"Aivan sairasta", konservatiivisen Daily Mail –lehden verkkokeskustelija kommentoi katalogia, jossa kuvataan poikaa leikkimässä nukella. "Hulluus on levinnyt läpi lännen", päivitteli toinen. Samanlaisia arvioita esitettiin Venäjällä.
Kanadassa ja Yhdysvalloissa taas arveltiin kuvien heijastavan Ruotsin poliittisesti ylikorrektiksi ja äärivasemmistolaiseksi iskostettua yhteiskuntaa. - HS.fi
 |
| KUVA: Flickr / Repoort |
Kiinnostavampaa on se, että täällä Ruotsin naapurissa kukaan ei kuulemma ole toivonut katalogeihin vähän vähemmän rajoittavaa otetta. Olemmeko Suomessa niin suvaitsevaisia, että annamme jo lasten valita leikkinsä? Vai ainoastaan niin uunoja, että luulemme edelleen sukupuolineutraalin ja transseksuaalin olevan vähän sama, epäilyttävä asia? Tai ehkä emme vain pidä asiaa kovin tärkeänä.
Vaikka se on. Jotenkin toivoisin, että katalogimaakarit tajuaisivat itsekin, että lasten systemaattinen ohjaaminen stereotyyppisiin rooleihin on tyhmää. Lapsille kannattaa viestittää, että vääriä valintoja ei ole.
Niin ja kuvissa voi myös ihan hyvin näyttää, että tytöt että pojat leikkivät keskenään. Sillä niinhän ne tekevät. Jopa ilman leluja.
Moikka!
VastaaPoistaMitä nyt oman perheen osalta voin sanoa, niin en ole suoraan sanottuna miettinyt asiaa pätkääkään (meillä tyttö ja poika). Ihan sama mitä ja miten leikkivät, kunhan leikkivät (eikä äidin tartte osallistua leikkeihin). Toisaalta noilla tuntuu välillä olevan niin ihmeleikit, että siinä vois olla tutkijoillakin mietittävää mm. yksi suosikki on moottorisahapilvi. Olen sivusta seurannut, et se menee jotenkin niin et toinen on moottorisaha ja toinen pilvi - ja sit leikitään ja ajetaan toista takaa.
Moottorisahapilvi kuulostaa hyvinkin sensitiiviseltä leikiltä. :)
PoistaEpäilen, ettei kauhistelijoilla ole juurikaan kokemusta lapsista. Meillä asuu kolme pientä lasta, keskimmäinen on poika. Vanhimman tyttären viime joulun ainoa lahjatoive oli Plaston potkuttelumopo. (Ja sellaisen hän myös sai.)
VastaaPoistaSamoin poikamme leikkii myös nukeilla ja barbeilla siskonsa kanssa. Olen huomannut, että poika jaksaa hieman vähemmän hoitaa nukkea, sen sijaan nuken vaunut tarvitsevat useaan otteeseen vauvanhoidon välissä korjausta...
Mutta pidän aika luonnollisena, että ns. vastakkaisen sukupuolen leikitkin kiinnostavat. Ehkä tämä juontaa lapsuudenkodistani, jossa siskoni kanssa olemme saaneet lahjaksi radio-ohjattavat autot ja pikkuveljeni leikki kahden isosiskonsa kanssa myös nukeilla ja barbeilla. Ja ihan tavallisia aikuisia meistä on kasvanut. Kai.
Vaikea sanoa, mistä noi kommentit kumpuaa: ovatko trolleja vai vaan superkonservatiivisia ihmisiä, joita pienikin normipoikkeama jännittää.
PoistaMinua huvitti Hesarin alkuperäisessä uutisessa asiasta (en pääse siihen nyt käsiksi, kun ei ole enää lukuoikeutta, kun en ole maksanut) tieto siitä, että kuvastoon oli mm. photoshopaten vaihdettu tyttö pojan tilalle ja toisaalla muutettu tytön paidan väri vaaleansiniseksi. Ei sentään ollut annettu tytön leikkiä poikien leikkejä kuvaustilanteessa tai pukea vaaleansinistä paitaa päälleen...
VastaaPoistaJoo, nauratti sama!
PoistaKyllä nää stereotypiat istuu aika syvässä meidänkin sukupolven kohdalla. Viime vuonna yks kaveri pyöritteli silmiään, kun meidän tyttö oli kutsuttu tarhakaveripojan synttäreille :-) ikää siis 4v. Voikohan tää olla jotenkin tarhakohtainenkin juttu, kun tuolla meidän lasten tarhassa tunnutaan kannustavan siihen, että leikitään kaikkien kanssa, eikä tietääkseni mitenkään jaotella tyttöjen ja poikien leikkejä, mistä olen iloinen. Esikoinen tuntuukin ilahduttavasti leikkivän myös poikien kanssa, enkä ole vielä kuullut yhtään pojat on ällöjä juttuja.
VastaaPoistat. toinen keskivertomamma
Meidän kersojen hoitoryhmässä on pelkkiä tyttöjä ja siellä alkoi viime vuonna olla vähän sellaista pojat döfää -meininkiä, jolloin piti ihan tietoisesti lisätä poikakontakteja. Niitä ehtii sit kiusata myöhemminkin. ;)
PoistaHäkellyttävää. Mä olen ostanut pojalle ihan tarkoituksella "tyttöjen leluja", mut eipä meillä sillä nukella silti koskaan leikitä. Joululahjaksi poika saa ruoanlaittovälineistöä. Veikkaan, että nekään ei kiinnosta... ;)
VastaaPoistaAseen näköisiä leluja meille ei kyllä tule koskaan. Jos haluaa leikkiä pyssyillä, niin keksiköön itse, että keppi on pyssy.
Meillä ei silti vielä onneksi ylipäätään toivota yhtään mitään ja suurin osa lelukuvastoistakin jää tulematta, kun ei haluta meille mainospostia.
Meille tulee noi kataloogit mun nimellä... Mutta koska postilaatikko on ulkona kersat eivät ikinä näe niitä. Hähä.
