Tämä Ukkolan vinkuminen pienten hyväkäytöksisten aikuisten perään on nimittäin ongelman ydin.
Kertauksena: ihmislapset ovat lapsia, koska he eivät ole vielä kehittyneet aikusiksi. Haetaan esimerkkiä eläinmaailmasta jos ei muuten aukea. Sammakonkutu ei pompi, koska sillä ei ole jalkoja. Banaanikärpäsen munat eivät lennä, koska niillä ei ole siipiä. Ja kelatkaa, miten linnunpoikaset rääkyvät. Voi saatana. Johtuuko se siitä, ettei varismutsi osaa pitää kuria?
Yhtä lailla kaksivuotias ei ole aikuinen eikä käy töissä, koska sen logiikka, käytöstavat ja tunne-elämä ovat alkeellisella tasolla, elämänkokemuksesta nyt puhumattakaan. Päätön juoksentelu ja kummalliset johtopäätökset sen sijaan ovat täysin normaalia toimintaa.
Lapsi, joka käyttäytyy kuin aikuinen, on poikkeuksellinen tai vähintäänkin hyvin treenattu. Huonona päivänä se poikkeuksellinenkaan lapsi ei jaksa istua kampasimpukoiden ääressä kolmea tuntia vaan vääntelehtii ja kääntelehtii ja lopulta putoaa tuolilta vieden pöytäliinan mukanaan.
En puolusta vanhempia, jotka eivät osaa olla johtajia - päinvastoin. Tässä täytyy kehittää aika kova luonne (etenkin tempperamenttisen kersan vanhempana), jos meinaa selvitä matseista voittajana. Se ei ole helppoa. Huutoa seuraa, kun ipanoille asettaa pelisääntöjä ja rajoja uusissa tilanteissa, joita neljän seinän sisällä ei tule vastaan.
Itseäänkin pitää myös osata katsoa peiliin: muistinko kertoa, että viiden minsan päästä lähdetään puistosta? Arvioinko väärin ipanan väsymys- tai nälkätilan? Miksi harhautusvälineet kuten rusinat ja iPad unohtuivat himaan? Kyllä sen hiljalleen oppii, koska julkinen riehuminen on ihan vitun noloa.
Mutta suinkaan aina ei ole kyse mistään auktoriteettiongelmasta. Itse en esimerkiksi tajunnut informoida kersaa etukäteen, että elokuva loppuu eikä jatku ikuisesti. Huutohan siitä tuli.
Lapset ovat joskus ihan sairaan ärsyttäviä, myös omien vanhempiensa mielestä. Niitä on kuitenkin pakko raahata kodin ulkopuolelle, jotta ne oppivat joskus elämään muiden kanssa. Sillä tavalla myös oppii itse olemaan se vastuullinen vanhempi ja välttämään karikot.
Ukkolan kirjoitus kertookin enemmän suomalaisen suhteesta lapsiin kuin vanhempien kyvykkyydestä olla vanhempia. Jos keskenkasvuinen ihminen ärsyttää, vika on omassa tunne-elämässä.
Tunnustan pelanneeni äitikortin, eli Ukkolan kirjoituksen luettuani ihmetelleeni onko sillä itsellään ollenkaan lapsia.
VastaaPoistaNykyajan nuorten ja nykyajan vanhempien paheksunnasta saa myös revittyä paljonklikattuja otsikoita.
PoistaMä mietin ihan samaa. Joillain lapsettomilla on todella hyviä huomioita lapsista ja vanhemmuudesta, mutta toi pikkuruiset aikuiset kuulosti ihan 50-luvulta.
PoistaAamen tälle. Ihan samaan sävyyn kommentoin Ukkolan kirjoitusta naamakirjan puolella taannoin. En ehkä halua edes tietää, miten muutaman vuoden ikäinen on treenattu, jos hän pysyy kolme tuntia simpukka-annoksen äärellä kiemurtelematta tai pälpättämättä lapsen tavoin. Aika hyvin mennään metsään jos lapsilta odotetaan aikuismaista käytöstä.
VastaaPoistaNiin, ne eivät ole aikusiia, koska ne ovat lapsia. En ymmärrä miten joku voi ajatella toisin.
PoistaNoissa maissa (ja perheissä) joissa noin taoahtuu, niin on kyllä usein myös kyse pelolla kasvattamisesta. ja toisinaan ulkomailla ravintolassa näkeekin, kuinka lapsi saa avokämmenestä kun ei pysy paikalla.
PoistaMieluummin lapset riehuvina kuin pelkäävinä ja väkivallala kasvatettuina.
Samaa itsekin aikoinaan kommentoin fb:ssä, kun tuota tekstiä jotkut innoissaan (ja toiset paheksuen) jakelivat. Äiti-kortti tuli kieltämättä vedettyä täälläkin.
kiitoskiitoskiitos, tämä tuntui paremmalta kuin synninpäästö ripillä käynnin jälkeen
VastaaPoistaNo hyvä! Se oli tarkoituksin. :)
PoistaKiitos, Katja!!!! :)
VastaaPoista-Niina
Ei kestä!
PoistaTuo kirjoitus sai minut vetämään espressopavut sieraimiini. Enkä itse asiassa ihan ymmärrä mihin kirjoittaja pyrkii. On olemassa näitä "pysykää lastenne kanssa kotona ja antakaa minun nauttia illalliseni rauhassa" -tyyppejä, mutta tämä kirjoittaja ilmeisesti ajattelee, että lapset pitää kouluttaa kodin suojissa ja sitten tuoda heidät julkisille paikoille käyttäytymään kuin aikuiset.
VastaaPoistaOlen itse kolmen lapsen äiti ja neljävuotias esikoiseni käyttäytyy lähes aina hyvin. Se ei johdu koulutuksesta, vaan siitä että olemme hänen kanssaan käyneet enemmän "julkisilla paikoilla" ja ennen kaikkea hänen luonteestaan. Pikkusiskonsa on luonteeltaan erilainen. Ja niitä rajoja asetettaessa tulee joskus itkua. Myös julkisilla paikoilla.
