Huh, olen täyttänyt viikonlopun erilaisia vaalikoneita. Oikeastaan ainoa asia, josta minulla on ollut selkeä ja vakaa mielipide on subjektiivinen päivähoito-oikeus. Joka, kuten koko päivähoitojärjestelmä, on vaalimisen arvoinen asia.
 |
| Päivähoitoputkessa on kasvanut ihan loistotyyppi. |
Vanhempien oikeus laittaa lapsensa päivähoitoon herättää närää, etenkin jos toinen (tai kumpikin) vanhemmista ei ole ansiotyössä. Päivähoitopaikat ovat kiven alla ja jonottaminen vituttaa, varsinkin jos haluaisi jo töihin. Nyt Sipilän ulostulon jälkeen on aiheesta järjestetty jos jonkinlaista kansalaiskyselyä tyyliin kannatatko vai etkö.
Kysymyshän on ihan perusteltu. Mutta valitettavasti tällä kannatusnäkökulmalla saadaan vain vannoutuneet himamutsit hokemaan, että ei kannata tehdä lapsia, jos ei jaksa itse hoitaa. Lahjakkaiden kotihoitajien kannattaisi tietenkin ryhtyä perhepäivähoitajiksi tai taistella sen kotihoidontuen puolesta, mutta vika on myös kysymyksen muotoilussa.
Vähän älykkäämpi rooli vastaajalle annettaisiin kysymällä vaikka että millaisilla ehdoilla rajoittaisit subjektiivista päivähoito-oikeutta?
Haluaisin nimittäin keskusteluun älyn lisäksi konkretiaa. Vaikka siitä, kenen lapsi saisi lähtöpassit: Maurin, joka on kesän yli työttömänä määräaikaisen työsuhteen ketjuttamisen takia, vai Liisan, joka viettää äitiysvapaata kaksosten kanssa. Ja saisiko lapsi sitten palata siihen samaan päiväkotiin, jos / kun Mauri saa duunia tai Liisa joutuu lataamoon? Vai koskisiko laki vain uusia aloittajia? Eli juuri vaimonsa ja lapsensa perässä Suomeen muuttaneen Jorgoksen pitäisikin kääriä hihat hiekkalaatikolla? Entä millaisen henkilön/paneelin rajanvetokykyyn luottaisit? Ja sitten jos vielä saisi näistä rajauksista jonkinlaisia taloudellisia vaikutuksia, niin avot.
Ehkä näitä käytännön ongelmia pohdiskellessa muistuisi mieleen, että perheet ovat uniikkeja kokonaisuuksia, joiden palvelemiseksi tarvitaan monenlaisia ratkaisuja. Päivähoito kun on sitä kuuluisaa hyvinvointia. Maksaahan se.
Minä rakastan perhepäivähoitajaamme. Ja niin rakastaa Skidikin. Kun alkusyksystä selvisi, että samasta ryhmästä vapautuisi paikka lokakuussa, emme epäröineet hetkeäkään. Snadin päivähoitotaival alkaa huomenna, vaikkakin pehmeällä laskulla.
Minä puolestani sain kaupparekisteristä Y-tunnuksen perjantaina. Onpahan ainakin päivähoito-oikeus lunastettu.
http://elinajamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118822-subjektiivinen-paivahoito-oikeus-pitaa-nahda-ennaltaehkaisevana-tukena
VastaaPoistaTuossa minun vastineeni keskustalaisena. Kannatan vahvasti subjektiivista päivähoito-oikeutta - ja niin kannattavat monet muutkin. On valitettavaa, että pj:mme on lausunut sen mitä on. Se ei kumminkaan ole puolueen kanta. Ei edes suuremmissa määrin. Ja tuokin oli kyllä hätäinen, onneton vastaus vailla sen suurempaa ideaa. Etenkin kun sen vaikutus taloudellisestikin on mitätön kunnan eikä se ratkaise kuntien sote-palveluista johtuvia menoja.
Toisekseen, kunnanvaltuutetut EIVÄT päätä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Se on laissa määritelty ja sitä voi muuttaa vain eduskunta. Kunnat tosin liikkuvat nyt jo harmaala alueella ja koettavat kepillä jäätä. Valtuutettujen tehtäväksi jää huomioda, että lakia myös noudatetaan subjektiivisen päiävhoito-oikeuden puolesta.
T: Elina Lappalainen, vahvasti subjektiivisen päivähoito-oikeuden kannalla oleva kepulainen
Ei kannata Sipilää hävetä, päinvastoin! Mun mielestä näistä palveluiden rajoituksista ja niiden vaikutuksista kannattaa keskustella ettei tule heiteltyä ilmaan mitä tahansa kakkaa, jonka toimeenpanosta ei sitten kukaan otakaan vastuuta.
PoistaMä ärsyttää paljon enemmän se, että poliitikot eivät uskalla tunnustaa että ihan kaikkia kansanryhmiä he eivät edusta.
En häpeä, lausuntoon olen vain kovin pettynyt. Keskustelu toki on aina hyväksi, mutta tässä tapauksessa tuntuu, ettei kyllä tiedetä yhtään mistä puhutaan.
PoistaTosin kyllä minuakin ärsyttää ihan sama asia, siis että poliitikot eivät tunnusta edustamiaan ryhmiä. En kumminkaan usko, että Sipiläkään oikeasti haluaisi heikentää subjektiivistä päivähoito-oikeutt, jos perehtyisi paremmin asiaan ja niihin perheisiin, jotka oikeutta käyttävät.
Omassakin kotikunnassa aletaan kuulemma rajusti karsia subjektiivista päivähoito-oikeutta, säästösyistä tietenkin. Samaan aikaan perhepäivähoitajille menee kokopäivähoitoon jopa alle 1v lapsia jotka ovat lastensuojelun asiakkaita, koska päivähoito on ensisijainen avohuollon tukitoimi. Eli on ihan ok pakottaa perheet joissa on työssäkäyvä vanhempi ja äitiyslomalla oleva vanhempi ottamaan isompi lapsi pois päivähoidosta (tai viemään osapäivähoitoon), mutta ainoa tukitoimi mitä vähävaraisille ja väsyneille vanhemmille tarjotaan, on viedä pikkuinen koko päiväksi kotoa pois? Sekö parantaa elämänhallintaa?
VastaaPoistaJos päivähoito-oikeutta aletaan kunnissa oma-aloitteisesti karsia, niin siellä rikotaan lakia.
PoistaMinä aina ihmettelen niitä päivähoidon työntekijöitä, jotka ovat päivähoito-oikeutta rajoittamassa. Se tietää heille:
- lasten vaihtuvuuden lisääntymistä ja sitä kautta stressaantuneempia hoitolapsia
- suurempi prosenttiosuus lapsista on päivähoidossa jostain Syystä (erityisen tuen tarve, lastensuojelu) ja teettävät enemmän työtä kuin ne lapset, joilla on kaikki hyvin
- työntekijöitä tarvitaan vähemmän, pieniä päiväkoteja suljetaan -> määräaikaisuuksia jätetään uusimatta, irtisanoutuvien tilalle ei oteta uusia työntekijöitä
Lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteenä päiväkotipaikan saaminen on joillekin vanhemmille, esimerkiksi minulle yksinhuoltajana, ainoa mahdollisuus saada hengenvetotauko. Että josko jätettäisiin ainakin se keskustelun ulkopuolelle jos ei ymmärretä ettei sitä tarjota akuuttikriisitilanteisiin vaan arjen tueksi. Kiitos.
PoistaKuulun itse siihen ryhmään, joka lapsettomana päivitteli takanapäin tuttavia, jotka "eivät jaksaneet hoitaa itse lapsiaan" vaan vähän väliä kiikuttivat jälkikasvunsa hoitoon sukulaisille tai tuttaville. Kun itse sain lapsen, jouduin tarkistamaan kantani. Syy ei - ylläri - ole kuitenkaan lapsi itse, sillä hän on hyvin helppo hoidettava. Kantani vaihtui, kun tajusin, että yhteiskuntamme ei ole aina ollut näin ydinperhekeskeinen. Ei ole montaakaan vuosikymmentä siitä, kun vielä sukupolvet asuivat samassa taloudessa ja lapsia hoidettiin yhdessä. Uskon, että moni perhesurma ja vielä useampi läheltä piti -tilanne olisi saatu estettyä, jos meillä olisi tiiviimpi ja luonnollisempi tukiverkosto.
VastaaPoistaKannatan myös lämpimästi subjektiivista päivähoito-oikeutta. Se mihin toivoisin muutosta omassa kunnassani, olisi lapsen etuoikeus oman asuinalueensa päiväkotiin. Asumme alueella, jonka päiväkodit ovat täynnä, koska niin monen työmatka kulkee alueemme ohi. Lapsemme on menossa päivähoitoon joulukuussa ja tällä hetkellä näyttää siltä, että että joudumme kuljettamaan hänet (bussilla, kun autoa ei ole) toiselle puolelle kaupunkia, vaikka päiväkoteja olisi hyvinkin lähellä. Ihan vähän vaan korpeaa tällainen. Ja luulisi, että tähän asiaan voidaan vaikuttaa kuntatasolla, jos halutaan.
