Tästä Toimigatesta tuli mieleeni taannoinen ilta, kun puhelin piippasi. Sain viestin tuntemattomasta numerosta. Nimimerkki "Timo" halusi kertoa seuraavaa:
"Sinä olet kaunis... Hyvät rinnat. Mikä koko?"
Öööö. Tällaisen viestin jälkeen tällaisella tavallisella keski-ikäisellä akalla lyö hetken aikaa tyhjää. Mitä vittua, Timo? Oletko ihan sekaisin vai erehtynyt henkilöstä? Tuliko viesti väärään numeroon? Jos ei, oliko tämä mielestäsi hyvä keskustelunavaus?
Soitin numeroon kaksi kertaa takaisin, ei vastausta, ei viestimahdollisuutta. Sitten soitin numerotiedusteluun. Asiakaspalvelu köhi hetken ja totesi, että numero liittyy Seksitreffit-sivustoon.
Olin vielä enemmän pihalla, mutta oletin että kyseessä oli väärä numero. Laitoin Timolle kuitenkin viestin, että tähän numeroon ei kannata ottaa yhteyttä.
Havahduin siihen, että miksi minä, normaalilla itsetunnolla varustettu aikuinen ihminen, en tiedä, mitä tässä olisi pitänyt tehdä. Entä, jos Timo olisi jatkanut? Mikä pitää vain hyväksyä, vaikka tuntuukin inhottavalta?
Ja mitkä oikeuteni edes ovat? Kuinka moni kehtaa kertoa ahdistelusta edes parhaalle ystävälleen, saati puolisolleen tai poliisille? Kuinka moni tekee rikosilmoituksen? Uhrin syyllistäminen ja ahdistelun vähättely kun on edelleen yleistä.
Yksi, mitä ei-toivottua lähentelyä vähättelevät ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä, on tilanteen yllättävyys.
Olen kohdannut seksuaalista ahdistelua kaksi kertaa, kahdessa eri
työpaikassa. Molemmat lähentely-yritykset tajusin törkeiksi vasta
jälkikäteen, osaksi varmaankin siksi että olin 20 vuotta nuorempi.
Niissä ei ollut mitään huvittavaa, vitsikästä tai säälittävää.
Kun kuumottava tilanne osuu omalle kohdalle, reaktio tulee selkäytimestä. Aivokuori tuottaa paniikkia, raivoa, häpeää, ällistystä, epäuskoa, pettymystä ja voimattomuutta. Epätietoisuutta lisää vielä entisestään, jos tekijä on tuttu - asiakas, työ- tai koulukaveri tai naapuri. Tyyppi, joka pitää pahimmassa tapauksessa kohdata päivittäin.
Suomalaisessa yhteiskunnassa naiset ovat esillä siinä missä miehetkin. Julkisissa viroissa, poliitikkoina ja asiakaspalvelutehtävissä toimii valtava määrä naisia. Siinä joutuu alttiiksi kaikenlaiselle puheelle. Mihin vedetään raja?
Toimigatet tulevat nykyään ihmi, koska me turhista loukkaantuneet mimosat osaamme jo vetää rajaa, miesten puolesta. Ja meille se sosiaalinen media on ystävä.
Että kiitän viestistä, Timo. Sainpahan taas ajattelemisen aihetta.
Ps. Niin ja Toimille terkut, että palaa nyt saatana takaisin töihin sieltä saikulta. Ettekös te ole huolissanne näistä työtuntien määrästä muutenkin?
Hyvä kirjoitus, kiitos!
VastaaPoistaTätäkin piti oikein miettiä että pitääkö tästä kirjoittaa vai ei. Ja hyvä että kirjoitin: kävi ilmi, että tämä sama henkilö on häirinnyt useita pk-seudun vihreitä naispoliitikkoja. Että eipä ollut vahinko.
PoistaHyvin sanottu! Sen verran häirityksi olen tullut myös, että tunteet on muistissa: ensimmäisenä hämmästys/tyrmistys, sitten ällötys/raivo jne...