Olen itse asunut Italiassa ja sanoisin, että siellä lapset tottuvat ravintolakulttuuriin ihan toisella tavalla, koska he ovat ravintolaan tervetulleita. Edes Helsingissä ei ole montakaan paikkaa, joihin voi kolmen lapsen kanssa mennä ilman että itse on valmis keskittämään kaikki voimansa siihen, että lapset eivät häiritse muita. Rossoon en halua. Mutta juoksevat ne lapset Euroopassakin.
Lapset eivät kuitenkaan ole pieniä aikuisia ja yhteiskunta, jossa kaikki lapsiin liittyvä aina ärsyttää, on omituinen. Entä suomalaisten aikuisten käytös julkisilla paikoilla? itse olen usein ylpeä lapsistani, jotka sanovat kiitos, kun joku viimein antaa huojuvassa spårassa paikan kaksivuotiaalle.
Kiitos blogistasi, luen usein. :)
Hyvä kommentti! Sama homma, esikoisen kanssa kävin syömässä kolmen tunnin illallisen, toki piti olla kassi täynnä viihdykettä ja exit plan, mutta kuopuksen kanssa ei tulisi mieleenkään. Mutta kun reissussa treenasimme joka päivä ravintolasyömistä, ipanat oppivat rutiinin. Lisäksi kaikissa ravintoloissa oli lastenistuin, tarjoilijat juttelivat lapsille ja toivat pian juomaa ja leipää pöytään. Loppuviikosta alkoi jo sujua.
PoistaLapsi joka päättömästi päättäen jatkuvasti repii, ryöstää, rikkoo, puree, tahtoo eikä tahdo, käyttää päivänsä pelkkään tuhoamiseen ja tappeluun on pihalla kuin pieni pikkulintu. Samaa voidaan sanoa lapsesta joka muutaman vuoden ikäisenä istuu kolme tuntia simpukka-annoksen äärellä olematta lapsi on pihalla omasta lapsuudestaan kuin pikkulintu.
VastaaPoistaNäissä "vapauksissa ja kasvuissa" on olemassa eroja ja suurin ero lienee se, että lapsi, jota on edes oman turvallisuutensa tähden yritetty opettaa, osaa olla paikoillaan ja keskittyä kuunnellen hetken. Se kuinka kauan, onkin ihan oma lukunsa ja riippuu niin lapsen kuin aikuisenkin persoonallisuudesta tavasta opettaa ja oppia.
Kasvatuksen kaikissa kirjoituksissa arvosteluineen suosittelisin aina hankkimaan vähintään sen kolme lasta ja kaikki koulumaailmassa ennen kuin "päästelee" niitä satusammakoita suustaan :)
Useamman lapsen "kaaoksessa" arkipäivää neljän seinän sisällä pyörittäminen kun ennen kaikkea laajentaa sitä omaa perspektiivia kasvussaan vanhempana ja ihmisenä ylipäätänsä.
Just näin! Mun mielestä tuossa kirjoituksessa oli täysin hukassa mitä on normaali meno.
PoistaLapsista ja vanhemmuudesta negatiiviseen sävyyn kirjoittaessa kirjoittaja useimmiten nappaa esimerkkinsä marginaalista eli on esim. kerran ollut häissä, joissa joku pieni häävieras juoksee huutaen edestakaisin kirkon käytävää ja tämän vanhempi vain hyssyttelee hymyillen. Esimerkki yleistetään, koska kolumnin tyylilaji niin vaatii.
VastaaPoista"Tavalliset" vanhemmat, joiden lapset joskus kiukuttelevat ja joskus ei kuten lapset tekevät, ottavat herneen nenään ja luulevat, että hänen lapsiaan ja kasvatustapojaan kritisoidaan ja heittää vastapallon, ettei kolumnin kirjoittaja elä todellisuudessa, hänellä ei ole lapsia tai jos on, hän on kuristuksella kasvattanut ne hiljaisiksi jne.
Ja mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, ettei aikuisia "kakaroita" ja känniääliöitä muka paheksuta?! Kyllä vieraiden ihmisten häiriöön puututaan, pyydetään henkilökuntaa poistamaan häiriötä aiheuttavat henkilöt jne.
Tuttujen ihmisten kesken työpaikan pikkujouluissa tai sukujuhlissa jotakin perusörveltäjää ei usein paheksuta julkisesti sen takia, että halutaan ylläpitää yleistä, hyvää ilmapiiriä eikä nostaa yhtä ihmistä silmätikuksi tämän idioottimaisen käytöksen vuoksi, mutta kyllä selän takana usein kritisoidaan tämän juomista (ja lähipiiri ehkä häpeää ja on neuvoton mitä tehdä). Sama porukka on kuitenkin yhdessä valtaosan ajasta selvinpäin, joten on hankala ottaa esille yhden sekoilut ja säilyttää välit?
Itse en ole kyllä ollenkaan sitä mieltä, että aikuisten örveltäminen on hyväksyttävää ja lasten normaali meluaminen pahaksuttavaa, kuten tuossa Hesarin kolumnissa esitit. Taisit sinäkin napata omat känniääliö/itsekäs aikuinen- esimerkkisi marginaalista. ;)
* kurituksella, ei kuristuksella :D
PoistaVäitän, että en nappaa marginaalista. Voit yrittää todistaa toisin. :)
PoistaOlen n. 15 vuotta liikkunut pitkin Suomea ja maailmaa enkä ole huomannut, että Suomessa juoppojen metelöinti olisi ok, mutta lasten metelöinti ei. Toki on paikkoja, jonne ihan pieniä lapsia ei kaivata, mutta kyllä lapsen kanssa pääsee muuhunkin ravintolaan kuin Rossoon, vaikka jättäisi ne fine dining- paikat väliin. Klassiseen konserttiin taas voi mennä lapsen kasvaessa tai valita lapsille räätälöidyt konsertit.
