät katosivat - se oli ainoa todella tunnettu suomalainen kuluttajatuotebrändi. Muuta ehkä osataankin myydä (esim. vaikkapa Kone ja Huhtamäki).
PoistaMä en oikein hahmota sitä, miten yritysten kulujen karsiminen (näiden loppiaisten ja muiden palkallisten vapaapäivien poisto) näkyisi missään muussa kuin omistajien tilipussissa. Enpä ihan usko, että yrityksiin palkataan yhtään ketään lisää näiden vuoksi - kunhan vain pörssikurssi saattaa hieman nousta ja mahdollisesti saatetaan sitten jakaa isommat osingot.
En minäkään ymmärrä miksi kuluttajatuotteet olisivat yhtään sen vaikeampi pala, jos siihen vain keskityttäisiin. Kotimarkkina on toki hiton pieni että täällä on tietysti vaikea koeponnistaa mitään mutta kun meillä on tuo internet joka tuo isommat markkinat ihan joka firman ulottuville, jos vain se markkinointi otettaisiin tosissaan. Olettaen tietysti että tuotekehitys on otettu.
PoistaOlet usein ennenkin kritisoinut suomalaisten yritysten verkkokauppoja ja ne on kyllä usein ihan käsittämättömän huonoja. Pari vuotta sitten näin esim. jossain lehdessä että joku designeri suunnitteli jollekin huopakenkävalmistajalle tosi päheitä huopikkaita. Ja saiko niitä ostaa niiden nettisivuilta - ei, kerrottiinko siellä nettisivuilla mistä niitä saa - ei, no ostinko koskaan niitä kenkiä - no EN kun en tiennyt mistä niitä ois saanut. Että sellasta.
PoistaJa sitten jo pelkästään Prisman nettikauppa. Voi viddu, kun yhtäkkiä ei ole tavaran hintatietoa jos se on verkkokaupasta loppu. "tarkista myymälästä". No en tarkista, oisin halunnut sen saappaan hinnan ihan nyt tässä heti.
Tai sitten se käyttöliittymä nyt vaan on yleismaailmallisesti niin vuodelta miekka ja kirves, että ei vaan jaksa eikä ainakaan tuo luottamusta siihen, että sivuston kautta kannattaisi oman luottokorttinsa tietoja jaella. (yleensä pienet liikkeet).
Mä luulen silti, että kuluttajatuotteet ovat vaikeampi juttu, koska niissä pitänee pelata enemmän mielikuvilla ja käyttää erilaista markkinointia kuin b2b -tuotteissa. Varmaan jossain hississä sellaset tekniset faktat riittävätkin aika pitkälle, mutta kuluttajat haluavat ties mitä tarinaa ja fiilistä ja elämystä ja tunnetta sen pelkän hyvän tuotteen lisäksi. Ja tätä ei ole jostain syystä osattu. En kyllä ollenkaan epäile etteikö voitaisi oppia.
Niin joo. Ja sitten tää konseptointi, jota suomalaiset eivät myöskään osaa. Toisin kuin ruotsalaiset. Mielestäni aivan loistava esimerkki on Tiimari vs. Tiger. Tiimarihan oli ihan out mesta ja meni konkurssiin. Ja kas, sitten tulivat apajille ruotsalaiset Tigerillaan ja yhtäkkiä se on ihan katu-uskottavaa ostaa Tigerista ties mitä hilpakkaa, joka Tiimari-leimalla oli vähän noloa. Tää on kyllä niin mystinen homma.
PoistaNo marimekkoa on ihan syytäkin katsoa vähän karsaasti, poislukien laukut ja kalliimmat vaatteet on laatu ihan samaa köhnää kun normaaleissakin trikoovaatteissa tai pyyhkeissä. Hinta taas ei.
Poista..ostin marimekon pyyhkeitä ja ne on nyt vuoden käytön jälkeen ihan karseessa kunnossa eikä noita trikoovaatteitakaan erota laatunsa puolesta henkkamaukan paidoista. Pyyhkeet tulee portugalista, vaatteista en tiedä mutta ei niitäkään enää kotimaassa tuoteta.