VastaaPoistaIkävä kyllä myös naiset osaa hyvin tämän ahdistelupelin. Muutama miestuttava on kertonut aika härskejä juttuja, mitä ihan järissään olevien kirjoissa olevat daamit ovat tehneet/ehdotelleet ihan päiväsaikaan työpaikalla, harrastuksissa tms. Reaktiot on miespuolisillakin olleet aikalailla samat, paitsi että he vielä vähemmän tuovat näitä juttuja julki :(
Erona tähän tietysti se, että miesten ei tarvitse pelätä naisten raiskaavan. Naisten kohdalla tähän liittyy aina myös fyysinen pelko, että toinen vahvempana todella käy kiinni.
PoistaTotta, miehellä ei sitä uhkaa ole.
PoistaTosin em. tapauksissa on ollut käytössä henkistä väkivaltaa naisten puolelta, eli "jos et suostu, kerron vaimolle/työkavereille jne..tai syytän sinua raiskauksesta!" Typerää yhtäkaikki.
Esim. hoitoalaa opiskeleva sukulaismies on ollut todellakin helisemässä opiskelijakavereidensa kanssa.
Ap anonyymi
Seksiehdotuksissa ei sinällään ole mitään pahaa jos ne tehdään tyylikkäästi ja edes alustavaa pelisilmää käyttäen, mutta härski ahdistelu on vain ällöttävää, oli tekijänä kumpi sukupuoli tahansa.
PoistaOn toki, mutta jos ahdistelija käyttäytyy fyysisesti uhkaavasti, niin naisella on siinä todellinen syy pelkoon ja usein pelko lamauttaa.
PoistaKiitos, kun kirjoitit tästä. Hyvä, kun ahdisteluviestejä saaneet tuovat viestien herättämät tunteet esiin. Eilen Ylen kanavalta tulleessa ohjelmassa entinen missi Sara Sieppi kertoi ensin olevansa jo tottunut ahdisteluviesteihin, mutta haastattelun edetessä ilmeni viestien vaikuttaneen aika paljon ja ilmeni mm. epäluottamuksena miehiä kohtaan.
VastaaPoistaJep, luin saman jutun. Eniten ihmetyttää täydellinen idiotismi: kuinka moni oikeasti kuvittelee pääsevänsä Siepin tai kenenkään kanssa lähikontaktiin rivolla tekstarilla? Onko muumit jättäneet laakson lopullisesti?
PoistaJust eilen mietittiin 18 v tyttäreni kanssa että miten seksuaaliseen ahdisteluun julkisella paikalla pitäis suhtautua.
VastaaPoistaTapaus eiliseltä... tyttäreni kävelee kaverinsa kanssa juna-asemalla kun häntä puristetaan pakarasta. Tyttö käännähtää ja katsoo kuka se oli ja ohi kävelee nuori mies ihan pokkana. Tyttäreni hämmästyi niin paljon että ei osannut edes reagoida asiaan millään lailla. Eli siis juuri tämä sama asia ja kysymys, miten tällaiseen pitäisi reagoida että tuntematon julkisella paikalla alkaa kähmiä.
Itsellä on runsaasti kokemusta enemmänkin härskeistä puheista kuin kähmimisestä, miesvaltaisella alalla kun työskentelen. Nahka on parkkiintunut näiden suhteen reilun 25 vuoden aikana ja osaan kyllä antaa samalla mitalla takaisin.... mikä sinänsä ei ole hyvä asia.
Kiinni käymistä ja kähmimistä nyt ei onneksi juurikaan ole työpaikalla tapahtunut.
Mutta edelleen mietin, mitä antaa neuvoksi tyttärelle tälläisten suhteen...
Huh. Missähän vaiheessa tämä kasvatustosiaan pitää aloittaa. Itsehän vedin toisessa tilanteessa ihan fyysisesti käsiksi käynyttä äijää pataan, koska se reaktio tuli ihan luonnostaan. Entäs ne, jotka pelkäävät ja jähmettyvät?
PoistaHaa, kerro lisää pataanvedosta!
PoistaSeisoin työkaverin kanssa täpötäydessä metrossa, ja ahdistelija puristeli työkaveriani pakarasta. Salamannopeasti työkaveri tarttui takapuolestaan löytyneeseen käteen ranteesta ja nosti sen ylös. "Kenen käsi? Kuka tuntee? Tää löytyi mun takapuolesta!" Kovalla äänellä mekastaen ja rautaisella otteella kiinni pitäen hän kuulutti koko metrovaunulle. Kaikki kääntyivät katsomaan, ja julkinen häpeä sai ahdistelijan poistumaan junasta seuraavalla pysäkillä.