PoistaMyönnän kyllä, että Tuskassa ja vastaavilla festareilla olen ihmetellyt pieniä lapsia tai oikeastaan heidän vanhempia, koska se ei minusta ole lasten festari ja känniääliöitä taas en ole ihmetellyt eli he ovat saaneet rellestää rauhassa.
Parin viikon päästä lähden Kanarialle, joten voin lentokentällä ja koneessa katsella olenko edelleen samaa mieltä. Edellisellä vastaavalla lennolla en kyllä huomannut mitään lasten dissaamista/juoppojen ihannointia.
Tulee vähän mieleen keskustelut imetyksestä julkisella paikalla, lasten viemisestä ravintolaan ja "lapsivapaista" sukujuhlista tai hotelleista eli oletetaan tiukasti, että kaikki on joko-tai- mieltä ja kaivetaan esimerkit sen mukaan. Todellisuudessa ongelma on paljon pienempi tai useimmat eivät näe asiaa ongelmana.
Musta tää menee niin, että hyvänä päivänä temparementiltaan rauhallinen lapsi voi istuakin sen simpukka-annoksen äärellä, ja totta kai se on kaikille samassa tilassa oleville aikuisille helpompaa. Mutta kaikkina päivinä ja kaikilta lapsilta (ja vanhemmilta) se ei tosiaan onnistu, ja onhan se ikävää kaikille läsnäolijoille, mutta näin vaan on, elämässä on myös melua ja juoksentelua ja kaikki hetket ei ole täydellisen harmonisia.
VastaaPoistaJa ihan samaa mieltä olen siitä, että lasten ja vanhempien pitää treenata ihmisten ilmoilla
ihmismäisesti käyttäytymistä, ja jos aina ei mene putkeen, niin sitten ei mene.
Kaksosten äitinä kasvaa aika paksu nahka ihmisten kulmakarvojen kohottelulle, kaksi taaperoa kun pistää ranttaliksi kaksi kertaa todennäköisemmin kuin yksi, mutta ei niitäkään voi huoneeseensa lukita täysi-ikäisyyteen saakka.
Kaksi lasta pistää ranttaliksi ainakin neljä kertaa todennäköisemmin kuin yksi, koska ne villitsevät toisiaan. Jos lapsi on kovin kiltti ja rauhallinen, ei kannata nostaa itseään jalustalle ja ajatella olevansa kovinkin hyvä kasvattaja, vaan huolestua. Lapsen kehityksesssä saattaa olla jotain vialla.
Poistahttp://pikkuisenparempaa.blogspot.fi/2012/09/on-se-vaan-helppo-lapsi.html
Just näin. Aikuinen voi lähinnä vaikuttaa siihen, lähteekö sinä huonona päivänä yhtään minnekään. Yleensä ei lähde ellei ole ase ohimolla.
PoistaAivan loistava tuo kolumnisi tästä aiheesta Hesarissa. Usein tosiaan kuulee, miten etelämaissa lapset käyttäytyvät kuin hellanteltut. Mutta voisiko sen taustalla piillä myös sitä, että siellä päin Eurooppaa lapsia kohdellaan usein kuin he olisivat jotain todella ainutlaatuista? Lapsia pussaillaan ja halaillaan kaduilla, tuntemattomiakin. Tähän lienee monikin pohjoismaalainen turisti törmännyt matkoillaan: etenkin vaaleat lapset saavat rajatonta huomiota, joka ei tunnu ollenkaan teeskennellyltä turistien nuoleskelulta vaan aidolta ihastelulta. Lapset arvatenkin kehräävät onnellisina saamastaan huomiosta ja aiheuttavat kenties vähemmän raivokohtauksia? Maallikkopsykologiaa, myönnän.
VastaaPoistaMutta menepä suomalaiseen ravintolaan ja ihastele siellä tuntemattomien lapsia, kehu ja silittele heitä. Saat tod.näk. kummeksuvia katseita ja lähestymiskiellon.
Mä mietin ihan samaa! Ravintolassa ei tarvinnut jännittää ollenkaan kun henkilökunta oli äärimmäisen huomaavaista. Skidi jopa kysyi multa miksi täällä kaikki tarjoilijat juttelevat, ilveilevät ja silittelevät jai Suomessa ei sedät koskaan puhu mitään. Niin noh. Liittyy sekä suomalaiseen mieskuvaan että yleiseen lapsiin suhtaumiseen.
PoistaOletteko muuten ostanut Italiasta vaatetta jonka kokomerkinnässä lukee 3 vuotta? Mahtuiko se suomalaiselle kolmevuotiaalle? Itse vielä lapsettomana hämmästelin fiksuja ja filmaattisia japanilaislapsia, kunnes minulle selvisi, että he olivat järjestäin 1-3 vuotta omaa arviotani vanhempia, mutta vain pienikokoisempia kuin suomalaislapset. Ja yhden vuoden heitto iän arvioinnissa vaikuttaa ihmeitä käytökseen tuossa iässä.
VastaaPoistaEi mahdu! Hoikka tyttöni käyttää italialaisissa ja ranskalaisissa aina 1-2 vuotta vanhempien lasten kokoja...
PoistaTodella hyviä sekä kolumni että blogikirjoitus, molemmat! Kiitos! T.Kolmen LAPSEN äiti
VastaaPoistaKiitos. Ja tsemppiä. Jonain päivänä olet kolmen AIKUISEN äiti. :D
PoistaSe on joskus niin pienestä kiinni se hepuli...