Korpeaahan se, mutta yleensä siirron lähipäiväkotiin saa viimeistään elokuussa. Silloin päiväkodeissa vapautuu kerralla paljon paikkoja, kun eskarit menevät kouluun ja vuotta nuoremmat eskariin.
PoistaMinulla on sellainen tuntuma, että monella asuinalueella päiväkodin rakentamista vetkutetaan, koska kuljetusvastuu on vanhemmilla. Kouluja rakennettaessa seurataan paremmin väestöennusteita ja alueelle syntyvien lasten määriä, koska koulukyydit maksaa kunta.
Anonyymi, no juurikin näin, todella monelta puuttuvat arvokkaat tukiverkostot. Ymmärrän hyvin tuon roudaamisen aiheuttaman korpeamisen. Meillä kävi jumalaton tsägä kun saatiin hoitopaikka tuosta parinsadan metrin päästä ja vielä molemmille.
PoistaRiitta, hyvä pointti tuosta kuljetuksesta. Mä olen mielessäni kehitellyt myös ns mobiili- tai pop up -päiväkoteja, joita voisi siirrellä kersatilanteen mukaan ympäri kaupunkia.
Mutta rehellisyyden nimissä on todettaba, että mitä enemmän tota päivähoidon uudelleenorgansioimista miettii, sitä enemmän ihmettelee miten tää voi ylipäätään toimia näin hyvin.
Ongelma aiheutuu osin myös siitä, että toisin kuin vaikka koulu, päivähoito ei ala kaikilla samaan aikaan vuodesta. Tilanteessa, jossa hakemuksia tippuu pitkin aikaa, ei yksinkertaisesti ole mahdollista taata, että juuri tietyllä alueella on jotakin vapaana juuri tiettyyn aikaan (jota kunta ei voi mitenkään tietää, ellei vanhempia velvoiteta jonkinlaiseen kokoelämäseurantaan että voidaan ennakoida lapsen päivähoitoon lähettämisen hetki).
PoistaSiis vihjattiinko tässä nyt niin, että kaksosten äidit joutuvat lataamoon? :D Vai vaan ne, joilla on myös vanhempia lapsia? Ehkä mulla on vielä toivoa, kun kaksoset on ensimmäiset lapset... Mutta siis joo, kaksosten kanssa on hommaa ja ymmärrän hyvin kollegoitani, jotka pitävät esikoisen (osa-aika)hoidossa.
VastaaPoistaKärjistyksenomaisesti. :)
PoistaPeukku tälle postaukselle!
VastaaPoistaEnnen kaikkea sain lämpimiä viboja siitä, että koitit avata eri perheiden erilaisia tilanteita. Yleensä perheistä keskustellessa keskustellaan homogeenisesta massasta, jonka perusyksikössä isä on hyväpalkkaisessa töissä ja äiti käy manikyyrissä sillä aikaa, kun vekarat on tarhassa.
En tiedä ketään, joka olisi vienyt lapsensa tarhaan vain "koska voi". Eihän sitä toki ääneen sanottaisikaan, mutta ne todelliset syyt ovat nähtävillä: joko on menty töihin tai sitten on lataamokeikka ollut hyvin lähellä - ja siltä on vältytty.
Ja on ihan hyvä muistaa, että niissä "hyvissä" perheissäkin käydään välillä hämärän rajamailla, vaikkei olis niitä kaksosiakaan. Silti esikoisen tarhaan vieminen on edelleen häpeää aiheuttava asia, etenkin kun asiat näyttää ulospäin olevan kunnossa.
Yritän aina kun on mahdollista muistuttaa siitä, että se oma perhe ei ole mikään tilastonormi, johon kannattaa viitata neuvoessaan muita. :)
PoistaSamaan hengenvetoon totean, että tässä rajoittamisessa voi tietenkin olla ihan vissit perusteet, jotka eivät minulle näy. Yhtä kaikki haluan silti kuulla millä tavalla tätä oikeutta rajattaisiin ja kuka päätökset tekisi.
Minä olen sitä mieltä, että vähiten byrokratiaa ja vähiten vääriä päätöksiä tulee, kun päätöksen tekevät vanhemmat itse. Vääriltä päätöksiltä ei voi kokonaan välttyä kuin täydellisessä maailmassa ja sellaisessa maailmassa me emme elä.
PoistaYksi syy sille, että Suomessa syntyvyys on verraten korkea on juurikin tämä päivähoito-oikeus. Äiti tietää, että lapsen saa halutessaan hyvään hoitopaikkaan eikä sitä tarvitse sen kummemmin selitellä.
Meilläkin olisi lapsiluku saattanut jäädä yhteen ilman mahdollisuutta pitää esikoista päivähoidossa. Joku kai olisi sitä mieltä, että niin olisi pitänytkin jäädä, koska en ilman apua vauvavuotta olisi välttämättä jaksanut. Kyllä nuo sisarukset nyt ovat niin tärkeitä toisilleen, että surkeaa olisi, jos esikoinen olisi jäänyt ainoaksi. Sitä lapsuutta kun on vielä vauvavuoden jälkeen.
Muutenkin vierastan sitä, että kaikkea perheeseen liittyvää mitataan äidin kautta. Eivät ne minun lapseni ovat minun pelkästään minun lapsiani, he ovat myös sisaruksia ja heillä on keskinäinen suhde, johon ei äiti liity kuin välillisesti.
Oiskin muuten kiva tietää mitä isät vastaavat tähän kysymykseen. No vaalikoneistahan se selviää. ;) Mä olisin hyvin voinut olla yhden lapsen äiti, mutta se, että en masentunut tästä toisesta raskausuutisesta täysin johtui pitkälti siitä, että tiesin tunnelin päässä olevan perhepäivähoidon valoa.
PoistaHyvä aihe. Tätä kannattaa miettiä tosissaan. Muutama pointti:
VastaaPoista1) Pelisäännöt perhekohtaiseen subjektiivisen päivähoito-oikeuteen, jos sitä aletaan rajaamaan. Kuka tästä päättää? Miten? Mitkä ovat päivähoito-oikeuden rajaavia asioita?
Esim. Pätkätyöttömyys --> Lapsi ihan sekaisin kun pompotellaan vanhemman satunnaisen 2 viikon / 6kk työttömyyden takia päiväkodista toiseen. Ei kai se vanha paikka voi säilyä jos se irtisanotaan? Entä vanhempien pitemmät sairaslomat? Omassa päässäni en ole vielä keksinyt että kuka niitä sääntöjä voisi tehdä kuin perhe itse.
2) Yksityisen perhepäivähoitajien kannustaminen
--> Pienemmät ryhmäkoot ja helpommin ne kotona viihtyvät mutsit ottaisivat kaverin muksuja hoitoon jos siitä oikeasti jäisi jotain käteen... Nyt aika huonoja rahallisia kannustimia... Ei sen miljoonabisnestä tartte olla mutta jotain kuitenkin.
3) Lasten osa-aikaisen päivähoidon kehittäminen
Esim. opettajasiskoni tekee usein vajaata viikkoa (osan töistä tekee joka tapauksessa kotona lasten mentyä nukkumaan, esim. kokeiden korjaaminen ja tuntien valmistelu) mutta joutuu pitää kokoaikaista hoitopaikkaa lapselle koska tekee kuitenkin enemmän kuin mitä puolipäivähoitopaikan tunnit on (muistaakseni joko 10 kokonaista päivää tai sitten joka päivä klo 9-13). Jos tätä osa-aikaisuutta voisi rajata vapaammin ja perhe päättää kuinka monta tuntia lapsi on hoidossa (siskoni tapauksessa riittäisi klo 9-14) niin tulisiko säästöjä?
Samoin esimerkkisi lataamoon matkalla oleva kaksosten äiti voisi pitää isomman lapsen osapäivähoidossa. Itse säästyin lataamolta kuopuksen ä-loman aikana kun esikoinen 5v oli aamupäivät tarhassa.
Lopuksi,
Olen käsittänyt että isommilla paikkakunnilla on semmosia hienouksia kuin "päiväkerhot" minne voi jättää lapsen muutamaksi tunniksi n. kolme kertaa viikossa. Meillä täällä pienemmällä paikkakunnalla ei ole semmoisia hienouksia. Joko päiväkoti tai ei mitään. Mutta tämä vaaliteemaidea kuuluu varmasti jonkun paikallisemman ehdokkaan vaaliblogiin. :D
Ihanan pitkiä ja pohdiskelevia kommentteja! :) Mulle noi kerhot on jääneet mysteereiksi. Ymmärtääkseni niihinkin pitää hakea ja ne voivat olla toisella puolella kaupunkia.
PoistaMeillä ainakin kerho olisi ollut ihan tuossa naapurissa seurakuntatalolla. Se oli meille ihan varteenotettava vaihtoehto tai siis olisi ollut, jos kuopus olisi syntynyt ensin.
