Luonnonkosmetiikka tuli jäädäkseen

Kun vilkaisin taannoin kylppärin kaappiin huomasin, että kattaus on mennyt vähän uusiksi. Tiettyjä luottomerkkejä ja suosikkituotteita on löytynyt. Siispä pitkästä aikaa luonnonkosmetiikkatököttiasiaa.

Madaran putsari ja kasvovesi, kaksi Pihlajavoidetta (toinen tyhjä), meikkivoide ja vartalovoide.
Sivussa näkyy Weledan oranssi käsivoide.

Olen testannut luonnonkosmetiikkamerkkien tuotteita nyt nelisen vuotta. On tullut huteja, suosikkeja ja uusia suosikkeja - ja joitain tuotteita ei vain luonnonkosmetiikasta edelleenkään löydy. Kehitys on kuitenkin tässä ajassa kehittynyt valtavasti. Tärkeimpänä se, että luonnonkosmetiikkaa ei tarvitse enää metsästää, vaan sitä on saatavilla perusmarketeista. 

Eniten hyllystä löytyy Madaraa. Kyseinen merkki ei ole paras tai halvin vaan luotettavin (kautta linjan tasalaatuinen) ja helposti saatavilla jopa Stockalta. Nooran duunaamasta monikäyttöisestä Pihlajavoiteesta* on tullut päivittäisvoiteeni. Luksusmerkki Patykan mahtava (ja kallis!) päivävoide* ja ihoöljy säilyvät edelleen talvisuosikkeinani, mutta Pihlajavoiteen teho riittää erinomaisesti, kun pakkaset ovat hellittäneet. Veikkaan, että yksi voiteen suosion salaisuus on sen kohtuullisen hyvässä levittyvyydessä. Monia luonnonkosmetiikan voiteita saa hinkata ihoon ihan huolella.

Pur aloe on toinen kohtuuhintainen suosikkimerkkini. Aloe vera -geeli* on ihmeainetta kesän pintakuivalle ja auringon piinaamalle iholle. Varsinkin kesällä pyöräillessä naama on aika paljon auringossa, joten käytän tätä tavaraa suihkun jälkeisenä "alusvoiteena".

Huulirasvakisan voittaja taas on tämä pieni Inkuton purkki. Hätäpäissään ostettu tuubi osoittautui juuri sellaiseksi "öljymäiseksi sulavaksi" suojaksi, jota olin kaivannut! Vahamaisista, huuliin jämähtävistä tuotteista en perusta, kiillot taas eivät imeydy ja katoavat taivaan tuuliin parissa minuutissa. Tämä sheavoihin pohjaava tuote toimii kelillä kuin kelillä.

Kynsilakkaa käytän harvoin (ja sen tietysti voisi ottaa poiskin siinä vaiheessa kun tilanne on kuvan mukainen), mutta gaalaan on oltava väriä. Kynsilakka ei ikinä voi olla täysin luonnonraaka-aineista hitsattu, mutta arvostan kyllä yritystä. Kuren kynsilakoissa* on mahtavia värejä sekä konservatiiviseen että liberaaliin makuun ja hajukin on siedettävämpi kuin normilakoissa.

Muutamaa tuotetta odotan edelleen markkinoille: luonnonkosmetiikkamerkkien ripsarit rapisevat edelleen poskille ja dödöt ovat yhtä tyhjän kanssa. Ja jos hiukset täytyy muotoilla (eli minun tapauksessani lähinnä liimata jonkinlaiseen takkuun) tavanomaista paremmin, turvaudun mieluummin tavistuotteisiin.

Summa summarum. Jos tarvittava purkkimäärä tuntuukin vähenevän iän myötä, vaatimustaso niissä perustuotteissa vain kasvaa. Olen helpottunut, että luonnonkosmetiikalta voi jo vaatia kunnon performanssia.

Kommenttiboksiin saa mieluusti jakaa lisää käyttökokemuksia ja vinkkejä!

* affilinkki