VastaaPoistahttp://themetapicture.com/why-my-kid-is-crying/
Ahahhahahahhaaa! Kuolen! Ihan mahtavaa settiä! X´D
PoistaOlin juuri linkittämäisilläni tätä. Avaa lapsettomalle aika hyvin sen parkumisen taustoja: kaikkeen ei vanhempi ole osannu etukäteen varautua.
PoistaJoo, ehkä karrikoitu kolumni Ukkolalta, mutta kyllä siinä on pointtinsakin. Lapsia saadaan nykyään yhä myöhemmin, niitä toivotaan ja tehdään hartaasti ja sitten niitä kohdellaan kuin kuninkaallisia. Lapsen kasvattaminen on oikeasti rankkaa duunia, siinä joutuu aiheuttamaan mielipahaa kullanmurulle ja pakottamaan itsensä asettamaan ja ennen kaikkea ylläpitämään rajoja. Paljon helpompaa on vain antaa periksi, lahjoa pieni huutaja tai välttää kaikkia konflikteja. Ja tähänpä moni vanhempi sortuukin, jolloin lopputuloksena on lapsityrannit.
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä, lapset saavat olla lapsia, eikä heiltä tarvitse vaatia aikuismaista käytöstä. Mutta olen myös sitä mieltä, että lapsia pitää kasvattaa, jotta niitä voi joku sitten joskus rakastaa.
Näin juuri totesin, aikuisena oloa pitää treenata myös kodin ulkopuolella. Moni sortuu lahjontaan, koska ei jaksa sitä, että omat lapset eivät käyttäydykään kuin "miniaikuiset".
PoistaEikös lahjonta ole näissä asioissa ihan perusjuttuja: "Jos nyt jaksatte istua kiltisti, niin mennään sitten leikkipuistoon..."
PoistaNo mulle ainakin on.
PoistaEhkäpä Ukkolakin on ollut todistamassa vain "tavallisten vanhempien" (joista tuolla jossain ylemmässä kommentissa puhuttiin) huonoa päivää. Tunnustan itsekin joskus lapsettomana ajatelleeni jossain tilanteessa, että mikseivät vanhemmat tee mitään kun lapsi pistää ranttaliksi, mutta nyt uhmaikäisen ja vauvan kanssa liikkuessani yritän vain päästä tilanteissa mahdollisimman helpolla julkisella paikalla ja välttää isoja kohtauksia, mikä saattaa ulkopuolisesta vaikuttaa siltä, etten aseta lapselle tarpeeksi rajoja. Todellisuudessa sanktio odottaa kyllä kotona... Eli ulkopuolisena yksittäisten tilanteiden seuraaminen ja arvioiminen on mahdotonta kun ei voi tietää syy- ja seuraussuhteita... Kiitos, Katja, taas hyvistä teksteistä!
PoistaMinä itse asiassa kirjoitin otsikolla "Miksei se tee mitään" parista aivan katastrofaalisesta ravintolareissusta.
Poistahttp://pikkuisenparempaa.blogspot.fi/2012/11/miksei-se-tee-mitaan.html
Jos minua joku jurppii niin nämä besserwisserit, jotka tekevät pitkällemeneviä johtopäätöksiä nykyvanhemmista yleensä ja jostain tietystä vanhemmasta erityisesti jonkun yksitäisen tilanteen perusteella.
Jännä, mä en kokenut Ukkolan kolumnia muodossa "lapset eivät saa olla lapsia", vaan että "kaikelle on aikansa ja paikkansa" ja että "lapset tarvitsevat kasvatusta enemmän kuin kaveruutta", jonka taas näen tarkoittavan ennen kaikkea rajojen asettamista. Fakta on, että kaikki vanhemmat eivät tätä osaa. Jotenkin tuntuu, että tekstissä nähtiin aika paljon mitä haluttiin nähdä, vedettiin niitä palkokasveja nenään vähän turhan innokkaasti.
VastaaPoistaEi lapsen tarvitse olla miniaikuinen, mutta kyllä minullakin menee hermot minityrannien kanssa kun niitä välillä näkee. Onneksi näiden ääripäiden välillä on vähän harmaankin sävyjä.
Ukkolan teksti olisikin ollut ihan ok, ilman tuota miniaikuisten ihailua. Siitä valitettavasti paljastui kirjoituksen perimmäinen motiivi, joka taas vei pohjan siltä järkevältä diskurssilta.
PoistaMää pidin tästä ja Hesarin jutusta! Jee! Yleensä olen tänne avannut sanaisen arkkuni, kun olen ollut erimieltä.. Tyypillistä joo. Mutta nyt oon iloinen, että tämmöinen kanta otettiin käsittelyyn! On lupa sanoa, ettei pidä lapsista, mutta ei saa paheksua juoppoja tai on nipo. Kiitos tästä :)
VastaaPoistaEipä kestä, hyvä että joskus osuu ajatukset yksiin!
PoistaMuistan kun olin lasteni (silloin 2 ja 4v) kanssa viikon lomalla Kreikassa. Lapset olivat onnesta ymmyrkäisinä kaikesta huomiosta ja ystävällisyydestä jota saivat osakseen. Kotimatkalle lähtö tapahtui puolenyön jälkeen ja tyypilliseen seuramatkan tapaan terminaalissa saatiin odottaa hyvä tovi koneen lähtöä. Lapset käyttäytyivät nätisti mutta olivat ymmärrettävästi tosi väsyneitä. Pienempi istui rattaissa, isompi terminaalin penkillä. Paikalle saapui suomalainen setämies ja täysin kylmästi ISTUI 4-vuotiaan päälle!! Opeta siinä sitten käytöstapoja ja toisten kunnioittamista.
VastaaPoistaSiis tahallaan istui lapsen päälle...?! Seriously?
PoistaUkkola taitaa olla itse lapseton, jos saan arvata. Kun on itse uhmaikäistä kasvattanut, voi olla vaikea paasata, kuinka lasten pitää olla kuin pikkuaikuisia.