PoistaNiin, ja kerrottakoon vielä, että mulle ei ole koskaan edes tullut mieleen, että kipot, kupit ja kattilat olisivat jotenkin kategorisesti tyttöjen leluja samalla tavalla kuin nuket ovat.
VastaaPoistaSuurimman osan leluista olemme saaneet lahjoituksena (lähinnä käytettyjä, joukossa muutama uusi). Kaikki on tietysti hyvin sukupuolikoodattuja eli pojalle suunnattuja. Mietin asiaa siitä näkökulmasta, että omalle pojalla voisin ostaa nuken, mutta ostaisinko sellaisen jonkun toisen pojalle lahjaksi, ellei hän olisi sitä erityisesti pyytänyt. Tuskin.
VastaaPoistaIlmeisesti me ihmiset olemme lähtökohtaisesti edelleen hyvin varovaisia siinä, miten ja missä tilanteissa sukupuolirooleja uskalletaan uhmata. Ainakaan toisten lapsille ei saa antaa kuin "turvallisia" sukupuolikoodattuja leluja. Vaatteiden suhteen ollaan mielestäni jo vähän pitemmällä, vaikka kirkkaanpunainen on edelleen harvinainen (lue: itseostamisen varassa) väri vaatevalikoimassamme. Sinänsä harmi, koska se näyttää olevan pojan lempiväri.
Niille "toisten lapsille" olen useimmiten ostanut sukupuolineutraaleja lahjoja: kyniä, paperia, muovailuvahaa, sormivärejä, kirjoja. En halua osaltani tukea roolimalleja. Valitkoot itse.
PoistaKomppaan Arkitehtiä. En halua myöskään antaa mitään roinaa. Ostakoot itse. :)
PoistaKaikki kolme lasta meillä tyttöjä, joten mulla ei pätkääkään kokemusta poikien leluista. Tytöt on leikkineet aika perinteisiä tyttöjen leikkejä, en ole mitenkään erityisesti niihin innostanut, mutta jotenkin luontaisesti ne näyttää kiinnostavan enemmän.
VastaaPoistaTosin meillä mieskään ei ole niin kamalasti kiinnostunut perinteisistä miesten jutuista ( esim. jääkiekko jne.)vaan enemmänkin taiteista kuten musiikki ja kuvataide. Kerran mies totesikin, että luojan kiitos meillä ei ole poikia, ettei tarvitse kuunnella lätkävanhempien juttuja joka päivä...
Ei erityisesti sulle, Rokkimamma, mutta minäkin olen ollut niitä "perinteisistä tyttöjen leikeistä" kiinnostuneita pikkutyttöjä aikanani. Koska yhtenäkään jouluna tai syntymäpäivänä en saanut sukulaisilta toivomaani kauko-ohjattavaa autoa tai actionfiguureja, vaan barbeja ja vauvanukkeja, joille sitten suoritin erilaisia tutkimuksia tiedesetilläni (=pilkoin paloja irti ja katselin mikroskoopilla). Onneksi tuli puolen vuoden välein uudet "hoivattavat", kun niin tykkäsin.
PoistaYmmärrän...Ilmaisin itseän hiukan huonosti, kyllä meillä on ollut tytöillä autoja ym "poikien lelujakin", mutta ei ne ole oikein kiinnostaneet. Tosin vanhin ei oikein ymmärtänyt nukkien päällekään, oli enemmän liikuntaan. musiikkiin ym suuntautunut leikeissään.
PoistaItsellä on teknillinen koulutus, joten olen ollut tuota sama osastoa... polkupyörää korjaamassa ja hajottamassa jne., 5 lapsen perheen nuorin, joten leikin enimmäkssen niillä leluilla, mitä isommilla oli. Broidin junarata tai olla mielenkiintoisin. =)
Koti-insinööri on muuten ollut helpottunut ihan samasta asiasta. Olisi joutunut kuulemma paljon enemmän miettimään omaa (pehmoa) rooliaan pojan kanssa. O_o
PoistaIhmettelin tätä kohua hetken ja totesin, että olkoot. Oikeasti tyttölapsena leikin pikkuautoilla. Omistin kaksi pientä salkkua, joista toinen oli nahkainen ja toinen metallinen, jotka olivat täynnä pikkuautoja. Reissasimme laivoilla paljon lapsuuteni aikana ja muistan kuinka kaikki pikkupojat kadehtivat salkkujani. Ensimmäisen barbin sain n. 7 vuotiaana. Toki aina on ollut nalle-pupu tms. pehmolelu kainalossa, myös nukkeja. Äiti piti minua todella tyttömäisenä, kannoin ylpeänä mekossa autojani. Nyt minusta on kasvanut naisellinen nainen, joka tykkää ajaa autolla. Tämä sukupuoliroolitus ja vaihtoehtoisesti neutraalisuus alkaa olemaan omassa mielessäni järjetöntä.
VastaaPoistaSinähän olet ollut tosi onnekas tuossa suhteessa. Eli eikös se nimenomaan ole järkevää alkaa ajatella asioita vähän avarakatseisemmin. :)
PoistaOnhan se kumma, että marketeissa on aina oma käytävänsä tyttöjen ja poikien leluille.
VastaaPoistaAjattelin pitkään, että onhan Legot. Mutta nyt sekin on menty ryssimään. Pohjoismaiden ulkopuolella kukaan ei kuulemma ostanut Legoja tytöille, joten piti kehittää nämä hienot tyttöjen Legosarjat, joissa ei rakennella vaan kiinnitetään vaan ällöpinkkejä kuppikakkuja hellalle. Mahtavaa!
Eli Legotkin on nyt sitten virallisesti jaettu tyttöjen ja poikien sarjoihin.
Pohdin sukupuolirooliasiaa taannoin omassakin blogissani, aika subjektiivisesti tosin (http://www.lily.fi/juttu/onko-se-poika-vai-tytto).