PoistaMäkin olen pohtinut sitä, että jos päivähoito-oikeutta aletaan rajaamaan, niin minkälainen byrokratia siitä muodostuu, kun pitää laatia kriteerit ja sitten yrittää ratkoa erilaisten perheiden erilaisia tilanteita niiden pohjalta. Miten se oikein määritellään, että kenen tarve on "oikea" ja kenen ei? Toisaalta, jos esimerkiksi vanhemman lapsen saisi päiväkotiin vain, jos se olisi lastensuojelun avohuollon tukitoimenpide, niin silloin kynnys laittaa se isompi lapsi päiväkotiin voisi kasvaa, vaikka ihan oikea tarve olisikin. Jos pitäisi ensin hakeutua lastensuojelun asiakkaaksi ja sen lisäksi kaikki naapurit osaisivat päätellä, että perhe on "sosiaalitapaus".
PoistaMeidän kaupungissamme on jo rajattu oikeutta niin, että ns. virikelapsi saa olla hoidossa klo 8:30 - 15:30. Eikö jollain tällaisillakin keinoilla voitaisi keventää sekä kuntien että perheiden taakkaa? Kun esim. äiti on vauvan kanssa kotona, voisi jo esikoisen saaminen hoitoon koko päiväksi yhtenä päivänä viikossa olla aika iso helpotus, kun unet ovat vähissä ja mies painaa pitkää päivää. Puhumattakaan kahdesta tai kolmesta päivästä. Juuri se pari tuntia kerhossa kerran viikossa voi olla vähän liian vähän.
VastaaPoistaSitten aina välillä ihmetyttää tämä homma siinä mielessä, että maksavathan kotona olevatkin vanhemmat siitä päivähoidosta. Vuonna 2010 tämän jutun mukaan päivähoito maksoi kunnalle reilun tonnin kuussa.
http://yle.fi/uutiset/julkisten_palveluiden_hinnat_halutaan_nakyville/1497811
Jos kuntalainen sitten maksaa 260 euroa hoidosta plus verot päälle, ollaanko kuinka pahasti miinuksella? Meidän perheessä ainakin on aikamoiset verotkin kannettavana. En silti tarkoita, että olisimme enemmän oikeutettuja hoitoon vaan sitä, että jotain raakoja lukujakin olisi hyvä olla mukana keskustelussa - ei syyllistämisen vuoksi vaan siksi, etteivät tunteet jyräisi faktoja.
Meidän kaupungissamme on todella hyvin tarjolla kerhoja ja avointa päiväkotitomintaa, joissain kunnissa on tasan yksi mahdollisuus, seurakunnan kerho, mikä on minusta jo periaatteessa vähän outoa. Miksi kevyemmät päivähoitomuodot ovat niin usein kirkon vastuulla?
Vanhastaa seurakuntien perhetyön toiminta-ajatuksena on ollut keventää ja helpottaa kotiäitien arkea. Päivähoito on taas lähtenyt työelämän tarpeista. Niinpä seurakuntien lapsityö järjestää edelleen valtaosan toiminnastaan arkisin päiväsaikaan ja se tavoittaa lähinnä kotihoidossa olevia lapsia. Kunnat eivät ole pitäneet tarpeellisena järjestää sellaista toimintaa, jonka toinen taho jo järjestää, vieläpä omalla kustannuksellaan. Oikeastaan vasta viime vuosien uskonnottomuuden nousu on tuonut esiin tarpeen järjestää päiväkerhoja myös niille, jotka eivät periaatteellisista syistä halua viedä lapsiaan seurakunnan toimintaan.
Poista--
Hoitopäivää ei missään nimessä saisi lähteä järjestelmän puolesta rajaamaan aamusta niin, että lapsi joutuu syömään aamupalansa kotona. Siinä käy äkkiä niin, että lapsi ei syö aamusta mitään ja saa ensimmäisen kerran ruokaa vasta lounasaikaan.
Me yrittimme tätä urheasti, kun esikoinen aloitti koulun, mutta aamut menivät ihan mahdottomiksi ja kuopus syö taas aamiaisensa päiväkodisa. Koululainen tietää, että jos hän vetkyttelee aamupalalla, niin hän joutuu selittämään myöhästymistään opettajalle, mutta päiväkodista ei voi varsinaisesti "myöhästyä" ja kotona voi aamulla vetkutella vaikka maailman tappiin, jos niikseen tulee.
Kuitenkin päiväkodissa ohjattu ohjelma alkaa usein aamupiirillä heti aamupalan jälkeen ja se jäsentää lapsen päivää. Ei ole kenellekään kivaa, jos lapsia tulla tupsahtelee kesken ohjatun toiminnan ja toiminta pitää keskeyttää. Päiväkodissa on muutenkin levotona, kun lapsia tulee ja menee, eikä tätä levottomuutta pidä ehdoin tahdoin lisätä.
Tiedän kyllä lapsia, jotka syövät aamupalansa kotona ja kerkiävät hyvin aamupiiriin. Joillekin lapsille tällainenkin järjestely sopii. Ne lapset eivät asu meillä.
--
Joillekin lapsille osaviikkoinen hoito sopii, mutta sitten on taas niitä lapsia, joilla on hyvä pitää arkirytmi aina samanlaisena: mieluummin lyhentää hoitopäivää kuin hoitoviikkoa.
Mä mietin itse tätä perhepäivähoidon joustavuutta, että sehän ei ketään edes auta kun meidän kersat on molemmat vain kolme päivää viikossa hoidossa. Ei niiksi kahdeksi päiväksi tule lasta tilalle. Pitäisi ehkä tulla. Miten? Hmm.
PoistaOho, tämähän on kiinnostavaa! Meillä kersat syö aamupalan kotona. Mutta kun me herätään vasta puol ysi niin hyvä että kymmeneksi puistoon ehditään. :D Perhepäivähoitaja on onneksi aika leppoisa = tottunut meidän perheen sählinkiin.
Juu eikä perhepäivähoidossa toiminta samalla lailla "keskeydy" kuin parinkymmenen lapsen ryhmän aamupiiri keskeytyy, jos lapsi tulee kesken kaiken eikä mitenkään välttämättä hiljaisesti tekemättä itsestään numeroa.
PoistaMikä helvetti on aamupiiri? Kuulostaa hirveältä.
PoistaLapset kyllä tykkäävät aamupiiristä. ;) Siinä päivän alussa kootaan koko porukka (ne 12-21 lasta) koolle, käydään läpi, mitä on päivän ohjelmassa, saatetaan jutella jostain ajankohtaisesta ja sitten jakaudutaan leikkeihin.
PoistaAamupiiri on aika oleellinen juttu silloin, kun lapsia on paljon. Voisin kuvitella, että perhepäivähoidossa samat jutut tulee juteltua lasten kanssa ihan siinä normaalin toiminnan ohessa.
Pointti siis on, että lapsi, joka tulee kesken aamupiirin tai vasta sen jälkeen, on vähän aikaa ihan pihalla siitä, missä mennään, mitä tapahtuu ja sitoo yhden työntekijän kokonaan itselleen. Muille lapsille nämä asiat on selitetty yhteisesti.
PoistaTuossa Marjatta Kallialan (mihin viitattiin alempana) kirjassa puhutaan paljon päiväkodit vallanneesta "keskeyttämisen kulttuurista". Sitä mitä lasten kanssa juuri sillä hetkellä tehdään, ei pidetä arvokkaana, vaan aina joku on keskeyttämässä. Yritä siinä sitten olla mukava läsnäoleva aikuinen...
Apua, kuulostaa edelleen ihan hirveältä - muistaako ne muka mitä niille on sanottu? :D Meidän perhepäivähoitoon jokainen lapsi tulee eri aikaan, rutiinit on kyllä päivisin samat. Pitääkö päiväkodissa tosiaan olla juuri tietyllä kellonlyömällä? Huh. Taidankin tällä perusteella skipata eskarin.
PoistaMuistaa ne. Kyllä ne muistaa, että tänään askarellaan / lähdetään retkelle / on lelupäivä, tms. kun sen kerran sanoo.
PoistaKoulu on vielä pahempi paikka: siellä pitää olla paikalla, kun kellot soi. Muuten saa nuhteet. Onneksi työpaikalle voi taas tulla miten sattuu...
Kyllä minuakin välillä pistää hymyilyttämään, kun lapsi kertoo kuinka joku leikki oli "täynnä", mutta niinhän se menee. Ei 21 lasta voi samanaikaisesti leikkiä samaa kotileikkiä ja aikuisten asia on katsoa, että jokainen pääsee johonkin leikkiin ja löytää sitä leikkiseuraa. Se leikkiminen on kuitenkin päiväkodissa pääasia.
Tarkennan vielä: päiväkotiin ei tarvitse tulla tiettyyn aikaan, mutta päivä on rytmitetty niin, että lapset pääsääntöisesti tulevat ennen kahdeksaa sen mukaan miten vanhemmilla työt alkavat, syövät aamupalan ja ovat sen jälkeen aamupiirissä paikalla. Siitä alkaa sitten ohjattu ohjelma (askartelu / retki /lauluhetki / sisäleikki / mitä ikinä).