VastaaPoistaUkkola ei maininnut kertaakaan mitään omia kasvatuskokemuksiaan, joten oletan lapsettomaksi.
PoistaUkkolan kirjoitus oli niin huono, että en edes jaksanut provosoitua siitä. Jos vastaavan heittäisi nimettömänä johonkin keskustelupalstalle, niin trollina pidettäisiin...
VastaaPoistaMistä tulee se ajatus, että vanhemmilla on joku taikanappi, josta lapsen saa aina käyttäytymään mallikelpoisesti tilanteessa kuin tilanteessa? Ihan kuin lapsen kiukuttelu tai riehuminen julkisella paikalla loppuisi automaattisesti, jos vaan vanhempi "laittaisi sen kuriin". Olisipa niin helppoa.
No ihan totta tuo trollauskanttikin. Toisaalta arvostan Ukkolaa politiikan toimittajana ja ihan siitä syystä katsoin, että tähän kannattaa nyt reagoida, jos hän tosissaan tätä evankeliumia levittää.
PoistaSe, että joku on ihan pätevä politiikan toimittaja ei tee hänestä lastenkasvatuksen asiantuntijaa. Meillä jokaisella on se sokea pisteemme: asia, josta luulemme tietävämme tosi paljon ja paasaamme sen mukaisesti, vaikka oikeasti emme tiedä asiasta yhtään mitään.
PoistaKiitos, kiitos, kiitos, kiitos!! Ajattelin olevani vahemmistossa kun niskakarvat vahan regoivat noihin pikkuaikuisiin.. Selkeasti provosoiva se Ukkolan kirjoitus tietysti oli, mutta kylla vaan harmittaa lasten ja vanhempien puolesta tuollainen ajattelutapa. Etta ollaan B-luokan (lahinna kai D-luokan) kansalaisia kun lapset ei osaa mukautua normiin. Itse olen lasten saannin jalkeen yrittanyt parhaani mukaan olla tuomitsematta kenenkaan kasvatustyylia lasten kaytoksen perusteella (tai muutenkaan!), se johtaa yleensa takuuvarmasti omien lasten raivoamiseen jollain tosi kriittisella hetkella :)
VastaaPoista-Henkka
Haha, ihan loistava toi besserwisseröinnin kirous! Vai olisiko sittenkin kyseessä demoefekti. ;)
PoistaVaikkei omia lapsia vielä 20 iässä löydy, kyllä tää teksti saa mutki kiittelemää mielessäni. Pikkuveljeäni ja serkkujani (joista toinen on vilkas ADHD tapaus) olen hoitanut ja kyllä se on fakta että mitä taikapapui ikin sille lapselle syöttäiskää ei se aina käyttäydy kuin enkeli. Ei lastenkärryjen kanssa joka paikkaan tarvitse tunkea, mutta ei se lapsi mitään julkisilla paikoilla käyttäytymisestä opi neljän seinän sisälläkään.
VastaaPoistaJa asiakaspalvelijana voin sanoa, että se pieni lapsi osaa kyllä sanoa kiitos ja pyytä nätisti haluaamansa paljon useammin kun aikuinen ihminen.
Olipa hieno kirjotus. itse olen "tapaillut" erästä kolmen lapsen yh-äiteetä, no ollaan käyty naperoiden kanssa syömässäkin, mutta tämä äiti kaikessa suloisuudessaan muuttuu joksikkin perkeleen pikkumyyksi ko pääsemme pöytään, alkaa pelätä et tämä 5v junnu saa kohtauksen, olen yrittänyt sievästi sanoa et otetaan ite rennosti niin kyllä se hyvin menee, muttä tämä täti alkaa vinkua ja lässyttää niinku joku kakara... poika menee heti sen näköiseksikkin et mikä nyt tuli, tässä tapauksessa äiti pilaa aina ravintola illallisen.
VastaaPoistaMinä olen viettänyt lapsuuteni Ranskassa, jossa lapsilta odotetaan hyvää käytöstä. Minua ei ole kasvatettu pelolla vaan palkinnolla: sain olla mukana aikuisten jutuissa ja minun mielipeitäni kunnioitettiin ja kuunneltiin, kun esitin ne hyvin käyttäytyen. Muutin kymmenvuotiaana Suomeen ja järkytyin suomalaislasten käyttäytymistä: lapset eivät tervehdi vieraita aikuisia ja kiipeilevät vanhempiensa päällä keskeyttäen puheet jatkuvasti. Minusta Ranskassa lapset otettiin paremmin huomioon ja he kuuluvat aikaisemmin ympäröivään yhteiskuntaan. Lisäksi Ranskassa huonoon käyttäytymiseen puututaan. Suomessa ulkopuolisen puuttuminen oman lapsen käyttäytymiseen koetaan hyökkäyksenä. Siinä sitten opitaan jo nuoressa iässä kääntämään selkä ja pyörittelemään silmiä, muttei puuttumaan tilanteisiin. Tämä näkyy muualla yhteiskunnassa: ulkomailla riehuva juoppo taltutetaan yhteisvoimin, Suomessa kaikki kääntävät selkänsä ja ovat kuin eivät näkisi.
VastaaPoistaTämä on tämä suomalainen itse tekemisen eetos. Että kasvattaa ihan itse omat lapsensa. Jos joku muu lapsia komentaa, se on merkki täydellisestä epäonnistumisesta. Vielä pahempaa on pistää se muksu päiväkotiin.
PoistaTuo asetelma, missä lapseen suhtaudutaan kuin toiseen ihmiseen, vaikkakin kehittymättömämpään. Siihen on kyllä hyvä pyrkiä.