PoistaMikä neronleimaus työkaverilta. En olis itse tajunnu.
Ihan loistava idea työkaverilta!
PoistaMun ratkaisussa ei ole paljon kerrottavaa, humalainen tyyppi kävi käsiksi ja hän päätyi matsissa lattialle. Sen verran olen tottunut veljien kanssa nujuuttamaan että käsirysy ei pelottanut. Eikä pelota edelleenkään.
Nyt kyllä täytyy sanoa että olen sulle todella kade! Olen harrastanut vaikka mitä itsepuolustuslajeja, ja silti aina vaan pelottaa, ja on fiilis etten edelleenkään uskaltaisi puolustaa itseäni ketään vastaan. Pelko lyödyksi tulemisesta on liian kova ja itsepuolustuksessa olen oppinut sen, että pienikin mies saattaa tosiaan olla yllättävän paljon vahvempi kuin minä.. :(
PoistaKiitos Katja kun linkkasit tuon Vesan tekstin - yritin eilen pukea sanoiksi jotain siitä, miksi en ole Ukkolan kanssa samaa mieltä. Mun ajatusketju oli sen suuntainen, että diskurssi muokkaa todellisuutta, joten mitään vähättelyä ei tule hyväksyä. Rakastan sitä, että näistä aiheista on alettu kohuta ja että tiedostamattomat rakenteet tulee hiljalleen näkyviksi.
VastaaPoistaTähän Toimin ehdotteluun ja Ukkolan eiliseen kolumniin liittyen on kirjoitettu muutama oikein hyvä vastine. Suosikkejani ovat mm. Erkki Perälän kirjoitus feminismistä ja tämä paljon jaettu postaus "Miksi naiset aina yliregoi".
PoistaMikähän Ukkolaa vaivaa, on niin lapsi- ja naisvastainen
PoistaEn tiedä. Saahan tuollaisessa positioinnilla tietysti klikkejä. Ja olihan hänellä aineksiakin pointiksi, mutta se ei oikein päässyt kohkaamisen takaa esille.
PoistaTuo "miksi naiset ylireagoi" -teksti on mielestäni hyvin analysoitu selitys kokonaisuudesta.
PoistaSilti ymmärrän hyvin myös tuon Ukkolan näkemyksen. Useimpien korviin nämä feministiset reagoinnit näyttäytyvät yksittäisiä kannanottoina, jolloin ne todellakin voivat vaikuttaa ylimitoitetuilta. Aika harvalla kuitenkaan on tietoa tai hahmotuskykyä siihen laajempaan kontekstiin.
Word! Itse koin seksuaalista häirintää parikymppisenä sihteerinä, erään eltaantuneen eläkeikää lähestyvän asfalttityöntekijän toimesta. Mun viimeisen työpäivän "jäähyväishalaus" muuttuikin monta astetta epäsopivampaan suuntaan ja itse olin vain niin kertakaikkisen yllättynyt, etten tajunnut antaa miehen kuulla kunniaansa vaan vetäydyin vain vähin äänin tilanteesta pois ja poistuin takavasemmalle nolostuneena. En tiennyt yhtään, miten mun kuuluisi reagoida ja toimia. Onneksi sentään kerroin asiasta toiselle sihteerille, joka puolestaan kertoi meidän pomolle, joka taas soitti mulle kun olin jo ehtinyt kotiin ja vakuutti raivostuneena vievänsä kyseisen tyypin tilille asiasta, jos suinkin haluan. Mutta mä olin jotenkin niin kiusaantunut, että jätin asian siihen. Nämä tilanteet tulee usein niin puskista, että varsinkin yhtään kokemattomampi ja nuorempi tyyppi, kuten mä silloin, helposti vaan rupeaa häpeämään ja miettimään, että oliko oma syy. Tällaistahan ei saisi KOSKAAN miettiä, mutta kyllä mä muistan ajatelleeni, että olinko pukeutunut sopimattomasti tms. Näistä asioista on tärkeä puhua!
VastaaPoistat. Kahvittelija Kahvia, kiitos! -blogista
Niin onkin ja tämähän on ihan valtavan yleistä, suurin osa naisista ei tee tällaisesta mitään numeroa.
