Muutama havainto yrittäjyydestä.
1. Yrittäjä on väärä sana. Hommasta saa ihan harhaanjohtavan ja yksipuoleisen kuvan, ikään kuin tässä oltaisiin ikuisesti onnea koittamassa. Kysehän on omaan laskuun työllistymisestä, parhaimmillaan palkkaa voi maksaa muillekin. Yrittäminen on laskutuskaaosta ja totaalisia virhearvioita mutta myös positiivista asiakaspalautetta ja kantapään kautta oppimista. Kun aloitin, minulla ei ollut mitään käsitystä kolumnien hinnoista, mainostilan myymisestä, Suomen alv-kannasta tai kirjan kustantamisesta. Nyt on.
2. Ihminen tarvitsee Suunnitelma B:n. Yrittämiseni on tällä hetkellä sivutoimista, mutta tuulisella media-alalla sivutoiminen saattaa yhtäkkiä olla päätoiminen. Pätkätyöläiselle tämä on jopa ennakointia: sopparini Ylellä loppuu tammikuussa. On pirun hyvä, että minulla on pari palkkaa omasta takaa.
3. "Olisinpa kuunnellut matematiikan tunnilla edes vartin". Tässä joutuu laskeskelemaan kaikenlaista. Jumalan kiitos, olen (Koti-)insinöörien ja ekonomien ympäröimä.
4. Ajoittaisesta huijarisyndroomasta ei varmaan ikinä pääse eroon. Yrittäjyys kuitenkin lieventää oireita: jos kassakone kilisee säännöllisesti, tekee jotain oikein.
5. Viimeiselle havainnolle on vaikea keksiä otsikkoa. Kun vuosi sitten selvitin kirjanpitäjälle toimeksiantoa, arvioin, että toimintani on ihan säälittävää, tulee ehkä kolme laskua vuodessa. On tullut kolmekymmentä. Olen oppinut ajattelemaan ja toimimaan kuin yrittäjä. Tekemiseen on tullut sellainen positiivinen kierre, jossa asiat johtavat uusiin asioihin.
Uusista asioista lisää vielä tässä kuussa!
Woop woop, hyvä meininki :D
VastaaPoistaHyvästä en tiedä mutta meinkiä on kyllä, ;)
PoistaJuurikin näin! :)
VastaaPoistaHyvä hyvä :) Itsekin tässä äippälomalla olen käynyt itseni kanssa keskustelua aiheesta mikä minusta tulee isona. Oma toiminimi on yksi vaihtoehto. Mutta pelottaahan se ihan penteleesti.
VastaaPoistaÄitiyslomalla voi hyvin kokeilla, miten se myynti lähtee käyntiin. :) Se o muutenn jännä, että sitä pitäisi muka alle parikymppisenä tietää tulevaisuutensa suunta kun tässä neljänkympin kynnykselläkin se on ihan hakusessa.
PoistaEi oikeastaan asiaan liittyen (paitsi liittyyhän tää oikeastaan siihen, mitä sä teet!), bongasin tällaisen uutisen: http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288616923421.html
VastaaPoistaMielipidettä? Kirjoitusta/keskustelua aiheesta? Teilläkin pian ajankohtaista! Muutenkin kaipaisin vähän lisää politiikkaa tänne :)
Ja vielä vähän siitä Ainoasta.. Oon bongannut siellä epäyhtenäisiä aukiolaikoja. Osa liikkeistä sulkee arkena "jo" klo 20 ja lauantaisin klo 17.. Jos nyt ollaan höveleitä ton tunnin kanssa, niin eikö tosiaan (pienen) kauppiaan voisi antaa itse päättää aukioloaikansa! *avautuminen*
-tintti
No siinähän se just on: en tiedä mistään tulevaisuuden asioista mitään! Siksi on vaikea viritellä keskusteluakaan. :) Politiikasta pitäisi ehdottomasti postata enemmän, yritän skarpata sen suhteen!