Luin kiinnostuksella myös Laura loves blogin lasten vaatetusta käsittelevän jutun kommentteja. Siellä oltiin kovasti sitä mieltä, että jos pojalle pukee vaikkapa pinkin puseron, vanhempi on huomionhakuinen, haluaa ehdoin tahdoin romuttaa vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen, aiheuttaa lapselle rikkinäisen minäkokemuksen ja huonon itsetunnon, altistaa kiusaamiselle ja pojasta voi tulla sen pinkin puseron takia vaikka... homo. Että sellaista! Hieno maa tämä Suomi.
Niin, hassua miten se vanhempi voi olla huomionhakuinen - meillä ainakin 4 vee poika ei todellakaan erottele vielä tyttöjen tai poikien värejä vaan voi jopa ITSE (hui) haluta sen pinkin paidan päälleen. Enkä tod aio estellä tai sanoa halaistua sanaa tyttöjen tahi poikien väreistä. Samoin olisi tässä mekonkin halunnut itselleen ostettavan ;) No 4 vee on 4 vee, en tiedä missä vaiheessa mekon haluamisesta pitäisi "huolestua" vai pitääkö huolestua ollenkaan. Mekkoa ei kuitenkaan ostanut =D
PoistaMutta jostain uutisen tiimoilta pisti silmään, että muualla maailmassa herätti närää että poika leikkii nukella. Jotenkin tuli ihan täysin TÄH -olo, koska olen itsekin 70-luvulla leikkinyt reippaasti autoilla ja nyt pojalla on tuo nukke, jota tykkää retuuttaa joka puolelle ja nukkuu 'lapsensa' kanssa. Juu, ilmeisesti siis sairasta =D Autoista toki tykkää 95% ja kaikista muista teknisistä jutuista...
Itsellä on varmasti sillä tavalla sukupuolineutraali kasvatustapa, että en erityisesti kannusta esim. autojuttuihin, mutta sen nyt vaan huomaa, että siitä huolimatta ne perinteiset poikien jutut kiinnostavat. Mistä lie sitten tulee, tulkoot mistä vain, kunhan lapsi saa tehdä sitä mistä tykkää jne.
Mulla on sellainen mutu -tuntuma asiasta myös, että on "normaalimpaa", että tytöt leikkii autoilla, kun se, että pojat leikkisi nukeilla. Vähän sama kuin naiset saa pukeutua kyllä miesmäisesti, mutta jos mies pukeutuu naismaisesti, niin sehän on auttamattomasti homo.
VastaaPoistaItsekin muistan leikkineeni pikkuautoilla lapsena, kiipeilleeni puissa, jne. Auta armias, kun serkkupoikani tuli meille kylään ja leikki meidän kanssa nukeilla, niin tämän äiti tokaisi, että saas nähdä mitä tuosta pojasta tulee, kun se on niin kiinnostunut noista nukeista....
-H
Jep. Mitäs siitä serkkupojasta sitten tuli? :)
PoistaMeidän tyttö leikkasi ja liimasi lelukuvastosta haluamiansa leluja paperille, ja yksi ylitse muiden oli iso merirosvolaiva :D Aika kallishan se on, mutta ihan ilolla välitin tämän toiveen eteenpäin ja sukulaiset joukolla ostavat sen hänelle. Katsotaan kiinnostaako se sitten oikeasti vai meneekö heti veljelle :)
VastaaPoistaLasten leikkeihin emme ole koskaan kiinnittäneet oikeastaan mitään huomiota ohjailemalla tai muutenkaan (vihaan leikkimistä itse - pelaan, mutta en leiki)ja pikkuveli onkin ihan luonnollisesti siskonsa kotileikeissä mukana vauvan roolissa, ja leikkii myös itse vauvanukella. Mutta vaikka siskonsa leikkii pet shopeilla ja smurffeilla kaikenlaisia mielikuvitusjuttuja, niin niihin poika ei ole mennyt ollenkaan mukaan. Päristelee sen aikaa autoilla menemään. Autoja on peritty siskoltakin. Että alan uskoa niihin sisäänrakennettuihin sukupuolijuttuihinkin pikkuhiljaa tässä kahden lapsen otannalla :D
Mä muuten oikeasti ihmettelen että kuka päätti että legot on poikien juttu?? Mulla ei ole tullut koskaan mieleenkään ennen kuin tuli ne tyttöjen legot. Mä leikin pienenä aina legoilla.
Mä mietin ihan samaa. Nythän lego yrittää saada tytöille läpi sitä kammottamaa Lego Friends -sarjaa, jossa ei ole kysymys *rakentamisesta* enää ollenkaan. Ihan vitun plääh.
PoistaÄläs nyt! Ihan samoja palikoita ne ovat kuin muidenkin sarjojen palikat, mutta vaaleanpunaisia ja muissa hempeissä sävyissä. Lisäksi löytyy astioita, kukkia ja muuta sellaista, mitä muissa sarjoissa ei ole.
PoistaMeillä nimenomaa poika on halunnut noita Lego Friendsejä. Niitä voi varsin luovasti yhdistellä muihin sarjoihin, esimerkiksi Star Wars -legoihin. Lisää väriä harmauteen ja silleen... en ymmärrä, miksi juuri näitä tyttömäisiä Legoja paheksutaan, vaikka on kuinka ja monta erilaista supersankari ja monsterisarjaa. Kai se on jotenkin niin, että poikien jutut nyt vain ovat poikien juttuja ja ne tulee hyväksyä, koska pojat ovat poikia.
Vaan kun eivät ole samoja! Legoissa on parasat rakentaminen ja jos rakentaminen tiivistyy just jonkun muffinssin yhdistämiseen kermavaahtoon, jää jäljelle muoviroinaa. Lisäksi ainakin yhdessä venesetissä vain pojan veneessä on ratti, moottori, pelastusliivit ja muut releet. WTF??? Ja mitä vikaa oli tavallisissa minifigseissä? Pitääkö tytöille aina vittu pedata kaikki ihmishahmot pusuhuulisksi paksuhiuksisiksi vesipäiksi ennen kuin ne kelpaavat leikkiin. Hyi saatana sanon minä! :D
PoistaSuurin osa Lego Friends -settien palikoista on ihan tavallisia peruspalikoita hempeissä väreissä. Ne sopivat yhteen muiden legopalikoiden kanssa. Ainakaan meidän lapsemme eivät leiki vain yhdellä setillä erikseen, vaan yhdistelevät osia eri seteistä ennakkoluulottomasti.