PoistaMuualla Euroopassa seksuaalinen häiriköinti julkisilla paikoilla on iso ongelma. Laura Bates Englannissa käynnist aivan loistavan projektin asian tiimoilta: http://everydaysexism.com/ Sieltä löytyy ihmisten kokemuksia jos jonkinlaisia, ja masentavaa luettavaa ovat.
VastaaPoistaItse en aikuisenakaan tiedä miten moiseen paskaan pitäisi suhtautua. Työelämässä tulee vain mieleen, että naisten tulisi verkostoitua ja tukea toisiaan samoin kuin miehet ehdoitta tukevat toisiaan, vaikkeivat edes pitäisi toisistaan.
Tuo Timo tuntuu olevan ahkera viestittelijä, olen kuullut useammaltakin julkisuudessa työskentelevältä tutulta hänen viesteistään. Epämiellyttävää ja aika säälittävää myös.
VastaaPoistaTosi hyvä että näistä puhutaan. Tämä nousee omassa kaveriporukassakin keskustelunaiheeksi aina silloin tällöin, ja joka kerta tuntuu että jokaisella naispuolisella keskustelukumppanilla on kokemusta seksuaalisesta häirinnästä, joko viestittelystä, kähmimisestä tai sopimattomista puheista. Toki joillain miehilläkin, mutta naisista lähes kaikilla. Aika karmivaa.
En edes muista kaikkia kertoja, mutta inhottavin oli se, kun vähän päälle parikymppisenä olin kaupungilla kesätöissä ja mukavana pitämäni vanhempi, aika korkeassa virassa oleva mies yhtäkkiä kahden kesken ehdotti jotain, jota en halua toistaa. En sanonut mitään, lähdin vain tilanteesta pois. Hän oli mukava, viehättävä, korkeasti koulutettu ja pidetty henkilö virastossa. Ensimmäinen reaktioni oli ajatus, että kuinka noloa (siis hänelle) että hän tekee jotain tällaista, joka on niin vastoin hyvää käsitystäni hänestä. En kertonut kellekään, välttelin vain miestä loppukesän. Myöhemmin ajattelin, että korkean asemansa vuoksi häirinnästä olisi voinut tulla aika iso juttu, jos olisin siitä kertonut. Kuinkahan moni (vielä huomattavasti törkeämpi) tapaus jää pimentoon?
Tässä on juuri ongelman ydin: uhri vain hämmentyy eikä tee mitään. Mutta näistä tapauksista tulisi aina tehdä iso numero, muuten eivät asiat muutu. Jos joku kourii vaikka bussissa, pitäisi karjua, että näpit irti tai jotain muuta. Jos joku ehdottelee jotain, pitää varoittaa, että kerron tästä eteenpäin ja sitten tehdä se.
PoistaJos ei ole luonteeltaan karjuja, niin ei se ääni vaan lähde. Etenkään kun tuollasessa tilanteessa menee suurin osa ihmisistä "lukkoon".
PoistaViime kesänä Virossa joku mies kähmi siskoani keskellä kirkasta päivää. 17-vuotias.näki tekijän, mutta ei osannut tehdä mitään. Ohjeistimme pikkusiskoamme tulevan varalle ja eiköhän sama tyyppi seurannut ja yritti samaa uudelleen. Tällä kertaa "uhri" oli varautunut ja kääntyi salamannopeasti ympäri läimäisten ja huutaen "lopeta!"
PoistaUkko vaan myhäili, ei merkkiäkään häpeästä. Hyi!
Jos joku ulkonäöltään Timon kanssa samassa kategoriassa oleva nainen jäisi kiinni tollasesta viestittelystä, niin hän saisi osakseen miesten räkäiset naurut. Niin se on maailma aina vaan erilainen naisille ja miehille.
VastaaPoistaUskoisin että ihan jokainen tyttö ja nainen saa jossain vaiheessa elämää osakseen seksuaalista ahdistelua että vähättelyä. Raskaana ollessani koin että minua kohdeltiin joka paikassa kuin kuningatarta ja mietin että tällaista se on miehillä joka päivä. Saa automaattisesti arvostusta ihan vaan siksi että on mies.