Olen Ukkolan ja Druckermanin kanssa täysin samaa mieltä. Nykyaikana lapset, etenkin suomalaislapset, määräävät elämän tahdin ajasta ja paikasta riippumatta. Kukaan ei kiellä eikä komenna, ettei vain tule henkistä traumaa. Lapset kasvatetaan pumpulissa ja opetetaan, että sinä olet luomakunnan kruunu ja kaikki sinun pitää saaman mitä vain keksit haluta. Tuollaisesta sitten kasvaakin oikein mallikelpoinen kansalainen.
VastaaPoistaMinäkin ole Ukkolan ja Druckermanin kanssa samaa mieltä. Lapset eivät saa olla perheessä pomoja.
PoistaVittusaatanat vievät hieman uskottavuutta kirjoitukseltasi. Luin molemmat kolumnit hesarin sivuilta ja pari asiaa jäi mietityttämään.. Ensinnäkin oletus, että henkilö jota häiritsevät mekastavat lapset, suhtautuisi jotenkin myötämielisemmin mekastaviin humalaisiin. Mistä tämä käsitys johtuu? Ja toinen juttu, miksi sivullisten pitäisi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia? Kirjoitin tuosta lasten ravintolakäyttäytymisestä hesarin kommenttiboksiin, jaan sen nyt vielä tässäkin:
VastaaPoistaJos vanhempi ei saa lastaan lopettamaan huutoa, on syytä poistua paikalta. Enkä puhu nyt lentokoneesta, vaan esim. ravintolakäyttäytymisestä. On paikkoja jotka profiloivat itsensä lapsiperheille sopiviksi ja sellaisissa paikoissa toki ei pidä vetää hernettä nenään lasten pitämästä metelistä. Kuitenkin näitä "tutkimusmatkoja" en hyväksy missään ravintolassa.
Työskentelen tarjoilijana ja valitettavan usein vanhemmat eivät pidä minkäänlaista kuria jälkikasvulleen, vaan antavat mukuloidensa juosta ympäri ravintolaa, joka on epäkohteliasta ja myös oikeasti vaarallista. Tarjoilijat kantavat painavia lautasia, täysiä ja tyhjiä laseja, ja jos lapsi juoksee päin ja tarjoilijalta kaatuu esimerkiksi tulikuuma soppakulho lapsen niskaan, syytetään tietysti tarjoilijaa vaikka vastuu kuuluisi olla vanhemmilla. En halua päätyä vankilaan kuolemantuottamuksesta vain sen takia että nämä vapaan kasvatuksen kannattajat tuovat kauhukakaransa ravintolaan.
Koen oikeudekseni huomauttaa tästä, ja lähes poikkeuksetta vanhemmat loukkaantuvat. Eräs äiti jopa pyysi minua vahtimaan lastaan sen aikaa kun hän ruokailee miehensä kanssa. Olen tavannut myös vanhempia jotka tuohtuvat siitä, ettei ravintolassa ole lastenhoitohuonetta erikseen. Siinä vaiheessa kun äiti alkoi vaihtaa vaippaa ruokapöydässä, on raja jo mennyt niin pahasti yli, että porttikieltohan siitä seurasi.
Tiedoksi vielä että kohtelen asiakkaitani tasa-arvoisesti ja odotan asiallista käyttäytymistä niin lapsilta kuin aikuisilta. Samalla kun poistan ravintolasta metelöivän humalaisen ihmisen, poistan myös perheen jonka lapsi ei syystä tai toisesta lopeta itkua. Toivoisin toisten ihmisten huomioon ottamista, ei ole kohteliasta pysäköidä vauvanvaunuja kulkuväylän tukkeeksi.
PS: En ole lastenvihaaja. Olen vain sitä mieltä että hyvät tavat eivät maksa mitään. Hyvin käyttäytyviä ihmisiä on ilo palvella, niin lapsia kuin aikuisia.
Millä tavalla ravintolassasi on huomioitu lapsiperheiden tarpeet? Luettelit nyt vain omat tarpeesi.
PoistaVoi herrajee, kuulostaa kylla aika natsitouhulta! Mulla on todella vilkas ja energinen lapsi, joka istuu tasan 5 minuuttia paikallaan juoden pillimehua, silti me kaydaan valilla ulkona syömassa, suurempia ongelmia ei ole ollut, ei mulkoilua eika muutakaan paan aukomista. Mutta me asummekin taalla Valimeren rannalla, monesti naapuripöydasta tulee tikkari ja lapsi on sulaa vahaa kun tarjoilija kaappaa sen syliin tai pörröttaa tukkaa. Tietenkaan emme itsetuhoisesti mene hienoon illallisravintolaan vaan paikkoihin missa on muitakin vilkkaita minikokoisia, onneksi taalla se sallitaan eika tarvitse lahtea ravintolasta anteeksi etta olemme olemassa fiilikselle. Lapset on lapsia, ihan joka paikassa, toiset vilkkaampia kun toiset, ja ihan oikeasti, pari vuotias kakara on viela aika alkutaipaleella mita tulee kaytöstapoihin etta ehka heille voi vahan antaa anteeksi.
PoistaAlkuperäinen kommentoija on kyllä siinä oikeassa, että ravintolassa juoksentelevat lapset ovat oikeasti sekä lapselle itselleen että ravintolan työntekijöille turvallisuusriski, sillä itselleni on sattunut työtapaturma, kun olen törmännyt vaahtosammuttimen kokoiseen, joka törmäsi kulman takaa jalkoihini, kun kannoin lautasia pöytään. Onneksi lapselle ei sattunut mitään, mutta vanhempien annoin kyllä kuulla kunniansa... Mutta kyse oli ihan puhtaasti turvallisuudesta, eikä mistään muusta. Kyllä lasten pitää saada tulla ravintolaan lapsina, eikä miniatyyriaikuisina ja monesti, jos tarjoilija on lapsia kohtaan huomaavainen, niin lapset myös viihtyvät ja käyttäytyvät paremmin, kun o ulkopuolinen auktoriteetti, joka toimii motivaattorina monesti paremmin kuin omat vanhemmat. Kertaakaan en lapsen käytöksen takia poistanut perhettä ravintolasta, mutta vanhemmat ovat kyllä joskus niin kamalia, että olisi tehnyt mieli... :)
PoistaKommentoinnin idea on ottaa kantaa esitettyyn aiheeseen, vaikka ei aina olisikaan samaa mieltä keskustelijan kanssa. Tämä oli minun mielipiteeni, mutta ymmärrän että kaikki eivät ajattele samalla tavalla. Tästä ei kuitenkaan ole syytä loukkaantua.