PoistaMeillä siis Friendsejä on halunnut nimenomaa poika. Hänellä on ollut pitkänpuoleinen legotalonrakennusprojekti menossa ja Friendseistä löytyi sopivia osia rakennelmien sisustukseen.
Näin kuvan siitä ruotsalaisesta kuvastosta ja se oli suorastaan luonnollisen näköinen. Siinä tyttö ja poika yhdessä silittivät ja leikkivät kotileikkiä. Näinhän se lasten arjessakin menee. Voi kumpa meillekin tulisi tänne vastaavat kuvastot.
VastaaPoistaEhkä on toivoa: mä laitoin mailia SOK:n Pirjo Purovedelle ja Keskon Nina Vuorelle ja molemmat lupasivat kiinnisttää jatkossa asiaan enemmän huomiota. Hieno homma!
PoistaLegot ei alunperin olleetkaan sukupuoliroolitettuja, vaan mainoksissa leikkivät tytöt ja pojat samoilla palikoilla yhdessä. Mutta vähitellen Lego alkoi valmistaa ja kohdistaa tuotteitaan enemmän pojille. Tässä videossa on asia loistavasti kerrottu: http://www.youtube.com/watch?v=CrmRxGLn0Bk
VastaaPoistaMä suhtaudun valtavan kriittisesti siihen, kun vanhempi kertoo ettei ole koskaan ohjannut lapsia leikkimään tietyillä leluilla. Tarkkailkaapa joskus tilannetta, missä on paikalla aikuisia ja lapsia (mitä enemmän aikuisissa ikähaarukkaa ja mitä pienempiä lapsia, sen parempi). Aikuiset kommentoivat=ANTAVAT HUOMIOTA säännönmukaisesti kun lapsi leikkii sukupuolinäkökulmasta katsottuna "oikealla" lelulla. Jos lapsi ottaa käteen "väärän" lelun, niin sitä yksinkertaisesti ei kommentoida, tai kommentoidaan vähemmän, tai pahimmassa ja hyvin harvinaisessa tapauksessa tuhahdetaan jotain vähättelevää. Kyllä siinä tyhmäkin vauva/taapero oppii, millä leluilla leikkimällä saa aikuiselta reaktion ja oppii sitä kautta "luontaisesti" tykkäämään näistä leluista.
Ja vaikka kommentoija ei olisi se oma äiti tai isä, niin kyllä pikkulapsilla muitakin aikuiskontakteja on, päiväkoti-iässä varsinkin.
Eli yleensä siinä vaiheessa, kun vanhemmat vetävät johtopäätöksiä että tytöt vaan tykkää niistä nukeista, niin se tyttö on ollut jo vuosia tämän jatkuvan epäsuoran vaikuttamisen kohteena. Että se siitä synnynnäisestä ilmiöstä.
Tätä mieltä minäkin vähän olen, mutta kyllä itse olen yrittänyt tarjota nukkeja yms. jo vauvaiästä (meillä ei ollut silloin paljon - noh juuri yhtään - muita kontakteja eikä etenkään mitään päiväkotia) ja kyllä se vaan kummasti ulottuvilla oleviin autoihin ja vastaaviin se käsi hamuili. En tiedä missä iässä noi tyttöjen/poikien jutut tulee (kun eka lapsi) mutta meillä ei sellaisia vielä ole - voi olla ettei vielä "kuulu" ollakaan (4v.) Samanikäisen muiden suusta vaan jo kuulee vähän sen suuntaista juttua.
PoistaMiira, olen aivan samaa mieltä. Kyllä vanhemmat ohjaavat lapsia, mutta se tapahtuu tiedostamatta ja toisaalta lapset taas ovat hyvin herkkiä reagoimaan vanhempien "palautteeseen".
PoistaLokakuun Tiede-lehti käsitteli tätä samaa kysymystä ja asia selitettiin yhdessä kohtaa juuri kuten kuvailit. Lisäksi: "Erityisesti isät reagoivat vahvasti, jos poika leikkii tytöille tyypillisiä leikkejä".
Näinpä! Mä olen tunnustanut tän aikaisemminkin mutta huomasin vasta poikapuolisten ystävän synttäreillä että kersahan leikkii todella mielellään autoilla - joita meillä ei ollut ainuttakaan. Ihan huomaamattani olin siis sulkenut kaikki autoasiat tytön kategoriasta veke...
PoistaHienoa että tuollainen kuvasto on tehty! Vielä pois ne vaaleanpunaiset taustat ja ajatelkaas jos ne kaikki lelut olisi siellä ihan sikin sokin eikä 'poikien sivu-tyttöjen sivu'-tyyppisesti. Sitten oikeasti nähtäisiin mikä ketäkin kiinnostaa :-).
VastaaPoista(omalla kolmen lapsen otannalla näin: 1.poika autot, dinot, palloilu, tyttö pehmot, ponit, petsit, 2. poika palloilu, ukkelit, legot. Hassusti pojilla eri kiinostukšen kohteet. Tytöllä ei ole yhtään barbia, bratzia, monst high tai sen tyylistä nukkea muuten. Oli kaksi barbia mutta halusi myydä ne pois kirpparilla)
- LeenaK
Joo, totta. Dinot ja kaikki eläimet tuntuvat olevan meidän molemmille tytöille superkiinnostavia, pehmoilla ja nukeilla ei leiki kukaan. Ja Skidi on siis tehnyt avaruusaseman leegoista kesällä. En olisi itse jaksanut!
PoistaEsikoinen tarhaikaisena leikki kotiaitia (silitteli vaatteita ja valmisti ruokaa yms.). Johan tarhantadit mainitsivat asiasta hieman tosin naureskellen, etta huomaa pojan tulevan yh-aidin kodista. Ja tasta "kauhistelusta" on aikaa jo 12 vuotta.
VastaaPoistaMun pikkibroidi halusi myös hameen koska mullakin oli. Eipä siinä mutsi muuta voinut kuin antaa periksi. :) Ja tämä 70-luvulla.