Tuo valtava tunnevyöry on kyllä kamala kun se tilanne on päällä. Mulle kävi kerran niin, että eräällä keikalla tiiviissä yleisöjoukossa joku yhtäkkiä laski käden mun takapuolelle. Se hämmennys, ahdistus, pelko, puolustusreaktio, kaikki vyöry ihan hirveällä voimalla ja käännähdin samantien. No mun kohdalla kyseessä oli vähän itseäni vanhempi, ihan ystävällisen oloinen mies joka hyppäsi metrin taaksepäin säikähdyksestä - oli katsonut mua tyttöystäväkseen joka seisoi muutaman ihmisen päässä minusta! :D Pyyteli vuolaasti anteeksi ja lehahti korviaan myöten punaiseksi. Jännitys laukesi ja revettiin ihan hillittömään nauruun, johon yhtyivät myös mun kaveri sekä tyttöystävä. Halusivat vielä tarjota keikan jälkeen mulle ja kaverilleni siiderit yleisen hämmennyksen aiheuttamisesta.
VastaaPoistaNo,tuosta jäi kiva ja hauska muisto, mutta ne tunteet sen käden tullessa oli kyllä todellisia. Aivan kamalia. Yhtä kamalalta tuntui myös silloin, kun eräällä harrastusporukan reissulla mukana oleva vanhempi mies tuijotti hetken hyvin estottomasti rintojani tiukahkossa t-paidassa. Ahdisti ja hävetti, mutta samalla lamaannutti niin ettei mitään osannut sanoa tai tehdä, toivoi vain että tilanne olisi äkkiä ohi.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista(Sori, typo edellisessä!)
VastaaPoistaKiitos, että kirjoitit tästä. Kaikkien pitäisi kirjoittaa tästä.
Jokaiselle ahdistelua kokeneelle ja etenkin sellaisessa tilanteessa hämmennyksestä hiljentyneelle haluaisin sanoa: häpeä tai muu sellainen tunne joka saa tilanteessa hiljentymään, johtuu siitä henkisestä väkivallasta jota ahdisteleminen on, ei mistään ominaisuudesta joka uhrilla on tai joka uhrilta puuttuu. Ahdisteleminen ei ole viehättyneisyyden ilmaisemista eikä sen tarkoitus ole esittää kohteliaisuuksia, vaan alistaa, nöyryyttää ja esineellistää, tehdä arvottomaksi. Se on kiusaamista ja sitä harrastavat sellaiset henkilöt jotka luottavat siihen etteivät kohtaa vastarintaa. Tässä onkin mun mielestä tosi olennaista toi mistä joku Anonyymi ylempänä jo sanoi: miehen ei tarvitse pelätä fyysisesti naista, naisella voi olla suurempi syy pelätä miestä ja ahdistelijat käyttävät sitä häikäilemättä hyväkseen.
Omalle kohdalle on sattunut vähän kaikenlaista, mutta kaksi tapausta on jäänyt varmasti ikuisiksi ajoiksi mieleen. Toisella kerralla olin ehkä 19-vuotias ja baarissa miespuolisten kavereideni kanssa, kun joku ventovieras ohikulkiessaan kouraisi jalkovälistä. Kun haistattelin, sain tietty huorittelua vastineeksi. Muistan edelleen, miltä hän näytti. Toisessa tapauksessa olin vastikään synnyttänyt toisen lapseni, kun keskustassa ohi kävellyt humalainen työmies sähähti asiattomuuksia päin naamaa. Se piinasi pitkään. Ensin teki mieli huutaa tyypille että vittu, mä olen pienten tyttöjen äiti ja jonkun vaimo senkin paskahousu. Sitten tajusin etten halua a) tyypin kuulevan tyttäristäni enkä varsinkaan b) kuulla mitä sanottavaa hänellä mahdollisesti olisi heistä. Pelotti ja hiljenin ja itkin sitten kotona.
Mä jäin miettimään omaa kokemustani tuntemattoman käpälöimisestä. Olen sikäli harvinainen naispuolinen yksilö, että mitään enemmin mieleen jäänyttä seksuaalista häirintää ole kokenut. Tämä ainoa käpälöiminen tapahtui muutama vuosi sitten DTM:ssä kun olin kavereiden kanssa tanssilattialla ja yhtäkkiä huomasin, että joku koski mun takapuoltani. Joku selkeästi painoi kätensä pikaisesti mun takapuolelleni, muttei puristanut tai enemmin hiplaillut. Käännähdin äkkiä ja näin jonkun itseäni nuoremman oloisen tytön/naisen livahtavan pois.