PoistaAika monessa päiväkodissa on huomattu, että aamupiiri puoli yhdeksältä tai yhdeksältä on monille perheille liian aikaisin (kaikilla työt eivät alla kovin aikaisin). Siksi päivärytmejä on monissa ryhmissä käännetty: aamiaiselta suunnataan ulkoilemaan eikä viimeisten lasten saapuminen kesken ulkoilun keskeytä mitään. Siitä sitten mennään kymmeneltä sisälle ja päiväpiirin kautta puuhaamaan sisäjuttuja (askarteluja, piirtelyjä, tms.)
"Mä mietin itse tätä perhepäivähoidon joustavuutta, että sehän ei ketään edes auta kun meidän kersat on molemmat vain kolme päivää viikossa hoidossa. Ei niiksi kahdeksi päiväksi tule lasta tilalle."
PoistaSen enmpää aiheeseen puuttumatta (oiskin aikaa tällaselle!).. kyllähän se oikeastaan auttaa niiden kahden muun lapsen arkea. Ne saa enemmän huomiota hoitajalta ja on vähemmän kinaa leluista ;) Nojoo, PPH:ssa tää ei ehkä näy niinkään (saattaa jopa tuntua orvolta kun koko porukka ei ole kasassa), mutta musta on ihanaa, ettei meidän pojan päiväkodissa oikeastaan minään päivänä ole koko porukka kasassa. Se, että osa lapsista tekee lyhennettyä viikkoa, keventää varmasti paikalla olevien päiviä. Varsinkin tuolla pienten puolella kun kaverisuhteet ei ole vielä niin isossa roolissa ja äiti on kuitenkin vielä se maailman ihanin :)
ps. päiväkotilaisen äitinä en oo kuullukaan aamupiiristä! se on varmaan sitten niille isommille?
pps. Olen potentiaalinen äänestäjäsi, joten kuulisin mielelläni lisää vaalijuttuja! Aiheina mm asuminen (tontit, rakentaminen, aluesuunnittelu) ja julkiset palvelut kiinnostavat. Ja hei, tähän päivähoitoasiaan oikeastaan liittyen, avoimet päiväkodit, asukaspuistot yms avoimet, aikatauluttomat kotiäidin pelastajapaikat ja niiden tila (homeet, remontit yms.) vois nostaa esille!
-äiti tapiolasta
Juu, aamupiiri on enempi isompien juttu. Eskarissa se viimeistään tulee vastaan. Tosin meillä oli nuoremmalla pientenkin puolella aamupiiri (isommalla ei ollut), mutten olisi sitä tiennyt ellen olisi erikseen kysynyt. Kesto oli kai jotain minuutin tai pari ja lähinnä laulettiin "onko XX täällä, on XX täällä" ja alettiin sitten leikkiä.
PoistaTuollainen pari-kolme -vuotias ei välttämättä vielä oikein kerro, mitä päiväkodissa päivän mittaan tapahtuu. Yksi ihana ominaisuus eskarissa olikin se, että lapsi oli niin iso, että osasi itse kertoa päivistään.
Ainakaan meidän päiväkodissa ei tarvitse olla tiettyyn aikaan. Mä joskus tuskailinkin päiväkodissa, että ei me ikinä ehditä ajoissa päiväkotiin. Tädit sanoi mulle, että miten niin ajoissa? Ei täällä ole pakkoa ehtiä tiettyyn aikaan, että tulette sitten kun ehditte.
PoistaMeidän päiväkodissa yhteiset asiat jutellaan lounaalla. Niillä on kalenteri, johon on merkattu mitä milloinkin tapahtuu. Lapset saa myös itse ehdottaa mitä kalenteriin laitetaan.
Toisisssa päiväkodeissa on erilainen systeemi, mutta onneksi meidän natiaiset on sellaisessa missä on vähän rennompaa.
En tiedä minkäikäisille aamupiiri on, mutta itse en sinne ainakaan lapsiani kiirehdi. Uni on lapsilleni (ja käsittääkseni ihan tutkimustenkin mukaan) kohtalaisen tärkeää, enkä herätä lapsia viedäkseni heitä aamupiiriin. Koska oma työni joustaa ja tämä on mahdollista, toimin näin. Onneksi päiväkodissa suhtaudutaan asiaan relasti, eli meillä ei ainakaan ole ns. velvoitetta viedä lasta aamupiiriin mennessä. Niinä aamuina kun lapset heräävät aiemmin, syövät päiväkodissa ja ehtivät piiriin, muina päivinä piiri jää. Ja vaikkei siellä työntekijöitä ole sen enempää kuin muuallakaan, aina joku ehtii "vastaanottamaan" lapsen henk.koht. Onneksi näin.
PoistaMeillä on osastojen ovissa laput, että jos lapsi syö aamupalan päiväkodissa, aamupalalle on tultava ajoissa. Olen antanut jonkunkin kerran palautetta siitä, että on kumma kun perheessä vain parivuotiaalla on minuuttiaikataulu. Sen jälkeen alettiin aamupalalta myöhästymiseen suhtautua ymmärtäväisemmin.
PoistaEi minulle koskaan kukaan ole suoraan sanonut, ettei aamupiiristä (ohjatun toiminnan aloituksesta) saisi myöhästyä, mutta kyllä sen nyt itsekin huomaa, jos lapsen tulo keskeyttää toiminnan ja ettei se ole kenestäkään hyvä juttu. Onneksi tuossa nykyisessä ryhmässä on aamupiirin sijasta päiväpiiri vähän myöhemmin ja mitä olen kuullut niin siihen suuntaan on muissakin päiväkodeissa menty.
Sitten on tietysti niitäkin päiväkoteja, joissa ei ole mitään ohjattua toimintaa, vaan lapset vain hilluvat ja riehuvat.
..eli tämä rauhoitettu aamupiiri ei olekaan kaikkien päiväkotien normikäytäntö? No luojan kiitos. Meillä on perhepäivähoitajan päivittämä vihko johon on kirjoitettu alustava viikko-ohjelma, joten mä kerron jo kotona kersoille mitä tapahtuu. Lähinnä esikoista kiinnostaa onko paras kaveri tänään hoidossa.
PoistaMä olen muuten myös unipriorosoija! Ehkä siksi et mut revittiin ylös kuudelta että vanhemmat ehtivät puoli kasiksi Kirkkonummelta Helsinkiin töihin... Nyt kun haen uutta duunia niin yksi kriteeri on aamuissa pitää olla joustoa (sen inhimillisen työmatkan lisäksi). Aamukiire oli yksi kaameimpia uhmakohtausten aiheuttajia, joten kun sen sai eliminoitua niin stressi puolittui, kaikilla. Nykyään molemmat lapset saavat nukkua yli 11 h putkeen, kuopus vetää vielä pitkät päikkärit päälle.
Ps. Hilluminen ja riehuminen oli muuten siisteintä ikinä. Koulussa olikin sitten ekalla vähän mälsää istua nätisti pulpteissa. :D
Aamu- tai päiväpiiri (eli ohjatun toiminnan aloitus) taitaa muodossa tai toisessa olla, jos ylipäätään on jotain ohjattua toimintaa, mutta sitä ei voi rauhoittaa, koska vanhemmat nyt joka tapauksessa tuovat lapsiaan päiväkotiin juuri silloin, kun heille sopii.
PoistaMeillä on molemmat kersat olleet päiväkodissa, ja me ollaan aina menty sinne just silloin kun on satuttu sinä päivänä ehtimään. Ymmärrän hyvin, että aamupala korjataan pois tiettyyn aikaan. Jos tietää siitä myöhästyvänsä, voi syödä kotona. Muuten en osaa yhtään ajatella että pitäisi jotenkin mennä ajoissa, ettei toiminta keskeydy. En suostu. Kiireettömät aamut on parasta!
PoistaMeillä kanssa lasten tarhassa aamupiiri, johon mennessä yleensä ollaan paikalla. Meillä isompi on itse tarkka siitä, että ei halua myöhästyä siitä. En ole koskaan pitänyt sitä sen kummempana juttuna. Se on ysiltä ja joka tapauksessa siihen mennessä oltais jo tarhalla.
PoistaAamupalakuvioista en edes tiedä, kun syödään kotona. Kaikilla parempi mieli, kun ei tarvii tyhjällä vatsalla lähteä ulos :) Ja tuleepahan äitinkin joskus syötyä puuroa aamupalaksi ;)
t. toinen keskivertomamma
Kommenttien perusteella ongelma on monesti kunnan puolella, siellä missä päätökset hoitopaikoista tehdään. Meillä "pienessä" kunnassa kaikki sujui loistavasti.