Poistaedelliseen... esikoinen on siis poika...
VastaaPoistaTässä joulupöhinöissä aloin Kärkkäisen nettisivuilta etsimään leikkihellaa ja Hama-helmiä esikoiselle (poika). Hama-helmistä olin täysin kahvilla, koska tyyppi on vaan puhunut niistä kerhoreissujensa jälkeen. Googlaamisen jälkeen selvisi Hama-helmen olemus ja ei muuta kuin Kärkkäinen-comiin niitä hankkimaan. Siellä selvisi, että sekä helmet että hellat kuuluvat kategoriaan "Tyttöjen lelut". Ei suinkaan esim. kategorioihin "askartelu" & ""roolileikit" tms. Jotenkin nyt jurppi tuo Tyttöjen lelut ja Poikien lelut -yläotsikointi niin paljon, että oli pakko kommentoida vaikken ole aiemmin täällä avautunut. Joten nyt, kun avautuin, niin samalla kiitän hyvästä blogista!
VastaaPoistaKannattaa sinunkin laittaa Kärkkäiselle palautetta. :)
PoistaMä leikin pienenä usein olevani se Mufasa-leijona Leijonakuninkaasta. Pikkuautoilla tuli myös leikittyä ja iskän uistimilla (kun koukut oli irrotettu :D)
VastaaPoistat. Nykyisin naisellinen nainen
Otin kantaa.
VastaaPoistaNiin totta. Omassa blogissanikin olen aiheesta kirjoittanut muutamaan kertaan.
VastaaPoistaHuomautuksena tosin, että sukupuolineutraali ja sukupuolisensitiivinen ovat kaksi eri asiaa. Ja tässäkin lasten lelukatalogissa on enemmän kyse sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta ja mainonnasta.
Ja todellakin moni on vaatinut myös Suomeen sukupuolisensitiivistä mainontaa - johan siitä vähän aikaan sitten mediakin kohisi, kun tiimari sai palauteryöpyn.
Mä meilasin noille jutussa mainituille tädeille ja sain vastauksen, että ottavat asian jatkossa huomioon.
PoistaMua ei lapsena ois vauvanuket voineet vähempää kiinnostaa, hoivavietti lähentelee edelleenkin nollaa... Mutta barbit ja legot, jösses että niistä ei saanut tarpeekseen! Näin aikuisena ajatellen ne oli just niitä leluja, jotka eniten ruokki mielikuvitusta. Vauvanuket oli vaan tylsiä, koska ne oli vaan vauvoja, ja vauvat ei tehny elämässä mitään jännää niinku mun barbit, jotka oli lääkäreitä ja kirjailijoita ja herra ties mitä ja ajoivat autolla :D
VastaaPoistaYleisesti ottaen ja vähän aiheen vierestä, en tajua nykyistä barbileikkien morkkaamista yhtään. Ne oli lapsuuden monipuolisimpia leluja, jos nyt unohdetaan ne legot, jotka oli kalliita ja joita oli aina liian vähän niihin juttuihin, mitä ois halunnut rakentaa. Heti tulee mieleen, miten ne oli opettajia, äitejä, näyttelijöitä, lääkäreitä, kirjailijoita, poliiseja, toimitusjohtajia ja varmaan aika monessa muussakin ammatissa meidän leikeissä. Periaatteessa oli niin, että jos näki jotain jännää televisiossa tai luki jotain jännää kirjasta, sen saman saattoi siirtää suoraan leikkeihinsä. Ja sen päälle keksiä loput itse.
Mä olen pitkin hampain hyväksynyt barbit leikkeihin juuri siksi, että vaikka ne ovatkin aika ärsyttävän laitettuja, niillä on sentään aktiivista tekemistä - ainakin meidän leikeissä.
PoistaMeistä sekin oli kivaa, että ne barbit oli meikattuja, kun itse ei lapsena saanut tietenkään meikeillä leikkiä. Ei me kyllä tajuttu silloin ollenkaan, että meikkaamisella vois olla joku oikea funktio, se oli enemmän vaan kategoriassa "mielenkiintoiset asiat, jotka on jostain syystä kiellettyjä". Muutenkin se ihanuus oli just siinä, että kun barbit oli aikuisia, niin ne sai tehdä kaikkea sitä, mitä me lapset ei saatu tehdä (mutta ois haluttu) niin kuin vaikka se autolla ajaminen.
PoistaToisaalta kasvoinkin lapsilaumassa, jossa ketään ei tainnut kiinnostaa mitkään taikavoima-mielikuvitusjutut. Paljon kivempaa oli leikkiä jotain "barbit menee toimistoon tsekkaamaan kirjanpidon paikkansapitävyyttä", koska sitä meidän silmissä oikeat aikuisetkin teki.
Viimeksi eilen keskustan Stockalla:ostin 5-vuotiaalle tytöllemme joulun ykköstoive-lahjan eli Ninjago-härpätinpaketin. Myyjä hymyili nätisti ja sanoi "On varmaan pojalle mieluinen".
VastaaPoistaPojista en mitään tiedä mutta meidän 5vee hyppää riemusta kattoon jouluaattona, sen tiedän!
Myyjät muuten vähän liian usein olettaa asioita. "Tytölle vai pojalle?" on aina eka kysymys, kun etsii tietynlaista vaatetta tai tarviketta. Heille jos kelle pitäisi tätä sensitiivisyyttä opettaa.
PoistaMä olen pari kertaa ollu tällasessa tilanteessa:
PoistaMä: etsin lahjaa ihan pienelle, itse asiassa se syntyy vasta tossa n. kk päästä.
Myyjä: Tytölle vai pojalle?
Mä: Ööö... Mistä mä tiedän kun ne vanhemmat ei halunneet tietää?
Kummallakkaan kerralla en kehdannut kysyä mitä väliä sillä miinusikäisen lapsen sukupuolella nyt on jos jotain ainu-pupua valkataan kummiskin.
Ah, kiitos Poikkeama. Olen ollut pää punaisena kun kokoajan puhutaan/kirjoitetaan sukupuolineutraalista vaikka tarkoitetaan sukupuolisensitiivistä.