VastaaPoistaMua jäi mietityttämään se, että ensinnäkään en kokenut itseäni yhtään uhatuksi, mutten myöskään jotenkin häirityksi tai loukatuksi. En tiedä johtuiko siitä, että en ole itse kiinnostunut naisista "silleen" kun se melkein tuntui semmoiselta imartelevalta. Ehkä siihen liittyi se, että mä en kokenut mitenkään, että mua olisi jotenkin koitettu alistaa tai mitätöidä, se henkilö ei jäänyt siihen tavallaan "vaatimaan" tai "ottamaan" mitään. Ehkä mulla myös DTM tuntui ikään kuin "turvalliselta" paikalta, ei niinkään sen vuoksi, että siellä ei lähtökohtaisesti ollut mulle kysyntää tai tarjontaa (kaamea ilmaus tiedän, mutta yrittäkää lukea kiltisti :) ) vaan ehkä sen vuoksi, että siellä oltiin jämähtäneiden seksuaali- ja sukupuolistereotypioiden ulkopuolella.
Kumminkin mua mietityttää se, että jos se olisikin ollut poika/mies? Että vaikka tilanne olisi ollut muuten täysin samanlainen niin olisinko kokenut sen samalla tavalla? Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että se olisi hirveästi riippunut ihmisestä ja tietysti sitä kautta myös ihmisen tavasta tehdä asioita. Musta tuntuu että olisi ihan mahdollista, että jonkun miehen tekemänä se olisi voinut olla ihan fine eikä mitenkään pohdituttavaa ja jonkun toisen kanssa tosi ällöä, riippuen siitä miten olisin konenut sen ihmisen viestin, että tahtooko se jotenkin litistää mua vai ei.
Tää nyt on ihan mitättömästä asiasta pohdintaa, mut oon vähän aprikoinut sitä.
Muistan teiniajalta, kun iltapäivällä lauantaina lähdin lähiöstä kaupunkiin, niin bussissa viereen istui joku tuntematon mies. Seuraavaksi tunsin hiplaavan käden hivelevän reittä ja yrittävän reisien sisäpuolelle. Todella hämmentävä, outo tilanne. "LOPETA!", huudahdin. Tämä ei heti miestä hillinnyt. Oli pakko vaatia päästä pois istuimelta, karata seisomaan bussin keskiosaan. Joku sivullinen nainen kysyi, että "Oliko tuo joku tuttusi?" "No ei todellakaan!", vastasin. Tuo kysymys jäi ihmetyttämään ja ahdistamaan, mitä sillä oli tekemistä asian kanssa? Lähinnä luin sen silloin niin, että jollain tapaa tilanne oli oma vika, että ehkä se "lopeta!" oli ollut liian tuttavallisesti sanottu. Niin kuin mitä hittoa, olisko sitä tyyppiä pitänyt teititellä vai? Tai olisko se ollut jees että ei kun tämä etäisehkö sukulainen, Elmeri-enoni tässä vähän kähmii sukulaisteiniä, joten ei siinä mitään?
VastaaPoistaFirman juhlissa koettua: Yhteistyökumppani kouri ja yritti väkisin suudella. Totesin myöhemmin että olipa "asiatonta, törkeää käytöstä" . Kollega (miespuolinen ) totesi tähän että minun pitäisi olla tyytyväinen. Sain huomiota. Hän ainakin olisi tyytyväinen jos joku osoittaisi kiinnostusta.
VastaaPoistaSamoissa juhlissa nainen lähenteli toista miespuolista työntekijää. Käsittääkseni puheen tasolla. Hänestä ollaan jälkikäteen kuultu kuinka tyhmä akka se on. Ja "kuinka se kehtasi."? Hmm, eikö tässä kenenkään muun mielestä ole havaittavissa ristiriitaa? Näinkö se homma toimii.? Jos asiasta mainitsee, niin vastauksena on " älä ota niin vakavasti" Oikeasti?