VastaaPoistaHenkilön, joka vastaan otti hakemukset, oma asenne päivähoitoa kohtaan oli loistava. Aivan ensisijaisesti lähdettii siitä, että hoitopaikka olisi lähin mahdollinen. Hoitopäiviä sai valita 10, 12 /kk tai kokoaikainen. Päivittäin tarhassa vietetty aika määriteltiin vielä erikseen. Ja mielestäni oli huomattavasti toimivampaa, että valitun päiväkodin johtaja hoiti nämä hoitoaika neuvottelut ja muutenkin yhteyden pidon, niin sait oikeita vastauksia ja heti tiedon miten asiat hoituvat. Muutenki monesti meille tuotiin ilmi että hoitoaikataulut määritellään meidän mukaamme. (miehellä viikoittain vaihtuva vuorotyö 12 h putkissa ja itse kokoaikaisena)
Päivähoito-oikeuden rajaaminen tuntuisi tuovan lähinnä vain ongelmia tullessaan. Kuten jo mainittu niin joillekkin lapsille päivähoito on ainut kontakti normaaliin arkeen ja lapsi on sielä enemmän kuin turvassa. (herää kysymys miksi näillä vanhemmila on lapsia?)
Lisäämällä mahdollisuuksia lyhyempiin hoitopäiviin/viikkoihin korjaisi tilannetta paremmin.
Plussanna kunnassamme on mahdollisuus kotona oleville vanhemmille viedä kerran viikossa lapsensa muutamaksi tunniksi hoitoon "kerhoon" ihan nimellistä korvausta vastaan.
On muuten ihan voitto jos perheen päivähoitopapereita pyörittelevä henkilö on ylpeä duunistaan ja arvostaa vanhempia. Asioiminen on miellyttävää kun ei tarvitse koko ajan pyydellä anteeksi vaihtuvia elämäntilanteitaan.
Poistamä olen pahamaineinen subjektiivisen päivähoito-oikeuden väärinkäyttäjä! tai siis mun kokopäivähoidossa ollut 1v9kk siirtyi 2pv viikossa (klo 9-15) osapäivähoitoon, kun jäin äitiysvapaalle. syy, etten ottanut muksua kokonaan pois hoidosta on, että meillä ei ole lähellä minkäänlaista tukiverkkoa eikä siis hoitajaa lapselle mun loppuraskauden tiheiden kontrollien ajaksi. kontrollit on siis sovittu noille hoitopäiville. samassa päiväkodissa olisi kerhokin 2krt/vko mutta sen ikäraja on 2,5 vuotta. kotiin mll:lta tms. tilattava hoitaja ei valitettavasti sovellu, koska meillä on erittäin reviiritietoinen ja laumansuojeluhenkinen koira,jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
VastaaPoistamutta siis: päivähoitosysteemin pitäisi olla joustavampi. olen välillä miettinyt, että olisin valmis maksamaan kuukaudessa enemmän kuin sen 264e siitä, että olisi enemmän vaihtoehtoja.
Ei hätää, mä oon vielä pahempi väärinkäyttäjä. :) Esikoinenhan oli hoidossa ihan täyttä viikkoa, tosin lähinnä siksi että itse halusi.
PoistaTää on varmaan ikuisuusaihe ja teki niin tai näin niin se on aina jonkun mielestä väärin. Me ollaan kans tän oikeuden väärinkäyttäjiä. Vaikka en nyt koe, että oikeastaan mitään väärin käytetään, kun tämä on täysin sallittua ja sopii ainakin meidän perheelle hyvin.
VastaaPoistaMolemmat lapset on vilkkaita ja minusta yli kolmevuotias selkeästi kaipaa jo kavereita ja muitakin virikkeitä, kuin mitä äiti ja vauva voi kotona tarjota. En ole mikään sen kummempi kodin hengetär vaan kaipaan jo todella takaisin töihin. Voin tunnustaa suoraan (miks tämä pitää kokea tunnustukseksi?), että olen parempi äiti, kun en ole koko ajan kotona vaan saan olla myös töissä.
Meillä kuopus olisi varmasti aloittanut tarhan aikaisemmin, jos esikoinenkin olisi ollut tässä kotona koko ajan. Tämä on siis mielestäni kaikkien kannalta ollut hyvä ratkaisu. Kuten joku tuossa viisaasti ylempänä sanoi, ei kukaan muu kuin oma perhe voi tietää hoitopaikan tarvetta paremmin.
t. toinen keskivertomamma
Mä olen myös parempi mutsi kun olen töissä. Ja koska tuli kiva Y-tunnus niin olen pirun hyvällä tuulellakin. Enää puuttuu kassavirta.
PoistaSipilähän sanoi, että olisi valmis harkitsemaan (pohtimaan? tarkastelemaan? en muista sanavalintaa) subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista sillä edellytyksellä, että säästyvät rahat käytettäisiin lasten päivähoidon kehittämiseen. Ei tuo minusta nyt niin tuomittava kannanotto ole, varsinkaan jos harkinnalla tarkoitetaan tosiaankin asioiden tarkastelua monelta kantilta ja harkintaa eikä sitä, että kun asia kerran on otettu harkintaan niin se täytyy sitten myös lyödä lukkoon.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että yleensä kun puhutaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta, puhutaan siitä saako lapsi olla päiväkodissa ollenkaan vai onko hän siellä täysipäiväisesti. Miksi se rajoittaminen ei voisi tarkoittaa vaikkapa yhden tai kahden päivähoitopäivän vähentämistä viikossa tai päivähoitopäivien lyhentämistä? Minusta se voisi olla ihan ok ainakin, jos se päivähoitoajan lyhentäminen tehtäisiin perheiden suostumuksella. Siis joustoa päivähoitosysteemiin.
Ei minustakaan. Mielelläni kuuntelen mikä se rajausehdotus olisi, mutta en vain usko että riittävän yksiselitteistä mallia löytyy niin että siitä olisi hyötyä. Esim. toi päivähoitoajan lyhentäminen ei välttämättä tuo yhtään uutta paikkaa tilalle.
PoistaHyvä kirjoitus! Kannatan hyvin tiukasti subjektiivista päivähoito-oikeutta. Jos lapsilla sattuu olemaan edes hieman enemmän ikäeroa, niin kyllä se esikoinen aika tiukilla on, kun äiti hoitaa vauvaa. Varsinkin, jos sattuu tällainen tapaus vauvaksi kuin minulla on eli tuttia ei huolita, mutta rinnalla viihdytään päivittäin tunteja. Kyllä siinä rauhallisempikin esikoinen hermostuu, kun ulos ei voi yksin mennä ja sisällä alkaa olla tylsää.
VastaaPoistaJa toisekseen; mielestäni on hieman naiivia olettaa, että subjektiivista päivähoito-oikeutta rajaamalla päiväkotien henkilökunnalla olisi helpompaa (enemmän hoitajia per lapsi ja väljemmät tilat). Ihan varmasti hoitajaat karsittaisiin minimiin ja tilat uudelleen organisoitaisiin vastaamaan paremmin hoidon tarvetta.
No näinhän se tietty menee. Käytännössä lapsia pitäisi pitää poissa säännöllisinä päivinä, jolloin lapsia olisi määrällisesti "tuplat", mutta he olisivat hoidossa lomittain. Perheen kannalta tämä ei ole kovin joustavaa.
PoistaRuotsissa asuvana tämä Suomen keskustelu tuntuu hieman erikoiselta. Tosin täällä sitten pidetään erikoisena, jos joku ei viimeistään 1,5-vuotiaana vie lastaan päiväkotiin saamaan "virikkeitä ja kehittymään". Viimeistään kun toinen lapsi on syntymässä, vanhempi lapsi pitää kiireen vilkkaa totuttaa päiväkotiin, ettei ole sitten enää kotona kun pienempi syntyy.
VastaaPoistaVanhemman ollessa kotona vauvan kanssa isommat lapset saavat olla hoidossa 15-30 tuntia viikossa kunnasta riippuen ja päivittäinen hoitoaika voi olla rajattu. Esim. meidän kotikunnassa hoitoaika on max 30 h/vk ja kotonaolijoiden lapsia hoidetaan vain klo 9-15, jolloin henkilökuntaa on muutenkin eniten. Tämäntapaisia rajoituksia voisi minusta Suomessakin olla.
-Kaisla
Ok, kiitos tästä, kiva kuulla miten siellä lätäkön takana asiat on järjestetty!
PoistaTämä kuulostaa tosi järkevältä, ja näinhän aika monet suomessakin toimii. Kun ollaan kotona vauvan kanssa, isommat lapset on pk:ssa 9-15 pari kolme päivää viikossa. Näin oli meilläkin. Kerhoon en viitsinyt siirtää lasta, koska silloin hän olisi joutunut tutustumaan uusiin aikuisiin ja uusiin lapsiin. Mukavampi viedä lapsi tuttuun paikkaan hoitoon.
PoistaMinusta olisi ihanaa, jos ihan jokaisen päiväkodin yhteydessä toimisi päiväkerho, johon lapsi voisi joustavasti siirtyä, kun perheen tilanne ei vaadi päivähoitoa. Jos sen vielä järjestäisi niin, että toimintaa olisi esimerkiksi kello 9-12 niin, että lapset ulkoilevat muiden kanssa, niin kaverisuhteetkin säilyisivät.