VastaaPoistaTarkennetaan vielä, että sukupuolineutraalissa pyritään häivyttämään sukupuoli kun taas sukupuolisensitiivisyydessä on tytöt ja pojat, mutta yritetään tiedostaa yleiset sukupuolistereotypiat ja välttää niitä.
Joo, tämä oli hyvä täsmennys. Itsekin ajauduin puhumaan väärästä asiasta.
PoistaHyvä pointti sun juttusi! Tosin Hesarin artikkeli jäi pimentoon kun en ole maksanut lukuoikeudesta. Olisi ollut kiva jos siitä olisi ollut pieni briiffi, että mitä se sisälsi.
VastaaPoistaJoo, täytyykin muistaa toi hesarin linkeissä! Mä lisäsin nyt pienen pätkän juttua kehiin.
PoistaJossain sanottiin, että lapsi on kuin avoin kirja johon kirjoitetaan ne arvot ja normit jotka vanhemmilla on. Yritänhän mä, mut en oikeesti usko pystyväni kasvattamaan muksuja "neutraalisti". Väkisinkin välitän omia arvojani eteenpäin.
VastaaPoistaMiks lapset pitäis kasvattaa neutraalisti? Ei kai se ole mitenkään mahdollista? Suvaitsevaisuutta sn sijaan toivoisin omalle jälkikasvulle ja järkeä päähän :)
Poistat. toinen keskivertomamma
Minä välitän ihan tietoisesti omia arvoja lapsilleni. Sitä kutsutaan kasvatukseksi.
PoistaYritän kasvattaa lapsia neutraalisti sen takia, että en tiedä mitä niiden pienissä päissä liikkuu. Että onko se suunta niille oikea, johon olen muksuja tuuppimassa. Että osaanko ottaa ne huomioon yksilöinä pojan ja tytön sijaan vai tuputanko niille itsekään huomaamatta "tyttöjen" ja "poikien" juttuja kuin Prisman kuvasto konsanaan.
PoistaMulla on omassa päässäni tietyt arvot ja normit sukupuolirooleihin liittyen, mutta haluan muksujen tarvittaessa pystyvän ajattelemaan out of the box ja toimimaan toisin. En pidä omia arvojani mitenkään mutkattomina tai täydellisinä. Enkä halua, että meidän pikkukundi kopioi miehen ja isän mallin 1:1 mieheltä, jonka arvot ovat suoraan 50-luvulta.
Tottakai jokainen välittää omia arvojaan lapselle. Tässä on lähinnä kyse tietoisuuden tasosta: mitä opettaa, koska katsoo sen tärkeäksi, ja mitä taas koska niin on aina tehty. :)
PoistaNäiden kommenttien perusteella mä taidan ihan tosissaan olla ainoa aikuinen nainen, joka muistaa lapsena olleensa hyvinkin tyttömäinen? En koskaan leikkinyt autoilla - en vaan tajunnut sitä pärryyttelyä - , en tykännyt kiipeillä tai muuten riehua kun pelkäsin että tulee naarmuja, ja vieläkin melkosen paljon inhoan kaikkea vähänki teknistä. Sen sijaan kaikista mieluiten leikin barbeilla, nukeilla ja koti- ja muita roolileikkejä. Pikkusiskon pakotin aina prinssiksi, sulhaseksi tai muuksi statistimieheksi leikeissä.
VastaaPoistaTiedä sitten mistä johtui tämä, en osaa sanoa olisiko mun vanhemmat jotenkin kannustaneet tyttömäisyyteen? Mun kaksi pikkusiskoa on kuitenkin ollu tosi "poikamaisistakin" jutuista kiinnostuneita: joukkuepelejä, polvet ruvella juosseet pihalla ja ne jaksoivat niitä autojakin kun mä vaikka piirsin tai luin.
Kerroinpahan vaan kun hämmennyin tästä poikatyttöpaljoudesta täällä kommenttiboksissa :) Ja ihan tasa-arvoa ja sukupuolisensitiivisyyttä kannattava musta tuli, mutta se luonnollisestikin sisältää sen että mä saan olla just niin tyttömäinen ku haluan :)
En usko, että ns. tyttöjen tai poikien leikeistä pitäminen mitenkään määrittelee henkilöä ihmisenä. On kuitenkin hyvin mielenkiintoista huomata miten helposti löytyi monta, joita eivät lapsuudessa kiinnostaneet ne markkinoiden ja normien heille suuntaamat lelut, vaan ihan joku muu. Voisikin miettiä, että mihin pohjautuu ne kuvitelmat, että kaikki tytöt tykkää asiasta X ja kaikki pojat asiasta Y, vain sukupuolensa takia.
PoistaTärkeintähän kai olisi kuitenkin se, ettei lapsista tuntuisi siltä että he eivät saa pitää siitä mistä sattuvat pitämään ihan vaan siksi, että se "kuuluu toiselle sukupuolelle". Jos poika on vapaa leikkimään millä vaan, mutta silti haluaa leikkiä vain paloautoilla niin siitä vaan.
Kun nyt ollaan hiljalleen pääsemässä siihen suuntaan, että miehet ja naiset ovat ensin ihmisiä ja vasta sitten miehiä tai naisia, niin voitaisiinkohan kohta alkaa pyrkiä siihenkin, että lapset on ensin ihmisiä ja vasta toissijaisesti tyttöjä tai poikia?
Tää aihe koskettanee enemmän juuri niitä, jotka kokivat kersana valitsevansa "väärin". Jutun pointti oli se, että suomalaistenkin on syytä alkaa vaatia vähän vähemmän mustavalkoista suhtautumista lasten leikkeihin.
PoistaL. ;€@@))
VastaaPoistaEn ymmärrä tätä teidän kohkaamista noista kuvastoista. Ei musta ole mitään väärää siinä että on poikien lelut ja tyttöjen lelut. MIKSI ne ei sais olla omilla sivuillaan? Mikä siinä niin kovasti ärsyttää kun ei oo ennenkään ärsyttäny, esim. pari vuotta sitten? Miksei kukaan muu myönnä tätä monen kuukauden kohua typeräksi?
