 |
| Tasapaino löytyi |
Olin syksyisellä kävely-pyöräilyllä Skidin kanssa. Apupyöristä kuuluvan kovan kolinan ja ratinan takia piti välillä ihan huutaa saadakseen sanomansa perille. Kun pyörät olivat sattumalta muutaman sekunnin ilmassa, totesin kersalle, että eikö olekin ihanan hiljaista, kun apparit eivät kosketa maata. Kersalla leikkasi saman tien. Se alkoi hakea tasapainoa sen mukaan, että ratina lakkaisi.
Voi mooseksen munat. Kaikki loksahti kohdalleen korvakuulolta. Treenaukseen tuli onnistumisen myötä uutta motivaatiota. Nyt kolmannen treenauskerran jälkeen on apupyöriä nostettu ylemmäs. Olemme sopineet, että kymmenennen kerran jälkeen ne otetaan pois kokonaan.
Mitä tästä opimme? Vahingossa hyvää tulee. Tasapainoelin todella sijaitsee korvassa, mutta vähän eri tavalla kuin luulin.
KUVA: Flickr / SuperFantastic
Me (=mies) on opettanut kolme lasta pyöräilemään ilman apurenkaita. Ensin polkimet pois pyörästä. Sitten lapsi saa istua satulassa ja opetella tasapainoilun potkimalla vauhtia vuorotahdissa. Kun tuo onnistuu (parissa päivässä), polkimet takaisin ja lapsi on lähes heti valmis polkemaan pyörällä kuten kuuluukin. Esikoisen kanssa oli apurenkaat käytössä, ja tulosta tuli paljon hitaammin. Aina pyörä lenkotti kallellaan jomman kumman apurenkaan puolella.
VastaaPoistaJuu sain plajon hyviä vinkkejä jo tuohon ensimmäiseen fillarointipostaukseen, mutta ongelmaksi muodostui kersan täydellineni motivaation puute. Kun ei niin ei. Paitsi nyt - yeah! :)
PoistaMeillä on ollut käytössä potkupyörä. Sillä saa hyvän tasapainon, n. 2 vuotiaasta ollaan menty sillä. Sen jälkeen opeteltu polkeminen appareiden kanssa ja sitten vaan ilman apupyöriä baanalle :)
VastaaPoistahttp://www.pikkusiili.fi/
Ainoa että potkupyörällä pääsee yllättävän lujaa ja mielenkiinto polkemisharjoittelulle on joskus ollut hakusessa ;)
Meillä vielä haetaan sitä polkemismotivaatiota: tasapainon nuorempi löysi viime kesänä ja vanhempi tänäkesänä. Ja tuosta potkupyörästä on jäänyt päälle myös jarruttaminen jalat maassa. Polkimilla jarruttaminen tuntuu olevan aivan liian vaikeaa.
PoistaJoo, potkupyörää kokeillaan kyllä Snadille heti ensi keväänä. Snadi vaikuttaa muutenkin paljon fyysisemmältä (lue reikäpäisemmältä) kuin siskonsa, joten voi olla että näitä ongelmia ei tulekaan. Vaan jotain aivan muuta.
PoistaHah! Mahtavaa, fiksu tyyppi! :)
VastaaPoistaP.S. yläpalkin "MAMA FACEBOOKISSA" ja "VUODEN MUTSI-BLOGI" -painikkeet ei toimi. Muut kyllä. Missä lienee vika..kysyn vaan.... :)
Hei kiitti vinkistä! Kyse lienee bloggerin tyrästä, koskapa tuolla editin puolella näkyi pelkkää javascript sotkua eikä oikeita linkkejä enää ollenkaan. Korjasin ja johan pelittää!
PoistaEdelliselle: nuo molemmat toimivat Javalla, joten kokeilepas päivittää uusimpaan versioon. Eiköhän sen jälkeen pelitä hieman paremmin.
VastaaPoistaJava ja javascript ei kyllä ole mitenkään sama asia.
PoistaOuto mielikuvitukseni lähti liikkeelle lauseesta "Kersalla leikkasi saman tien." Aattelin, että nyt seuraa tilitys siitä, kuinka lapsi heittäytyi pyörätielle huutamaan. Ei onneksi :)
VastaaPoistaVahingossahan ne parhaat keksinnöt on tullu, niinku esimerkiks penisilliini. :)
VastaaPoistaVelipuoleni apurattaat olivat jo ihan vinossa ja motivaatio alkoi laskea kallellaan pyöräilyyn, kun ehdotin, että huolletaanpa pyöriä. Vajaa nelivuotias poika innostui valtavasti "koska sitten minun pyörästä tulee hieno!", ja pyyhki ylösalaisin käännettyä pyöräänsä rätillä. Todettiin siinä sitten, että herran tähen, nämä apupyöräthän on jo ruosteessakin ja melkein rikki ja otettiin ne pois. Sitten juoksin pari kertaa pihan poikki tarakasta kiinni pitäen, kunnes veli alkoi pyöräillä itse. Tulevana opettajana haluan vaalia tätä muistoa toistaiseksi hienoimpana opetuskokemuksenani, vaikka en kyllä tiedä, opetinko varsinaisesti mitään.
VastaaPoista