PoistaSubjektiivista päivähoito-oikeutta kannatan minäkin, mutta näin lastentarhanopettajana ajattelen asiaa kuitenkin myös siitä näkökulmasta, että jokaisella lapsella tulisi olla oikeus LAADUKKAASEEN varhaiskasvatukseen. Ikävä kyllä perhepäivähoito (pienet ryhmät) ei automaattisesti tarkoita hyvää ja laadukasta hoitoa, ja on olemassa tieteellistäkin näyttöä (Marjatta Kalliala) siitä, että mitä koulutetumpi työntekijä on (vrt. lastentarhanopettaja-lähihoitaja-perhepäivähoitaja), sitä sensitiivisemmin hän suhtautuu lapseen ja sitä paremmin osaa ottaa lapsen tarpeet huomioon. Toki tämä on myös persoonakysymys, mutta ihan nyt vain muistutukseksi siitä, ettei pieni ryhmä ole missään nimessä automaattisesti laadun tae. Sen sijaan riittävän pienet päiväkotiryhmät (maksimimäärät lakiin!) ja riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa (2 opettajaa, 1 hoitaja/ ryhmä) antaisi jo hyvät puitteet laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiselle.
VastaaPoistaYli 3-vuotias (ja ehkä jo nuorempikin) lapsi kaipaa toisten lasten seuraa ja ihan oikeasti hyötyykin siitä, mutta toisaalta päiväkoti/perhepäivähoitaja ei saisi kuitenkaan olla ainoa vaihtoehto, vaan avoimen varhaiskasvatuksen palveluita eli kerhoja (koulutetulla henkilökunnalla varustettuna) pitäisi myös olla muuallakin kuin vain isoissa kaupungeissa.Esim. Tampereella kaupungin avoimen varhaiskasvatuksen kerhoihin voi viedä yli 2-vuotiaan lapsen 1-3 kertaa viikossa kahdeksi tunniksi. Kerhossa on koulutetut ohjaajat ja lapsi saa siellä ruuankin. Kaiken lisäksi tämä on tästä syksystä lähtien ollut perheille ilmaista. Lisäksi täällä on käytössä hoitopaikkatakuu eli jos esim. äiti jää äitiyslomalle ja ottaa vanhemman lapsen siksi aikaa pois päiväkodista/kunnan perhepäivähoitajalta, lapselle taataan hoitopaikka samasta paikasta, kun äiti palaa töihin. Kenenkään ei siis tarvitse pitää lastaan päivähoidossa vain sen takia, ettei halua menettää hyvää päivähoitopaikkaa.
2-vuotiaan lapsen äitinä kuitenkin tiedän, kuinka raskasta arki on joskus suht helponkin lapsen kanssa ja ymmärrän hyvin, ettei kahden tunnin kerho kolmesti viikossa helpota kaikkia perheitä, joten sen vuoksi olen ehdottomasti subjektiivisen päivähoito-oikeuden kannalla. Tosin jonkinlainen aikarajoitus (esim. 6h/päivä) voisi olla paikallaan.
Huh, tulipas nyt paasattua, mutta kiteytettynä siis lapsella tulisi olla oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja perheellä oikeus valita, mikä on juuri heille paras vaihtoehto (kerho, päiväkoti, perhepäivähoitaja). Tällaisia terveisiä täältä "kentältä". :)
Hyvä paasaus, oiekasti ihan mahtavaa että kommentit ovat näin perinpohjaisia! :) Mä kehtaan itse asiassa olla tuosta varhaiskasvatuksesta vähän eri mieltä. Olen itse kasvanut mummon ja papan kanssa ilman mitään suunnitelmia ja kerhoja, lähinnä naapurin lasten kanssa rellestäen. Lastenhoitajiksi voisi mun mielestä ihan hyvin rekrytä ns ei-koulutettua possea - opiskelijoita ja eläkeläisiä - , vaikka sitten niiden ammattilaisten joukkoon. Mun mielestä laatua on kuitenkin se läsnäoleva, hyväntuulinen aikuinen.
PoistaHear, hear! Tästä syystä meillä on nyt kuopus tukilapsena integroidussa erityisryhmässä. Siellä on kaksi opettajaa, joista toinen vieläpä erityislastentarhanopettaja, hoitaja ja avustaja. Ja kyllä sen tosiaan monesta asiasta huomaa, että ryhmää vetää korkeammin koulutettu opettaja kuin muita ryhmiä ja että työntekijöistä enemmistö on opettajia (avustaja on viime kevään ylioppilas ja minun silmissäni melkein vielä yksi lapsista, vaikkakin ihan kehityskelpoinen tapaus).
PoistaKatja, on ihan eri asia kasvattaa yhtä tai kahta lasta kuin kokonaista ryhmää. Siinä, kun sovitetaan yhteen erilaisten lasten ja perheiden tarpeita, saadaan muksut pienissä tiloissa oikein leikkimään eikä vain päättömästi riehumaan, tappelemaan ja kiusaamaan toisiaan, siinä sitä tarvitaan sitä ammattitaitoa. Ihan eri tavalla kuin silloin, kun lapsilla on runsaasti tilaa mennä ja rellestää, ja jokaisella oma aikuinen tarvittaessa lähellä.
PoistaRiitta, meitä oli neljä. Se on ihan kokonainen ryhmä, jota luotsasi yksi vanhempi ihminen ilman muuta koulutusta kuin omat lapset. Nämä erityislapset sun muut ovat sitten eri juttu, mutta normikakaralle riittää leikkiseura. Pointtini olikin, että päivähoidossa voisi ihan hyvin käyttää apuna ei-ammattilaisia.
PoistaTotta, neljän arvatenkin eri-ikäisen lapsen ryhmän kanssa pärjääkin ihan maalaisjärjellä. Normaalissa päiväkotiryhmässä on lapsia 21 ja kolme aikuista, joista yksi saattaa olla tauolla / palaverissa / tekemässä paperitöitä. Siihen, että lapset tosiaan leikkivät mielekkäitä leikkejä, eivät vain riehu päättömästi eivätkä syrji ketään tarvitaan jo sitä ammattitaitoa.
PoistaTässä pätee sama mikä kaikessa työssä: mitä enemmän porukkaa on koolla, sitä tarkemmin täytyy toimintaa suunnitella ja miettiä etukäteen ja sitä monimutkaisemmat sosiaaliset kuviot ihmisten välillä on. Päivähoidossa käytetään apuna hyvin paljon ei-ammattilaisia avustajina ja taso kauniisti sanottuna vaihtelee. Ne "läsnäolevat hyväntuuliset aikuiset" tuppaavat hakeutumaan alalle eivätkä ole enää mitään avustajia. Se ei ole pelkästään se koulutus vaan myöskin ihan se, millaiset ihmiset alalle hakeutuvat.
Se mikä erottaa erityislastentarhanopettajan muista opettajista on se, että hänellä ei mene niiden vaikeimpienkaan tapauksien kanssa sormi suuhun. Kun toiminta on rakennettu niin, että myös vaikeimmat tapaukset oppivat leikkimään kaverin kanssa eikä heitä jätetä yksin, siitä hyötyvät myös ryhmän normimuksut. Ja nyt kun toimintaa katselee tukilapsen äitinä, niin oikeastaan he hyötyvät vielä enemmän.
Niin eli jos ryhmät olisivat pienempiä ja paperitöihin käytettäisiin muita kuin lastenhoitajia, voisi päiväkodissakin hyvin käyttää normiporukkaa. Lisäksi mä uskon että hyväntuulisiä läsnäolevia aikuisia, jotka kaipaisivat kevyttä työtä ja lisäansioita, on myös opiskelemassa ja eläkkeellä. :D Mun mielestä tässä on mietinnän paikka miten tän homman saisi toimimaan, varsinkin kun niitä normimuksuja kun ehkä on toistaiseksi enemmän.
PoistaLastentarhanopettaja voi toki olla paljon parempi hoitamaan päiväkodissa näitä vaativampia tapauksia ja olla se joka osaa paremmin organisoida lapsia erilaisiin toimiin kuten aamupiirit sun muut lauluhetket mutta kyllä lastenhoitaja varmasti osaa aivan yhtähyvin hoitaa muksut muuten (perushoito/leikki ja muu huolenpito ja sehän se kai lapsille on tärkeintä..
PoistaAnonyymi, aivan, siksi normiryhmässä on yksi opettaja ja kaksi hoitajaa eikä toisinpäin. Jokaisessa päiväkotiryhmässä on yksi tai kaksi vaativampaa tapausta ja he pystyvät kyllä sotkemaan ryhmän kuin ryhmän toiminnan ellei siinä ole myös niitä vähän osaavampiakin työntekijöitä. Eikä hoitajiakaan pidä vähätellä: opettajat tuntuvat ottavan monet lapsen terveyteen liittyvät asia kasvatuskysymyksinä (tyyliin johtuuko kiukuttelu uhmaiästä vai pitäisikö tarkistaa, onko lapsella taas korvatulehdus).