VastaaPoistaTässä olis muutakin tähdellisempää asiaa kuin tämä typerä juttu sukupuoliin jaetuista leluista, esim. vähävaraiset perheet jotka piilottavat nämä teidän parjaamat kuvastot, etteivät lapset niitä nää ja pahoita mieltään kun ei ole varaa ostaa edes sitä yhtä lahjaa!!! Miksei kukaan teistä huippublogimutseista kirjoita näistä perheistä esimerkein? Entäpä yh-lapset jotka kärsivät vanhemmalta toiselle pallottelusta, tarhassa yhdeksän tuntia päivässä viettävät 9kk ikäiset lapset, miksei niistä kukaan kirjoita.
Tää kuvasto-juttu on musta ihan TYPERÄÄ kohinaa aikuisilta ihmisiltä, ottakaa kantaa mieluummiin OIKEASTI vakaviin ja stressiä aiheuttaviin juttuihin!!!
Korjaan sen verran, että olen kyllä ollut aina tästä aiheesta tuohtunut ja erittäin iloinen että se on noussut keskustelunaiheeksi myös Suomessa.
PoistaNeuvon sinua perustamaan oman blogin jossa voit ottaa kantaa mielestäsi vakaviin asioihin tai etsimään parempaa luettavaa.
Minäkin korjaan: Olen ollut myös tästä asiasta, sukupuoliroolittelusta, kuvastoista, lelujen värikoodauksesta, ammattien ja värien jakamisesta tyttöjen ja poikien juttuihin ärsyyntynyt koko pienen ikäni. Ja nimenomaan siksi, että minä en ole koskaan sopinut siihen tyttömäiseen muottiin.
PoistaKuten omassa blogissanikin kirjoitin: http://unelmiajamurheita.blogspot.fi/2012/09/aikuisten-roolileikit.html
"Osa vetoaa siihen, että tällainen keskustelu ja palaute on ihan huuhaa touhua ja turhaa melun nostattamista, pitäisi keskittyä isompiin ongelmiin. Minusta nämä eivät vain millään tavalla sulje toisiaan pois. Siis isot ongelmat kuten maailman nälänhätä, eurokriisi, rakennemuutos tai kasvatukseen ja mainontaan liittyvät epäkohdat. Minä ainakin pyrin tekemään jotain sekä isojen että pienten epäkohtien kohdalla."
Sama pätee köyhyyteen, eivät sukupuolisensitiivinen kasvatus ja köyhyys ole vastakohtia.
Sukupuolisensitiivisyys nimenomaa auttaa myös noihin Isoihin Ongelmiin. Suomessa tai Ruotsissa tytöllä ja naisella on suurin piirtein samat mahdollisuudet kuin pojalla ja miehellä, mutta se on maailmanmittakaavassa aika epätavallista. Siitä tässä kohussa on pohjimmiltaan kyse.
PoistaAina voi sanoa ihan mistä vain asiasta, että miksi tästä puhutaan, keskittyisitte oikeasti isoihin ja tärkeisiin kysymyksiin. Jos sitä argumenttia aina kuunneltaisiin, niin ei varmaan yleistä äänioikeuttakaan olisi aikaiseksi saatu, koska edelleen joku on jossain köyhä ja jollakulla on nälkä.
PoistaMäkin toivoisin blogeissa kirjoitettavan aloittajan mainitsemista isoista ongelmista, mutta niistä on niin kovin vaikea kirjoittaa... Toivoisin ajattelevilta ja osaavilta ja suosituilta kirjoittajilta tällaisista aiheista tekstiä juuri sen takia, että tämä blogi, jos mikä (!) on erinomaisesti osoittanut sen, mikä mahti blogeilla on!!
PoistaAloittaja ei oiekin ymmärrä blogien luonnetta. Bloggaaja on erilainen sisällöntuottaja kuin toimittaja. Blogia kirjoitetaan vapaa-ajalla ja inspiraatiolähtöisesti, joten teemat valikoituvat ennemminkin kuin valikoidaan. Minun näkökulmani on subjektiivinen kokemus, myös niissä ongelmissa.
PoistaKoska pidän itse nimenomaan niistä blogeista, joissa henkilö on aidosti läsnä valitsemillaan teemoilla, pyrin itsekin välttämään kaikkea päälleliimaattua ja teennäistä. Tässä blogissa ei siis ensisijaisesti käsitellä köyhyyttä, koska en tiedä siitä mitään. En aio esittää että minulla olisi siihen jotain ratkaisuja. Ei ole. Kannustan ihmisiä avaamaan oman blogin, jos joku aihe kaipaa käsittelyä ennemminkin kuin meuhkaamaan siitä että toisten ongelmat ovat vähäpätöisiä.
Haluaisin sanoa aloittajalle vielä, että kyllä tässä ihan vakasta asiasta pohjimmiltaan on kyse. Esimerkiksi tutkimusten mukaan koulukiusaaminen liittyy kiinteästi sukupuolinormeihin: kiusatuksi tulevat huomattavan usein sellaiset lapset, jotka eivät vastaa kuvaa siitä minkälainen tytön tai pojan tulisi olla, esim. harrastustensa, ulkonäkönsä tai muiden ominaisuuksiensa vuoksi.
PoistaEhkäpä asiasta ei oo ennen puhuttu ku ei oo ollu aihetta? Siis ennen on ollu näitä kirkkaita perusvärejä vaatteissa ja vasta nyt viime vuosina on alkanu olla enemmän jaottelua?
PoistaKyllä mä ajattelin opettaa poikani pesee pyykkiä, siivoomaan ja leipomaan yms. tekemään "naisten" töitä. Ja jos se nyt toivoo nukkea tai punaista hupparia ni sit se sen saa, onhan munkin lempivärit sininen, vihree ja musta, en siedä punaisia vaatteita ja olen nainen!!
Minun poikani vei vauvanuken päiväkotiin lelupäivänä. Tervetuloa sukupuolineutraalit katalogit!