PoistaToi huijarisyndrooma oli just oikea niitti minun syntymässä olemaan postaukseen... Kiitos :)
VastaaPoistaEikö ole hieno syndrooma! :D
PoistaMä ihan hiljattain koin suuren ahaa-elämyksen tajutessani, että yrittäjyyttä pelätään usein ihan liikaa, kun siitä tehdään niin iso asia: pitäisi olla superliikeidea ja kasvusuunnitelma ja ties mitä. Miksei voisi vain olla yrittäjä (esim. just sivutoimisesti) ja kehitellä siinä sitten niitä liikeideoitaan ja bisneksiään. (no, kerro toki jos olen väärässä ja kaikki byrokratia ja rahanmeno ei ole tämän arvoista). Mutta jotenkin siis ainakin omalla kohdallani havahduin siihen, että jos vain alkaisi yrittäjäksi, niin se kynnys olisi sitten ylitetty ja sen jälkeen niitä mahdollisuuksia ehkä sitten rupeaisi löytymään paremminkin. Tai jotain. Muistelen tosin sun joskus kirjoittaneen, että yrittäjyys on yksi sudenkuoppa. ;) Mutta jos se olisi simppeliä ja helppoa, se yrittäjäksi ryhtyminen, niin voisihan olla että se houkuttelisi useampia ja sieltä voisi sitten aina välillä nousta jotain suurempaakin yritystä esiin.
VastaaPoistaJoo, ihan totta! Ei tässä tarvita kuin asiakkaita. Ilman niitä ei ole mitään. :) Ja sitä sudenkuoppaa kyllä pelkään edelleen jos ensi keväänä joudun ihan oikeasti yrittämään leipäni eteen.
PoistaEräs tuttava karsastaa sanaa 'Yrittäjä' ja kutsuukin itseään mielummin Tekijäksi, hän ei yritä mitään, hän tekee :)
VastaaPoistaErittäin hyvä valinta!
PoistaKiitos hyvästä kirjoituksesta! Rohkaisevia havaintoja, ei kai sitä tarvitse kaikkea tietää etukäteen, pitää vain ryhtyä hommaan ja uskaltaa, näitä tässä usein pyörittelen itsekin ja mietiskelen jonkinlaista itseni työllistämistä ja "tekijäksi" ryhtymistä. Minna
VastaaPoistaNo ne asiakkaat on hyvä olla vähintäänkin 70%:sti tiedossa, kaikki muu visiointi on vapaaehtoista. Tsemppiä jos hommaan ryhdyt! :)
PoistaOpiskelen alalle, jossa on nykyisin melkein pakko olla yrittäjä, jos haluaa siitä työstä leipänsä saada. Vähän pelottaa.
VastaaPoistaOlen tuolla aiemmin kommentoineen henkilön kanssa samaa mieltä siitä, että yrittäjäksi alkamisen kynnystä nostetaan nykyisin hirveästi hehkuttamalla joka paikassa miten miljoonia tehdään kuulkaas nyt yritystoiminnalla tässä. Tulee olo, että yritys kuolee heti jos on ihan hyvä mutta ei superhyvä, että pitää olla liikenero ja hyvä jätkä ja pystyä joka päivä 20h työpäivään samalla innovoiden kuusi uutta tuotetta viikossa että voi edes pinnalla pysyä ja jos haluaa joskus elämässä lomaa, niin on jo valmiiksi yrittäjyyteen sopimaton luuseri :( Vähän ehkä kärjistän, mutta tällainen kuva on hiljalleen itselleni syntynyt.
Pidän vähän vaarallisena sitäkin, että aika vähän ihan oikeasti puhutaan siitä, kenen kannattaa yrittäjäksi ryhtyä. Ei se nimittäin ihan kaikille sopiva toimintamuoto ole, ihan niin kuin kenestä vaan ei tulis hyvää esimiestä tai psykologiakaan. Yhdellä kaverilla on menestyvä firma, se ei juuri vapaata pidä eikä tunnu sitä kaipaavankaan. Mutta se onkin sen luontoinen ihminen, ettei työllä ja vapaalla/harrastuksilla ole niin väliksi olla eroa, on perheetön ja ennen kaikkea saanut breikin alalla, jota oikeasti rakastaa tehdä... On ihan eri asia joutua yrittäjäksi vastoin omia taipumuksia, elämäntilannetta ja alalla, joka ei ole mikään sydämen intohimo itselle (kuten mulle on ehkä väkisin käymässä).