PoistaHarvemmin kommentoin mitään, jupisen itsekseni...Nyt teen poikkeuksen.
VastaaPoistaTaloudessa asustaa 3 aitoa lasta ja niiden perässä yrittävät pysyä vanhemmat. Olen pitkään pohtinut tätä samaa ongelmaa, lapsiperheiden saamat katseet ravintoloissa, matkoilla tai missä tahansa, jopa perjantaina ruuhka-aikaan ruokakaupassa. Emme käy usein ulkona syömässä, mutta kuitenkin riittävän usein, että lapset ovat tottuneet tähän. Silti aina saamme katseita viereisistä pöydistä. Yleensä tilanne menee näin. Kolme lasta, iältään 8-, 6- ja 2-vuotiaat. Vanhin avaa ruokalistan jo ennen kuin muut pääsevät pöytään, hän valitsee oudoimman annoksen (ja yleensä kalleimman) ja jää pohtimaan jälkiruuan sopivuutta. Keskimmäinen aloittaa listan katsomisen sanoilla: "Mä en ainakaan sitten..." ja pienin nappaa servettejä ja avuliaasti auttaa kattamaan pöytää. Tarjoilijan tullessa esikoinen istuu paikallaan ja esittää tarkentavia kysymyksiä tarjoiliparalle: "Saako pihvin varmasti oikein paistettuna, sen pitää olla medium miinus. Ja perunat voisi vaihtaa johonkin mikä ei ole kovin rasvaista ja onhan kastike varmasti oikeasta punaviinistä tehty, valmiskastike kun maistuu teolliselta..." Itse olen oppinut olemaan hiljaa seuraamaan vain tilannetta. Keskimmäinen päätyy jälleen ranskalaisiin ja kananugetteihin, mutta ilman majoneesia eikä ainakaan tomaattia tai salaattia tai tai tai... Ja pienin haluaa vain jäätelöä, ehkä lihapullia jos ne maistuvat kotoisilta. Keskimmäinen ei jaksa odottaa ruokaansa vaan etsii leikkipaikan, esikoinen istuu ja odottaa ruokaansa, puhaltaen samalla pillillä limuunsa. Ja pienin haluaa tutkia kaikki ravintolan paikat. Silti vaikka lapset ovat lapsia ja meillä onneksi volume pysyy kohtuullisena ja juoksuaskeleet otetaan vain pihalla, saamme mulkoiluja joka ainoa kerta. Esikoinen tarkkaili viimeksi tilannetta ja totesi erään keski-ikäisistä mulkoilijoista koostuvan pöytäseurueen tuijotuksiin "Ilmeisesti he ei eivät ymmärrä käyttäytyä kunnolla. Täällä kuitenkin muut yrittävät nauttia ruuasta ja omasta pöytäseurasta. Voidaanko vaihtaa paikkaa niin, ettei noiden nauru pilaa ruokailuia?" Tarjoilija kuuli tämän ja ymmärsi tilanteen ja pyysi kerrankin aikuisia käyttäytymään hillitymmin.
Ennen ensimmäistä lentomatkaa lasten kanssa jännitin suunnattomasti. Vaihtoja oli muutama ja lähtö oli ennen kukonlaulua sekä jännitystä ei voinut edes leikata veitsellä, niin tuntuvaa se oli. Kriisin ainekset olivat ilmassa...kuinka kävikään, lapset nukkuivat kaikki lennot ja perillä terminaalissa oli levänneitä lapsia, rantoutuneet vanhemmat ja loppu koneellinen olikin vain aikuisia ja he vasta olivatkin kärttyisiä ja osa tukevassa humalassa (oktoberfesteiltä lähteneet).
Vaikka lapsistamme lähtee ääntä ja he ovat vauhdikkaita, niin silti koen itse häiritsevämmäksi aikuisten typerän käytöksen. Heidän kuuluisi olla esimerkkejä ja osata olla tilanteissa aikuisia, lapset ovat vasta oppimassa kaikkea tässä maailmassa.
Kiitos tästä blogista, päivän piristys ehdottomasti!
Lapsilla on taipumus - kyky - innostua. Sitä saa sitten aina jännittää että miloin innostutaan ja mistä. Luojan kiitos esikoinen täyttää kesällä seitsemän ja kuopus kolme, joten pahin lienee ohi ja selityksen merkitys kasvaa.
PoistaKorpesi minuakin. Mä kommentoin tätä Ukkolan kirjoitusta omassa blogissani taannoin omasta eteläranskalaisesta näkökulmasta:
VastaaPoistahttp://chezhelena.com/2014/01/09/rakkautta-ja-rajoja/
Samanlaisia ne lapset on täällä ja siellä.
Hieno kirjoitus! Tämä on myös minun kokemukseni au pair -vuodesta Englannissa. Ihan samasta puusta olivat lapset siellä.