Tää on käsittämätöntä, ja samat reaktiot on brittimiehillä. Pitäisi mukamas olla tyytyväinen kun joku huutaa perään että "I´d like to fuck your face". On kuulemma kohteliaisuus.
PoistaTästähän voisi varmaan käynnistää ihan oman tutkintalinjansa, miesten hormonit ja niiden vaikutus yhteiskuntakelpoisuuteen.
Hei, mä olen tehnyt tv-ruudussa töitä ja toi samainen "Timo" (viesti melkein tasan tarkkaan sama) häiriköi joka lähetyksen jälkeen. Paikallistin numeron prepaidiksi enkä jatkanut salapoliisintyötä sen pidemmälle.
VastaaPoistaViestit ahdistivat ja ällöttivät. En todellakaan ollut näkyvässä roolissa duunissa ulkonäköni, vaan osaamiseni takia. Numeroakaan en saanut vaihdettua, kun viestit tulivat työnumeroon. Lopulta laitoin puhelimen kiinni niinä päivinä, kun tiesin ohjelman tulevan ulos ruudusta, koska häiriköinti tuntui niin iljettävältä. Päivän-parin päästä poistin viestit niitä lukematta.
Itse aina näitä keskusteluja lukiessani mietin, että mitäs hittoa, ei minua ole ikinä ahdisteltu, vaikka olen kaksikymppinen nainen. No, tänään tämä osui ja upposi, sillä peilasin tätä niin tuoreisiin kokemuksiin ja totesin, että kyllähän minuakin on oikeasti ahdisteltu: ei kovin vakavasti ja yleensä kännissä, mutta kuitenkin.
VastaaPoistaEilen nimittäin olin baarissa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Istuin sohvalla pöydön ääressä, samalla sohvalla viereisessä pöydässä vähintään tuplasti ikäiseni mies vahvasti humalassa. Hän koski ensin reittäni, sitten vähän tökki muuten vain. Juttelin kaverille kuin en huomaisikaan, se yleensä riittää. Siinä vaiheessa kun mies alkoi silitellä hiuksiano, paloi pinna. Sanoin miehelle tiukasti "lopeta, toi on oksettavaa", ja käännyin pois. Tällä kertaa se riitti,mutta esimerkiksi ystäväni kimpussa roikkui koko illan vähän väliä mies, jonka sanavarastoon lause "ei kiinnosta" ei selvästikään kuulunut.
Hämmentävää on se, ettei eilinen ilta poikkea monista baari-illoista mitenkään. Nuo ovat niitä asioita, jotka kuitataan "no ainahan tollasta tapahtuu". Mutta eihän se niin saisi olla. Ei kenenkään pitäisi joutua sietämään ei-toivottua lähentelyä edes teinibaarissa humalassa. Ei koskaan.
Kiitos tästä tekstistä, se oli loistava, ja jatkoasa varmaan huomaan herkemmin ne tilanteet, joissa "nää on vaan näitä"-kuittaus ei saisi riittää. Anteeksi sekava ja pitkä kommentti, osui tunteisiin sen eilisen ällöttävän miehen jälkeen....
Tämä on erittäin tärkee aihe. Kiitos, kun pidätte sen esillä. Itsekin uskon siihen, että diskurssi muokkaa todellisuutta, joten on todella tärkeää saada tämä asia ulos kaapista.
VastaaPoistaItse olen mieslauman esimies. Olen ollut nykyisessä työpaikassani erittäin tyytyväinen siihen, ettei minua ole esineellistetty millään tavalla (vaikka asiakkaista ja ylemmiltä tasoilta sikoja löytyykin). Olen ollut myös erittäin tarkka siitä, etten itse syyllisty esineellistämiseen. En heitä miehiä vähättelevää läppää, enkä pojittele heitä. Enkä tietenkään puhele mitään seksismiin viittaavaakaan (toivottavasti).
"Yhteiskunta" ehkä sallisi naiselta törkeämpää käytöstä, mutta mielestäni se olisi älyllisesti epärehellistä, jos samalla huutelee tasa-arvon perään. Miksi teen tästä itselleni numeron, johtuu siitä, että perusluonteeni on kaksimielinen, joten tarkkana saa olla, mitä suustaan työpaikalla päästää.