Muista nojata sillankaiteeseen

Viime viikolla meitä hemmoteltiin niin kevätpäiväntasauksella, revontulilla kuin auringonpimennykselläkin. Ystävä totesi, että on hauska huomata, miten luonnonilmiöt edelleen pysäyttävät ihmiset ja luovat jopa yhteisöllisyyttä.

Yksi jäävesi, kiitos

Sen takia rakastan kevättä: erilaiset suuremmat ja pienemmät luonnonilmiöt ovat jatkuvasti läsnä, ihmiset heräävät eloon luonnon mukana. Yhtä lailla kuin toisilleen tuntemattomat ihmiset pysähtyvät juttelemaan kadulla keskenään auringonpimennyksen valosta, kiireiset työmatkan taittajat pysähtyvät nojailemaan sillankaiteeseen ja ihastelemaan ensimmäisiä joutsenia. 

Ja onhan tämä ihan mieletöntä. Elämme tällä avaruudessa kiitävällä kivenmurikalla, joka sattuu sijaitsemaan vyöhykkeellä, jolla on juuri otolliset olosuhteet monipuoliselle elämälle.

Kaikki järjestyy. 

(Kokeilen tässä kevään mittaan paria uutta juttutyyliä. Haluaisin kirjoittaa enemmän, mutta en ehdi. Täytyy siis treenata ainakin lyhyt viiden minuutin formaatti, jossa keskityn sanomaan tasan yhden asian, ja sitten petrata kuvakerrontaa.)