 |
| Pojista viis. Paras tyttökaveri on parasta iästä riippumatta. |
No, ei tanssissa mitään vikaa ollutkaan vaan parissa. Oli tullut kerrassaan väärä pari.
Skidi uskoutui, että tanssiparit oli menty nimeämään aivan epäoikeudenmukaisesti jakamalla tytöt ja pojat pareiksi istumajärjestyksen mukaan. Se oikeudenmukainen tapa olisi ilmeisesti ollut naistenhaku. Joka olisi epäröimättä kohdistunut erääseen tiettyyn poikapuoliseen yksilöön.
Ihan mahtavaa. Ensimmäistä kertaa sillä oli ongelma, jonka ymmärsin! Pystyin myös tuntemaan myötätuntoa tätä aitoa ongelmaa kohtaan. Onhan se nyt ihan sairaan ärsyttävää, jos käteen jää lyhyt tikku.
Mikä hienointa, osasin auttaa. Tulimme siihen tulokseen, että tämä nykyinenkin pari on hyvä oppia tuntemaan, tyyppihän saattaa olla vaikka kuinka kiva. Ja tämän erään tietyn poikapuolisen yksilön kanssa voi leikkiä sitten kaikkina muina aikoina. Lisäksi tansseja tulee vielä. Mielessäni lisäsin, että niitä parejakin tulee vielä. Vääriä ja oikeita. Niitä, jotka tallovat varpaille, ja niitä joiden kädestä ottaa kiinni oikein mielellään.
Kuopus sen sijaan jätti päiväuneet väliin ja kiljui suoraa huutoa kaikista mahdollisista hoitoimenpiteistä välillä 18-20.
Parasta juuri nyt on lasten kasvaminen.
Lasten kasvamisen ihania puolia ovat nämä henkevät keskustelut. Joskus (yleensä aina) lapsi ei tajua äidin puheista yhtikäs mitään ja nyökyttelee silmät suurena kun ei uskalla karata tilanteesta. Sit itellä on sellainen fiilis miten sitä saikin niin hyvän yhteyden lapseen kun selvitti sille tätä maailmaa! Jes, on oikea kasvattaja eikä vaan joku pyyhkijä!
VastaaPoistahahah! Mutta on tosi ihanaa edes leikkiä olevansa jotain muuta kuin pyyhkijä ja syöttäjä. :D
Poistatytöt ja pojat pareiksi eli tyttö-poikapareja vai tyttö-tyttö, poika-poika ja tyttö-poika pareja ihan miten istumajärjestyksen mukaan sattui?
VastaaPoistaIlmeisesti olivat jossain istumassa ja siitä lähimmästä tytöstä / pojasta se pari napattiin - en ymmärtänyt selityksestä tämän enempää! :)
PoistaVakava Asia. Minä jouduin siirtämän lapsen asiointikäynnin kaupungilla, kun eskarissa tanssittiin. Ilmeisesti pari oli mieluinen. ;)
VastaaPoistaIhanan vakava. :)
PoistaLiikkistä.
VastaaPoistaSitäkin.
PoistaTämä luo toivoa: sen sijaan, että ongelmat olisivat tasoa "toi rikko mun leikit!!!", "tuu pyyhkimään, mulla on sormet kakassa", "se lehti jonka eilen poimin ja jätin tähän terassille on hävinny!!!" ne siis ihan oikeasti vaihtuvat sellaisiin, jotka a) tajuaa, b) joille pystyy olemaan nauramatta/ärsyyntymättä (kun "toi rikko mun leikit!!!" kuuluu tunkin sisällä n:nen kerran, se ei enää naurata) ja c) joihin voi parhaimmillaan olla jotain ratkaisua olemassa. Kipuiluni lapsiluvun suhteen (2 vai 3) alkaa olla ohi eikä vähiten sen takia, että ne kasvaa koko ajan, kohta ne on molemmat jo ihan ihmisiä. Ei tätä uskalla pilata kolmannella.
VastaaPoistaRehellisyyden nimissä toki on vieläkin niitä hohhoijaa-ongelmia, mutta tämä antaa kyllä toivoa siitä, että alamme päästä samalle planeetalle. Toi kolmannen lapsen dilemma onkin muuten asia, jota en ole käsitellyt.
Poista