VastaaPoistahttp://www.kaksityomaata.blogspot.fi/2012/11/uskaltaako-pikkupoika-vieda-vauvanuken.html
Hyvä sun poika! :)
PoistaItse olin poikatyttö siinä mielessä, että haaveammatti oli balettitanssija-rekkakuski ja hengasin naapurin rekkatallilla alkulapsuuden. Lempileluja olivat autot, turtles-ukkelit ja my little ponyt. Barbiet oli pällejä, koska nehän on _aikuisia_ naisia, enkä osannut samaistua, sen sijaan nukkeleikeissä meni mainiosti kaikki taika-tyttö nuket (lapsia) joitten kautta pystyi elämään oman kokoista fantasiaa. Oma poika halusi mekon kolme-vuotiaana, sai pitää sitä kotona ja juttu meni ohi sillä. Jätkän lempileluja on legot, kaikki star wars aiheiset asiat ja äitin luona ollessa myös ne my little ponyt. :) Itse olen pyrkinyt siihen, että jos ne klassiset poikajutut kiinnostaa, niin tuetaan niitä ja jos haluaakin ns. tyttöleluja niin tuetaan sitä sitten. Ei oma pikkuvelikään ole pilalle mennyt vaikka leikkikin enemmän barbieillä pienenä kun minä itse.
VastaaPoistaTosi jännää, että nimenomaan nuken aikuisuus oli se huono juttu! Mä muistan itsestäni, että ne barbit oli hienoja just siks että ne oli aikuisia, kun aikuisilla oli paljon jännemmät elämät kuin lapsilla. Ehkä tää oli vaan mun mielikuvituksen puutetta, tai ehkä mä ja mun lähipiirin lapset oltiin vaan hiton tylsiä :D
PoistaYmmärrän Lego Friendsejä sen verran, että tytöt monesti keskittyvät leikeissään ihmissuhteisiin, joissa miehet ovat usein statisteja. Minulla oli lapsena varmaan 20 Barbieta ja pari "mies-barbia", jotka sitten näytteli kaikki vähäpätöiset miesten roolit. Näinhän se on aikuistenkin chick flick -leffoissa (katsokaa mikä tahansa hääelokuva) tai vaikka Sinkkuelämää -tv-sarjassa.
VastaaPoistaMUTTA en ymmärrä tosiaan miksi niistä tytöistä pitää tehdä niin bimboja! Lego Friendseissä on 5 hahmoa, joista tasan yhdellä on housut jalassa, muilla on minihame. Tämän yhden mainitaan erikseen olevan urheilullinen. Okei, yksi tytöistä harrastaa "keksimistä" mutta hänelläkin on lilat työkalut! Miksi? Ja miksi hevostenhoitovälineiden pitää olla pinkkejä? Ja rakentelua voisi tosiaan olla enemmänkin, kuin sen kakun kiinnittäminen hellalle.
Näköjään Lego on kuitenkin tehnyt taloudellisesti erittäin hyvän vedon tuon sarjan lanseeratessaan: http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2012/aug/31/lego-friends-profit-rise
Itse leikin lapsena barbien ja ponien lisäksi myös Turtleseita naapurin pojan kanssa. Olin aina Leonardo (jos joku nyt muistaa kyseiset kilpparit). Kerran pojan kaveri oli käymässä ja sanoi että minun pitäisi olla April O'Neal, koska olen tyttö. No en tasan ollut, vaan lähdin kotiin. Eihän se April edes taistellut, vaan oli tylsä uutiskuvaaja.
Kaverini kertoi vasta, että hänen poikansa halusi päiväkodissa valita 3v-lahjaksi pinnin, mutta tädit olivat suostutelleet ottamaan pikkuauton. Kun poika puoli vuotta myöhemmin muisteli autoa katsellessaan, että sai tämän, vaikka halusi pinnin, kävi äiti sitten ostamassa sen pinnin. Ihmeteltiin kyllä päiväkodin suhtautumista, mutta ymmärrän toisaalta, että nämä ovat monille herkkiä asioita. Voin kuvitella, että kaikki isät eivät välttämättä olisi suhtautuneet suopeasti, jos poika saisi tarhasta lahjaksi "tyttöjen koristeen". Henkilökunta sitten tasapainoilee erilaisten odotusten ristitulessa.
Siskontyttöni 1,5v muuten hoitaa nukkevauvaa juuri sen verran, että vie sen turvaistuimeen tai sänkyyn, antaa ehkä pusun ja jättää sinne :D On kuulemma saamassa joululahjaksi junaradan.
Minua on aina ihmetyttänyt näissä sukupuoliin liitetyissä stereotypioissa se, että nehän perustuvat tilastollisiin jakaumiin, tyyliin pojat ovat keskimäärin enemmän sitä ja tätä kuin tytöt. Ei tilastoista ja keskiarvoista voi tehdä päätelmiä siitä, minkälainen on yksilö. Usein sukupuolten väliset erot kuitenkin otetaan vastaan jonkinlaisena universaalina totuutena, joka pätee kaikkiin ja kaikkeen, ja josta poikkeaminen kaikista konservatiivisimmissa mielikuvissa horjuttaa koko yhteiskuntajärjestystä. Monet tuntemani lapset ovat kuitenkin aika "neutraaleja" tämän sukupuolittuneisuuden suhteen, eli tykkäävät sekä tyttöjen, että poikien leikeistä. Olen monesti miettinyt, että alkaako jossakin kohtaa sukupuoli rajoittaa lapsen leikkejä: ei voi enää sujuvasti siirtyä autoleikeistä nukkekotiin tai rakastaa sekä dinosauruksia, että kaikkea kiiltävää. Lapsihan voi alkaa käytöksellään vastata siihen kuvaan, mikä muilla hänestä on. Luulen, että tällaiset lelukuvastot ovat tervetulleita juuri niiden lasten ja aikuisten mielestä, jotka eivät ole siellä sukupuolen normijakauman keskivaiheilla.
VastaaPoistahttp://25.media.tumblr.com/tumblr_mdm2x3GwyD1rsiabio1_500.jpg
VastaaPoista