PoistaJäin miettimään tuossa Ukkolan kirjoituksessa sitä, että ensimmäiset ns. huonosti käyttäytyvät lapset löytyivät sieltä Helsingin lennon portilta... Itse lentokentillä jonkun verran aikaa viettäneenä voin sanoa, että kaikilla lentokentillä ja porteilla on näitä nujakoivia ja juoksevia lapsia. Siinä portilla on vaan (aikuisellakin) niin tylsää, että pakkohan siinä on jotain keksiä. Viimeksikin kaukoidästä tullessa lähtömaan portilla juoksentelivat kaikenväriset lapset ja hihkuivat ja kaatuilivat ja muut ihmiset vain naureskelivat hyväntahtoisesti ja menivät itsekin mukaan piiloleikkeihin. Ja kyse ei ollut ainoastaan 1-vuotiaista, jotka järjestään tällaisissa tilanteissa on kaikkien mielestä vain söpöjä :)
VastaaPoistaMuakin korpeaa ne aikuiset, jotka ei ymmärrä viedä huutavaa/riehuvaa lastaan tietyistä tilanteista pois rauhoittumaan, mutta aika moni tilanne kuitenkin mun mielestä sallii lasten olevan lapsia.
Eikö Ukkola ole koskaan asunut ulkomailla? Kyllä ne ulkolaisten lasten käytöstavat on ennemminkin sitä että osaavat sukkuloida ihmisjoukossa, mitä Suomessa on mahdotonta oppia, kun täällä sitä eivät osaa aikuisetkaan. Olen asunut lasten kanssa niin Lontoossa kuin Malagassa, ja ero Stadiin on se, että noissa kaupungeissa lapsiin suhtautuduttiin kuin ihmisiin. On siis varsin helppoa oppia käytöstavat kun vieraat puhuvat lapsille kuin ihmisille ja väistävät heitä kadulla kuin ihmisiä. Suomessa aikuiset suhtautuvat lapsiin (kuten toisiinsakin) hyvin vihamielisesti. Ehdoton ero on myös elämisen rentous. Espanjassa saa puhua ääneen, kovaankin ääneen. Lasten on helpompi olla lapsia kun voivat puhua normaalilla äänellä eikä kuiskaten kuten hipi-hiljaisessa Suomessa. Vaikutelmaan ulkolaisten lasten paremmasta käytöksestä vaikuttaa myös se, että suurkaupungissa on suurkaupungin vaarat, eli lapsia ei uskalleta päästää kävelemään/juoksemaan edellä/takana, kun on ainakin teoriassa sieppaamisen mahdollisuus. Noin muuten sanoisin, että nujakoinnissa suomilapset jäävät ainakin espanjalaisten ja brittilasten jalkoihin. Siellä pidetään puolensa isommalla äänellä ja fyysisestikin, mitä suomalaiset rauhallisemmat lapset eivät tee. Tuntuu myös että se hyvä itsetunto periytyy geeneissä, kuten suomalaisilla huono itsetunto. Olihan se pettymys tänne palata. Sama kyräily, syyttely ja vikojen etsiminen vuodesta toiseen. Suomalaisilla on aina se sama metsäläinen ongelma, että ei voida sietää ääniä, varsinkaan toisten ihmisten. Italialaiset noin yleisesti rakastaa lapsia, kuten espanjalaisetkin, huomasikohan Ukkola sen?
VastaaPoistaHerätti juu monenlaisiakin ajatuksia, mutta ei niistä sen enempää. Suomi on tosiaan eriskummallinen maa. Mutta täällä näin ja toisaalla noin. Ihmetyttää vaan, että kun on erilaisissakin maissa reissannut niin kyllä muualla lapsia otetaan kivasti huomioon paikassa kuin paikassa, siis ihan tavanomaisissa ravintoloissa. Ei missään viiden tähden tiptop-paikoissa, missä on varmaan kaikelle tiukat etiketit. Melkeinpä muualla lapset huomioidaan ensin ja niitä paijataan, pallutetaan ja nähdään vaivaa, että viihtyvät. Eikä kyse ole mistään ns. lasten paikoista. Parhautta on se kun henkilökunta ottaa mukaansa ja esittelee vähän paikkoja ja onpa lasta pallutettukin, että mm. rauhoittuu tai että vanhemmat saa syödä rauhassa ;) Mutta joo, tosiaan ei mitään 5* paikkoja.
VastaaPoistaKun joku kuitenkin vetää herneet nenäänsä, niin en ole edes olettanutkaan tällaista Suomessa olevan, mutta tuota on ikävä. Ravintolaan en Suomessa juuri viitsi mennä lapsen kanssa, koska itse vaivaudun suurin piirtein jos lapsi edes äännähtää koska tiedän miten tiukkapipoisesti jotkut suhtautuvat. Eli se on mulle stressitilanne ja itse asiassa ihan älytön sellainen. Mutta en voi sille mitään. Lapsi ei edes ole mikään erityinen villikko, tottelee kyllä kun sanotaan vaikka se joskus kestääkin enemmän kuin sen nanosekunnin ;D
Toisaalta! Joskus yritän julkisilla paikoillakin vähän toppuutella lapsen intoa, niin tooodella useasti saan palautetta takaisin, että "älä suotta, anna lapsen XXXX, hehän tosiaan ovat lapsia".
En ole kyllä koskaan törmännyt ikäviin katseisiin yms. enkä tietäisi niistä ellen piru vie lukisi nettiä. Sama muissa asioissa, tänään viimeksi mietin, että elämä olisi tosi huoletonta jos ei lukisi keskusteluja missään, ne ovat tosi stressaavia. Kun nimittäin "tosi elämässä" tuntuu olevan toisin. Johtunee siitä (?) että kukaan ei ikinä uskalla sanoa henk koht mitään, vaan hymyilevät vain kauniisti ja sitten kiukkua sauhuten menevät kotiinsa ja kirjoittavat siitä nettiin ;) Noin tunti sitten mietin viimeksi, että olisi hyvä pitää taukoa näistä, just HS ja IS kommenttiosiot on noin 95% ahdistavaa sontaa. Miettii vain, että tuollaisiako me ihmiset ollaan. Kukaan ei ymmärrä ketään, se on mun päätelmä.