Hyvin kirjoitettu! Olen miettinyt ihan samaa. Miksi me ajatellaan kaikki vain ja ainoastaan rahan kautta? Miksi tavoite on saada mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman pienellä työmäärällä jotain jota joku ehkä ostaisi? Miksi me ei panosteta laatuun? Meillä on maa pullollaan ihmisiä jotka ihan mielellään laittaa sata euroa vaikkapa siihen paistinpannuun, jos sillä vain saa laadukkaan vuosia kestävän pannun. Sen sijaan me koitetaan tehdä kolmenkympin pannuja ja kun se ei enää onnistu keskisuomalaisessa tehtaassa Suomen työalinsäädännön puitteissa, ainoa vaihtoehto on siirtää tuotanto ulkomaille. Yrittäjä valittaa kuinka verot on liian korkeat ja työntekijälle pitää maksaa sairaanakin palkkaa ja poistuu sitten haastattelusta porchellaan (kyllä tää on ihan todellinen esimerkki). Mutta sitten kuitenkin jopa se minunkin mummoni halusi ostaa aina sen sorsakoskelaisen kattilan tai länsisuomalaisen toppahaalari lapsenlapselle, koska onhan se kuitenkin kotimainen vaikka (ehkä) hiukan kalliimpi onkin. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, oli hänen mottonsa.
VastaaPoistaAsennemuutosta todellakin kaivataan. Arvostetaan omaa osaamistamme. Arvostetaan myös mainonnan ja markkinoinnin ammattilaisia ja heidän työtää. Panostetaan siihen markkinointiin, sillä aivan liian moni hieno tuote on jäänyt anttilan alelaareihin ihan vain siksi, ettei olla osattu kaupata sitä edes naapurimaahan.
Kyllä! Tämä vaatii monen eri kompetenssin yhteistyötä, ehkä siinä on se suomalaisten heikkous?
PoistaMutta noin kuluttajana kaikista ärsyttävintä on se, että se suomalainen kallis paistinpannu menee parissa vuodessa paskaksi. En yksinkertaisesti TIEDÄ mikä on laadukas tuote ja mikä ei, hinta ei takaa mitään. Miten voint ehdä valintoja kun olen täysin sokko?
SUomessa osataan tehdä valurautapannuja. Ne vaan ei ole joka hommaan sopivia.
VastaaPoistaPakko kysyä vähän ot, että mihin valurautapannu ei ole sopiva? Itse käytän sitä ihan kaikkeen, enkä muunlaista pannua edes omista.
PoistaMä taas en tiedä mihin valurautapannu on sopiva. Raskas se on lumilapioksikin.
PoistaValurautapannu on erityisesti lihan paistamiseen parempi, koska valurauta varaa itseensä paremmin lämpöä eikä sihahda viileäksi kun siihen iskee 400 g jääkaappikylmää lihaa. Näin lihan saa ruskistettua kunnolla.
PoistaKäytän kyllä itsekin valurautapannua kaikkeen muuhunkin. Tykkään, mutta nää on niitä makuasioita. Lisäksi tykkään kun sitä ei tarvitse pestä - kunhan vain tiskiharjalla ja vedellä harjaa töhnät pois. Mutta uutenahan ne eivät ole parhaimmillaan, koska kaipaavat sitä rasvaa aika paljon. Viitseliäisyyttä tarvitaan siinä alkuun että saa pannunsa hyväksi.
Olet juuri kuvaillut yhden pohjoisamerikkalaisen puolisoni suurimmista turhautumisen aiheista Suomessa. Täällä kaikilla on kaikki niin hyvin, ettei kilpailulle ole tarpeeksi tarvetta. Kulttuurissamme on jopa tavanomaista tuntea epäluuloa ja kateutta massasta erottuvaa "pyrkyriä" kohtaan. En ihannoi amerikkalaista kulttuuria; se maa, jos mikä, on kriisissä. Olkoonkin, että sen syntysyyt lienevät eriarvoisuudessa, yhteiskunnan tukiverkkojen puutteessa ja valtavassa populaatiossa, "jokainen on oman onnensa seppä" -periaate tuottaa kuitenkin myös paljon hyvää. Rohkeutta yrittää, ennakkoluulotonta innovatiivisuutta, vankkumatonta uskoa omaan juttuun ja lopputuloksena useita maailman parhaita.
VastaaPoistaKovasti toivoisin, että osaisimme imeä kulttuurimme vähän lisää noita jälkimmäisiä ILMAN, että tarvitsee sitä ennen tuhota hyvinvointivaltiota, jonka hyveet ovat kiistattomat (ja jota sieltä Atlantin toiselta puolelta käsin kovasti ihannoidaan).