PoistaYksi ihan oleellinen asia on myös lasten havainnointi. Harva lapsi syntyy "erityislapsi" -leima otsassaan, vaan joskus leikki-iässä aletaan huomata, että nyt ei kehitys mene ihan niin kuin pitäisi. Aika tyypillistä on, että äidin havaintoihin suhtaudutaan "sä et vain osaa" -asenteella, mutta kun ammattilainen tekee samoja havaintoja, ne otetaan paremmin todesta.
Mun käsittääkseni on hyvä pitää erillään varhaiskasvatus ja lastenhoito. Varhaiskasvatuksessa opitaan "systemaattisesti" ryhmässä toimimisen dynamiikkaa, eli oman vuoron odottamista, asioiden jakamista, yhdessä tekemistä, erilaisuuden sietämistä yms.
PoistaTätä kaikkea voi oppia myös muualla, tai sitten ei. Sensitiiviset lapset aistivat nämä asiat ihan itsekseen, muille se on opetettava. Jos ei-koulutettu hoitaja osaa näitä opettaa, niin hyvä.
Mitenkähän vastuukysymykset ratkaistaan, kun hoitohenkilöstönä on näitä ei-koulutettuja hyväntuulisia opiskelijoita ja eläkeläisiä? Onko vastuu koko ryhmästä sitten sillä yhdellä koulutetulla henkilöllä? Kuulostaapa houkuttelevalta! Ja siinähän ilmeisesti helpottuu sitten kuntien taloustaakkakin, kun korvataan koulutettu henkilöstö näillä maalaisjärjenjättiläisillä, joille ei tarvitse siis maksaa pätevän palkkaakaan. Eli ei kun siis purkamaan päivähoidon henkilöstölle asetetut kelpoisuusvaatimukset ja hakemaan sieltä työkkärin jonosta syrjäytyneet nuoret ja pitkäaikaistyöttömät töihin. Siinähän on lyöty kaksi kärpästä yhdellä kertaa. Subjektiivinen päivähoito on hieno etuoikeus niin lapselle kuin vanhemmillekin, joka ehdottomasti tulee säilyttää, mutta jotain tasoa toivoisi näihin "kehitysehdotuksiin". Olet mielestäni oikeilla jäljillä siinä, että päivähoidossa tarvitaan perheitä palvelemaan erilaisia ratkaisuja, mutta ihan todellako oikea suunta olisi mielestäsi lähteä tinkimään koulutetusta henkilökunnasta, kun on kyse päivähoitopalveluiden järjestämisestä? Varmasti mummon/papan/serkkulikan tms. hoivissa voi kasvaa aivan täysipäiseksi ihmiseksi ja se valinnanvapaus jokaiselle perheelle sallittakoon sikäli mikäli tällaiset tukiverkot ovat plakkarissa. Harmi, ettei se monille ole mahdollista ja siksi tarvitaan tätä kunnallista päivähoitoa ja itse ainakin toivon sinne sitä laatua myös koulutetun henkilöstön muodossa.
PoistaNo, kieltämättä Katjan ajatukset päivähoidon kehittämisestä ovat sellaisia, että minä en hänelle ääntäni antaisi (asun toisessa kunnassa, joten en kyllä voikaan antaa).
PoistaHyvä silti, että tekee kantansa selväksi: samaa toivoisin muiltakin ehdokkailta.
Kysytäänpä näin päin: kenellä on vastuu liian suurissa hoitoryhmissä? Sillä joka on vuosilomansa tai nuhansa takia poissa? Sillä joka joutuu täyttämään papereita? Vai sillä joka on suostunut menemään puistoon liian monen lapsen kanssa? Mun mielestä parempi tilanne on AINA se, että riittävä määrä aikuisia on läsnä -- olivatpa sitten tutkinnon suorittaneita tai ei -- kuin itsekseen jätetyt lapset. Ja tottakai taloustaakka on tässä se ydin: jos jokaikinen sektori kaipaa lisärahaa, jota ei ole, täytyy etsiä muita ratkaisuja. (Olettamukseni perustuu myös siihen luottamukseen, että että tämä resurssikysymys olisi jo ratkaistu jos se olisi jotenkin helposti ratkaistavissa.) Päivähoidon suurin kustannus ovat arvatakseni palkat. Olisi vähintäänkin kokeilemisen arvoista pienentää ryhmäkokoja ja työllistää samalla opiskelijoita ja eläkeläisiä, jotka saisivat arvokasta työelämäkokemusta tai tuplattua eläkkeensä.
PoistaRiitta, en olisi sinua lukenut äänestäjäkseni monella muullakaan perusteella. :) Tosin en kyllä lukijaksikaan ettei sen puoleen.
Mitä tarkoitat "liian suurella"?
PoistaVastuu on päiväkodin johtajalla, jos paikalla ei ole riittävän monta (asetuksen määräämää määrää) pätevää työntekijää (kouluttamattomia avustajia, TET-harjoittelijoita, yms. ei lasketa). Jos paikalla on tarpeeksi monta pätevää työntekijää vastuu lapsista on heillä. Lastentarhanopettajien työaikaan kuuluu suunnitteluaikaa (esimerkiksi palavereja vanhempien kanssa), jolloin he eivät ole lasten kanssa eivätkä lapsista vastuussa. Sairaslomalainen ei tietenkään kanna vastuuta muusta kuin omasta paranemisesta.
Avustajien taso jo nykyisellään on jo niin vaihtelevaa, että vain jossain kuvitteellisessa todellisuudessa on "ei-koulutettuja hyväntuulisia opiskelijoita ja eläkeläisiä" tulossa päiväkoteihin hankkimaan lisätienestejä.
Niin, kysymys olikin retorinen... Optimaalisista ryhmistä on yksi juttu täällä. Jutussa todetaan mm. että koulutuksestakaan ei ole hyötyä jos ryhmä on liian suuri. Avustajia todennäköisesti rekrytään työkkärin kautta. Siellä eivät opiskelijat ja eläkeläiset majaile.
PoistaOlen muuten mieluummin harhainen idealisti kuin muutosvastarintainen pessimisti. :) Arvaa kumpi ryhmä saa joskus jotain aikaan?
Jep olen lukenut noita myös. Ryhmäkoko ei ole suoraan kiinni työntekijöiden määrästä tai koulutustasosta. Kysymys on ennen kaikkea tiloista: pistetäänkö samaan ryhmään eli samoihin tiloihin yksi, kaksi, kolme vai neljä työntekijää sekä heidän vastuullaan olevat lapset (iästä riippuen 4-7 lasta(*) / työntekijä). Nykysuuntaus on kohti neljän työntekijän ryhmiä eli kauemmas ideaalista. Lattiatilan määrää / lapsi ei ole missään säädetty.
PoistaMutta siis... ei tuo ajatuksesi avustajista ole niin huono kuin ensin ajattelin. Jos päiväkotiryhmissä mentäisiin kohti kahden pätevän työntekijän ja yhden ei-koulutetun avustajan ryhmiä (ryhmäkoko siis 8-14), niin molemmat ideaalit toteutuisivat.
* 4 alle kolmevuotiasta / 7 yli kolmevuotiasta, jotain tältä väliltä sisarusryhmissä, joissa on alle ja yli kolmevuotiaita
Tässäkin olemme varsin samoilla linjoilla. Ylen vaalikoneen mukaan ollaan muutenkin 75-prosenttisesti. Tulet siis saamaan ääneni ja varmasti monen muunkin. Valtuusto siis huomio, täältä tulee uusi hyvä valtuutettu! Ja glups vaan sulle ;)! t. Kaima
VastaaPoistaSiistiä, kiitos vaan etukäteen! (kuuluuko äänistä kiittää?) Täytin Ylen vaalikoneen viime yönä joten en itsekään muista mitä vastatsin. Täytyykin tsekata saanko mä itse vaihtoehdoksi itseni. O_o
PoistaHesarin vaalikoneessa tulit mulle sijalle 4 ja koska puolue on "oikea" ehdokkaani on todennäköisesti löytynyt! Onnea vaalihässäkkään! :)
VastaaPoistaJes hienoa ja kiitos! :) Yritin myös perustella vastauksiani jotta nekin jotka ovat eri mieltä tietäisivät miksi ajattelen miten ajattelen.
PoistaVaalikoneen kautta osuit myös mulle hyville sijoille, ja koska blogiasi lukenut jo jonkin aikaa, niin taitaa olla ehdokas itsellekin löytynyt jo :)
VastaaPoistat. keskivertoäiti myöskin
Huippua! Ilmeisesti aika moni käyttää vaalikoneita... Mä en vastannut kuin noihin isojen mediatalojen koneisiin, olisi ehkä pitänyt venyä muihinkin.
PoistaHuomionarvoista Katja noiden ryhmäkokojen pienentämisessä on myös mielestäni tilanpuute. En tiedä, miten siellä teillä, mutta meillä ainakin päiväkodit ovat täynnä. Konkreettisesti. Eli ryhmille varattuja tiloja on rajoitettu määrä, eikä yhteenkään lisäryhmään ole enää tilaa. Ja se vasta maksaakin, että rakentaisimme uuden päiväkodin, johon sitten palkattaisiin lisäksi niitä opiskelijoita ja eläkeläisiä ja saataisiin sen myötä pienempiä ryhmiä.
