Vauvavuoden alussa on kipeänä hanuri. Sitten tissit ja hartiat. Seuravaaksi paukkuvat polvet. Lopuksi katkeaa selkä. Voisiko joku ergonomia-asiantuntija kertoa, mikä olisi ihmistaaperokärryn työhön oikeaoppinen asento vai vedetäänkö tämä vaihe läpi punaviinillä ja buranalla? Tuki- ja liikuntaelimistöni ei missään nimessä kestäisi enää kolmatta lasta.
no sitä lasta ei kävelytetä, onpas helppoa ;) ei olla juuri ketään näistä kolmesta kävelytetty, ja äkkiä on maistunut jonkin työntökärryn tai auton työntely ja kävely. joo, ollaan tylsiä vanhempia..
VastaaPoistaNot an option! Pätkä konttaa puntin juureen, ottaa käsistä kiinni ja alkaa *roikkua*. Kärryä en uskalla vielä antaa.
PoistaAika pitkä pätkä, jos ylettyy äiteen käsiin lattiatasolta ;) Mä olen kuullut huhua, ettei tuolla kävelyttämisellä edes olisi mitään yhteyttä kävelyn oppimiseen, eikä se välttis ole kovin ergonomista edes lapselle. Itse en myöskään halunnut kulkea selkä kyyryssä. Lapsi sai edetä kontaten tai tukia pitkin, jossain vaiheessa lastattiin taaperokärry täyteen tietokirjoja ja katseltiin sydän syrjällään sitä meininkiä.
PoistaJuu, en minäkään kävelyttäisi, mutta selkä napsahti, kun tyhmänä yritin luistimet jalassa pitää pystyssä aikoinaan 3-vuotiasta luistimilla. Jälkeenpäin hoin vaan, että "järki hoi, älä jätä" ja seuraavalla ja monen monta kertaa sen jälkeen olen jättänyt ne omat luistimet kotiin. Selkäkipuihin auttaa liikunta, liikunta ja liikunta.
VastaaPoista.. ja se ettei kököttäis tässä koneella. ;)
PoistaJust noin eli ei todellakaan kävelytetä. Nimim. Toinen laiska äiti
VastaaPoistaMä laiskottelen jo niin paljon etten tässä asiassa enää kehtaa kun toinen niin älyttömästi haluaa.
PoistaSama juttu...
PoistaMutta mitä tulee ergonomisuuteen, niin oikeaoppinen tapa tukea kuulemma olisi ollut tukea lasta lantiosta eikä roikottaa käsistä. Sepä se vasta olisikin tehnyt äidin selälle hyvää.
Joogaa ja vihreää teetä varmasti suositeltaisiin, itse jo kolme aikuiseksi saanut, nauttii vaivoihinsa lasin kaksi Punkkua, rauhoittaa kaikki vaivat.
VastaaPoistaTsemppiä!
Punkulla mennään toistaiseksi. Toivottavasti tää vaihe menee nopeasti ohi.
PoistaNo meillä luotetaan tuon pienimmän omatoimisuuteen ja kiinnipitämiseen. Tyyppi ottaa lahkeista kiinni ja sitten äiti vaan muistaa kävellä riittävän hitaasti :D
VastaaPoistaLaiskuus pelastaa selän... Ekaa jaksettiin vielä kävelyttää, mutta toinen puhumattakaan kolmannesta sai opiskella homman ihan omatoimisesti ;D
VastaaPoistaKyllä meilläkin kävelytetään, vaatii sitä hyvin äänekkäästi. Kärryäkin käyttää, mutta sitä sitten pitää käydä kokoajan kääntämässä kun törmää seinään. Molempi pahempi.
VastaaPoistaIhan tavallinen tuoli toimii parhaiten "työntökärrynä". Se menee niin hitaasti eteenpäin, ettei lapsi kaadu sen kanssa niin helposti. Jos laittaa huopapalat tuolin jalkoihin, niin ei tule lattiaan naarmuja.
VastaaPoistameillä meni hammas tuolla tyylillä. Sai tuolin vedettyä päällensä ja pikkunen hammas melkein irti... sitäkään ei voi suositella. Kävelyttämällä mentiin meillä.
PoistaMuista en tiedä, mutta ainakin Brion ja Plaston kärryissä on takapyörien kohdalla ruuvit, joiden kireyttä säätämällä saa säädettyä sitä miten lujaa se kärry kulkee. Ne saa siis jopa niin tiukalle, ettei se kärry kulje mihinkään.
VastaaPoistaMeillä siis lapsi kyllä paahtaa Taaperokärryn kanssa. Kunhan vaan jaksaa käydä kääntämässä kärryn ja lapsen kun seinä/sohva/keinutuoli/muu tulee vastaan.
En mäkään kävelyttäisi ainakaan molemmista käsistä. On kuulema huono ergonomisesti myös lapselle. Onnistuisko vain toisesta kädestä pitämällä? Meilläkin on ollut kaikenlaiset kärryt erittäin kovassa käytössä tuossa vaiheessa.
VastaaPoistaMeilläkin hoidettiin kävelytykset Brion kärryllä, ei tullut juuri haavereita vaikka niitä lykittiin jo ennen kuin osattiin seistä ilman tukea. Eikä sitten myöskään ollut tarvetta roikkua minun lahkeessani. Kannattaa tosiaan laittaa painoa kyytiin ja säätää jarrut päälle niin kovi pienikin pystyy kärryjen kanssa taapertamaan. Kärryjen kääntämiseen toki tarvitaan aikuinen.
VastaaPoistaMinä jaksoin ensimmäisen kanssa säätää kärryjä, kerätä sopivia painoja, vääntää ruuveja, käydä auttamassa aina kun jäi kärryineen jumiin.
PoistaToisen kanssa en enää viitsinyt moista säätöä, vaan kävelytin suosista.
Niin ja enemmän tuo isompi minussa nykään roikkuu kuin nuorempi, vaikka nuorempaa tuli aikoinaan enemmän kävelytettyä.
PoistaOnneksi ohimenevää! Meillä vuorossa neljännen pyöräilemään opettelu ja se kahva on tietty edelleen hankkimatta. Selkä huutaa hoosiannaa täälläkin! Eli vaihetta vaiheen perään ;).
VastaaPoistaTältä vaiheelta muuten välttyy kokonaan kun antaa lapselle polkupyörän vasta kun se osaa jo valmiiksi pysyä sillä pystyssä. Meillä on menty ensin potkupyörällä ja ketään ei ole tarvinnut tukea pyörän kanssa.
PoistaNo just se, että ei kävelytä ei. Tässä kohtaa se laiskuus on jopa lapsen parhaaksi, kävelyttäminen altistaa (siis altistaa, ei välttämättä aiheuta) erinnäisille ongelmille, jotka on perin helposti vältettävissä sillä, että ei vaan kävelytä.
VastaaPoistaMiina