Niin, meillä todella olisi ihan opittavaakin muista kulttuureista. :)
PoistaSorsakoskella sentään valmistetaan vielä huippupannuja, mutta tosiaan, niitä pitää osata myös myydä ja markkinoida! Valurautapannuja ei käsittääkseni enää Suomessa tehdä, vaan tulevat kaikki Aasiasta. Ehkä jollain toisella lukijalla on tästä parempaa infoa?
VastaaPoistaMitäs pannuja siellä tehdään?
PoistaLähes kaikki Fiskarsin ja Hackmanin pannut tehdään edelleen Sorsakoskella (ei niitä valurautapannuja siis).
PoistaTahdon kuulla lisää tästä paistinpannusta. Onko se teflonia? Uudelle pannulle olisi tarve, mutta sen hankkiminen on vaikeaa. En jaksa käsitellä valurautapannuja (olen lyhyt ja ne painavat tyhjänäkin ihan hirveästi) ja heitin keraamiset pannut keväällä pois, kun vuosien yrittämisen jälkeen totesin, että niillä ei yrityksestä huolimatta tee mitään, kun kaikki tarttuu aina kiinni, jos ei uita rasvassa.
VastaaPoistaMinakin haluan kuulla lisaa paistinpannusta! Tiedatko tarkkaa mallia, mita silla voi paistaa jne. :)
PoistaVast ikään kuuntelin esityksen, jonka sisältö oli, että ei Suomessa oikeastaan olisi edes mikään pakko valmistaa yhtään mitään. Että meitä on niin vähän, että melko lailla kaikki voisivat työllistyä matkailuun, jos nyt päätettäisiin, että se on meidän juttu.
VastaaPoistaOh, löytyykö linkkiä juttuun? Lukisin mielelläni!
PoistaOlen ihmetellyt ihan samaa. Jos ainoa ratkaisu on säästää ja ottaa pois, niin peli on jo hävitty. En tunne montaakaan menestystarinaa, jotka perustuisivat säästämiseen.
VastaaPoistaMitä tulee suomalaisiin tuotteisiin (siis konkreettisiin tuotteisiin) niin monesti niitten työllistämispotentiaali ei kuitenkaan ole kovin suuri, sillä varsinainen tuotanto on ulkoistettu Turkkiin tai Aasiaan tai minne tahansa halpatyömaahan.
Jos pitäisi nimetä yksi asia mikä meidän kansakunnalta puuttuu, niin se on rohkeus. Mieluummin vetäydytään kuin otetaan riskejä.
En voisi olla enempää samaa mieltä.
PoistaNoista pannuista vaan...Bekat on ihan jees. Meillä on kyllä nuokin saatu rikki samassa ajassa kun muutkin. Miteni hmeessä olet saanut sen säillymään? Lähiprisma myi kaikki halvalla pois, muutama hamstrattiin kuitenkin.
VastaaPoistaParas pannu on Ikean Sensuell, (tjmv) teräsvehje ilman mitään pinnotteita, jos ei rasvaa pelkää.
Hackmannit hajoaa parissa vuodessa, tuo taas on kestänyt ihan kaiken - pinnassa ei ole naarmuakaan. Ja mä haluan pinnoitetun koska vihaan tiskaamista.
PoistaPakko sanoa, että parhaat paistinpannut, kattilat ja wokkipannut mitä olen ostanut, ovat olleet Ikeasta. Musta on aika naurettavaa, että olen saanut 25 eurolla jo kaksi vuotta palvelleet kattilat, paistinpannut ja wokkipannut joissa ei ole mitään käytön jälkiä, mutta Hackmanit sun muut ovat olleet alle vuoden jälkeen jo ihan kamalassa kunnossa.
VastaaPoistaKerran laitoimme miehen kanssa yli 400 euroa merkkipannuihin ja kattiloihin. No, paskana ovat. Kaksi kattilaa ovat kestäneet, se siitä. Tästä lähin me keskitämme pannu- ja kattilaostoksemme Ikeaan. Joskus halvalla voi saada hyvää.
Mietimme viime viikonloppuna, että olisi oikeasti kiva suosia suomalaisia tuotteita. Sellaisia jotka on oikeasti valmistettu suomessa. Totesimme siinä kauppojen tarjontaa tutkiessamme, että aika moni "suomalainen" tuote tehdään Kiinassa tai jossain muualla. Vähän tuli tyhmä olo. Voisin maksaa suomalaisesta LAADUKKAASTA tuotteesta vähän enemmänkin, mutta vaikea tietää mikä oikeasti on suomalaista. Tässä olisi melkoinen markkinarako.