VastaaPoistaMinun mielestäni luonnollisin tapa pienentää ryhmäkokoja ja sen myötä parantaa päivähoidon laatua olisi vähentää hoidossa olevien lasten määrää. Tämä hoituisi kätevimmin rajaamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta ja siinä sivussa lisäämällä vaihtoehtoista kerhotoimintaa. En poistaisi subjektiivisuutta kokonaan, enkä myöskään perustaisi valitsijapaneeleita asiaa pähkäilemään. Mutta kätevimmin tuota oikeutta rajattaisiin vaikkapa maksimituntimäärillä, kuten täällä on moni muukin ehdottanut. Mielestäni esim. 24 h/viikko voisi olla aivan hyvä maksimimäärä niille perheille, joissa vanhempi on kotona syystä tai toisesta. Ja tuotahan voisi sitten joko jaksottaa kolmeksi täydeksi päiväksi tai viideksi vajaaksi, miten kenenkin perhe parhaaksi näkee.
Erityisen tuen tarpeet sitten tietenkin erikseen...
Ennen kaikkea tuo subjektiivisen päivähoidon rajaaminen olisi arvokasvatusta perheille. Eli että kunnan/valtion puolelta annettaisiin signaali myös kotihoidon tärkeydestä. Lapselle on arvokasta saada viettää aikaa kotona ja toivoisin, että Suomessa tuota osattaisiin arvostaa eikä Ruotsin mallin mukaan tehtäisi päivähoidosta normia.
Samalla tavalla toivoisin joustavuutta päivähoitoaikoihin, jotta ei taas tehtäisi "turhia normeja". Ymmärrän, että aamupiirissä paikalla olo olisi hyvästä, mutta itse en ainakaan suostunut/suostu siihen, että lapseni viettäisi 2 ylimääräistä tuntia päivittäin hoidossa ihan vain sen vuoksi, että ehtii aamupiiriin ja saa päivän jäsennettyä. Arvostan aivan liikaa niitä kiireettömiä höpsöttelyaamuja tyttäreni kanssa, jotta luopuisin niistä päiväkodin henkilökunnan toiveiden vuoksi. Samalla tavalla haen lapseni pois jo aiemmin, jos työpäiväni sen sallii. Silläkin uhalla, että leikit keskeytyvät tai päiväkodin tädit mulkoilevat. ;)
Hmm... jos ajatellaan hoitoaikoja lapsen kannalta, niin esimerkiksi seitsemän tuntia voi ajoittaa joko 8-15 tai 10-17. Kumpihan on lapsen kannalta parempi: aamupiiri, ohjattu ohjelma ja kotiin pian välipalan jälkeen, vai tupsahtaminen kesken aamupäivän toiminnan ja sitten roikkumista päiväkodilla katsomassa kuinka muita haetaan ja oma äiti tulee viimeisenä?
Poista"Ennen kaikkea tuo subjektiivisen päivähoidon rajaaminen olisi arvokasvatusta perheille. Eli että kunnan/valtion puolelta annettaisiin signaali myös kotihoidon tärkeydestä."
Eli Valtio tietää parhaiten, mikä perheille sopii.
Johan tätä päivähoito-oikeutta on rajattu: viikonloppuisin, iltaisin tai öisin ei lastaan saa päiväkotiin, paitsi jos vanhempien työnvuoksi sellaiselle palvelulle on tarvetta.
Mä en lähtisi arvokasvatuslinjalle. Palveluiden pitää lähteä perheiden tarpeista eikä mistään virkamiesten tahtotilasta. Turha niitä vanhempia on himaan pakottaa jos eivät siellä viihdy. Ja sen isomman sisaren kannalta paras hoitovaihtoehto ei välttämättä ole kotihoito.
PoistaKerhoratkaisu vaikuttaa kyllä ihan kiinnostavalta sikäli kun kerhon pitäminen olisi halvempaa kuin päivähoidon. Muutenhan se on hölmöläisten peiton jatkamista.
Meidän lapsen kannalta on muuten parempi tuo 10-17 kun se herää itsestään kahdeksan jälkeen. Jos hoitoaikoja ajatellaan siis lapsen kannalta niissä pitää olla joustoa.
Niin tai oikeastaan... jos päiväkodissa päiväohjelma tuotaisiin nykyaikaan. ;) Meillä on nyt kuopus sellaisessa ryhmässä, jossa aamupala syödään kahdeksalta, lähdetään ulos vähän ennen yhdeksää ja aloitetaan ohjattu ohjelma (jumppa/askartelu/lauluhetki/mikä ikinä) kymmenen maissa päiväpiirillä.
PoistaTodella moni perhe tuo lapsensa vasta aamupalan jälkeen: siinä säästää kuntakin jokusen euron, kun yhtä ateriaa ei tarvitse tilata. Itsekin olen iltaihminen (mikä varmaan tästäkin kirjoitusajasta käy ilmi) ja tykkään!
Riitta: Tuohan on täysin lapsikohtaista, mikä aika on kenellekin paras. Siksi suosisin joustavuutta päivähoitoajoissa, jotta jokaisen perheen tarpeet täyttyvät parhaiten. Esim. meidän nuorimmainen on aamu-uninen kuten äitinsä, joten aamukahdeksan lähdöt ovat poikkeuksetta kamalia molemmille. Ja lisäksi tyttöä ärsyttää, jos missaa iltapäivän vapaan ulkoilun (jonka kyllä missaa nytkin jo riittävän usein, kun tylsä äiti tulee hakemaan).
PoistaKatja: Arvokasvatus oli ehkä vähän väärä sana. Ajatuksena oli kuitenkin se, että jos joku asia on normi yhteiskunnassa, niin sitä ei juurikaan kyseenalaisteta. Jos siis Ruotsin mallin mukaan "jokainen äiti" pitää normaalina isomman hoitoon viemistä viimeistään pienemmän syntyessä, niin minun mielestäni se antaa väärän kuvan kotihoidon tärkeydestä tai siitä, mikä on hyväksi lapselle. Kun kuitenkin esim. Keltikangas-Järvinen on sitä mieltä, että koti olisi varsinkin alle 2-vuotiaalle juuri se paras paikka, jos se vain on mahdollista.
Päivähoidon tulisi ensisijaisesti olla mahdollisimman kodinomainen paikka niille lapsille, joiden vanhemmat käyvät töissä, eikä mikään tavoite, johon jokaisen lapsen tulisi päästä viimeistään siinä vaiheessa kun oppii puhumaan. Tämän toivoisin välittyvän myös päätöksistä, joita tehdään päivähoidon suhteen. Eikä mielestäni kyse ole mistään virkamiesten tahtotilasta, vaan lapsen parhaasta. Kaikki palvelut eivät voi lähteä ainoastaan perheen (vanhempien) näkökulmasta, vaan niiden täytyy olla myös mahdollisimman hyväksi lapsille -> tulevaisuuden nuorille ja aikuisille -> yhteiskunnalle. Eivät nuo ole mitenkään erillään toisistaan. Me olemme yhteiskunta, joita varten virkamieskoneisto on luotu. (Hups, menipä syvälliseksi)
Puhuit vielä siitä, että on turha pakottaa vanhempia kotiin. Tuo on totta ja esim. minunkin molemmat lapseni ovat menneet päiväkotiin 1,5 vuotiaina. Mutta käsittääkseni nyt olikin puhe siitä päivähoidon subjektiivisuudesta. Eli siitä, että myös he vievät lapsia hoitoon, jotka ovat kotona päivät. Ja se on mielestäni osittain kyseenalaista. Minä en ymmärrä sitä, miksi 8-10-tuntinen hoitopäivä pitäisi taata myös niille kaikille lapsille, joiden pahimmassa tapauksessa molemmat vanhemmat ovat päivät kotona. Tuo tekee mielestäni juuri sen resurssipulan, ylitäydet ryhmäkoot ja päivähoidon huonon laadun.
Huh, mä voisin paasata tästä aiheesta maailman tappiin asti, mutta ehkäpä tämä riittää. :)
Loppuun pakollinen disclamer: Erityiset erikseen ja muutenkin perhekohtaisesti. Itse puhun yleisellä tasolla ja perusperheistä.
Kannattaisi aina silloin tällöin katsoa tilastoja. Näitä juttuja kun lukee, niin sitä voisi kuvitella, että lähes kaikki alle kouluikäiset olisivat päivähoidossa. Tosiasiassa lapsista vain puolet on päivähoidossa, alle kolmevuotiaista jotain ehkä 30 prosenttia.
VastaaPoistaSoininvaara on aina silloin tällöin blogissaan kirjoittanut, kuinka Suomi on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut kotiäitiyhteiskunnaksi. Kyllä se viesti kotihoidon tärkeydestä on mennyt varsin hyvin perille. Jos joku erehtyy päivähoitoa kehunaan, niin kaarti kotiäitejä ja"ammattilaisia" hyökkää.