Asiallani oli ollut laatukirjallisuudestaan tunnettu Avain ja Jani Kaaro. Kirjan nimi on Evoluutio.
"Kirja kertoo Charles Darwinista, joka keksi ajatuksen kasvien ja eläinten luonnonvalinnasta ja munkki Mendelistä, joka hernemaallaan pohti lajien muuntelun kysymyksiä. Teos kuvaa yksityiskohtaisesti elämän syntyä ja hurjia vaiheita maapallolla. Elämä sai alkunsa yhdestä ainoasta alkusolusta. Sen jälkeen elämä kehittyi yhä moninaisemmaksi, ensin meressä ja sitten maalla aina alkumeressä vellovista bakteereista dinosauruksiin ja ensimmäisiin nisäkkäisiin." - Avain
Suosittelen. Kirjaa on perhanan kiva lukea, sillä elämän syntyyn liittyviä asioita on käsitelty konkretian kautta, dinosauruksista luonnollisesti myös plussaa. Ja vaikka esimerkiksi solut ja geeniosuus menee vajaa viisivuotiaalta vähän yli, sisällöstä herää keskustelua. "Katsos, sinä siis olet itsepäinen, koska isäsikin on aivan kauhea jankkaaja."
Pakanaperheemme arvostaa myös sitä, että kirjassa puhutaan muistakin elämän synnyn näkemyksistä, alkemisteista Raamatun luomistarinaan. Voi sitten vaikka joulukirkossa kysellä pastorilta, ovatko Jeesus ja Joulupukki kaksoset.
Mikä helmi: "Katsos, sinä siis olet itsepäinen, koska isäsikin on aivan kauhea jankkaaja." :D :D
VastaaPoistaVaikuttaa varsin kiintoisalta opukselta, pitänee tutustua. Voi sitten ehkä vastata joskus jotain muutakin kuin "kysy isiltä" ;)
Meillä ykköspaikkaa pitävät edelleen 4-vuotiaana esitetyt kysymykset "Mikä on kulttuuri" ja "Mikä on sielu?". Ei enää mitään käryä miten niihin vastasin, mutta ilmeisen tyydyttävästi kun ei jatkokysymyksiä seurannut...
Kuulostaa siltä, että toi kirja tulee tarpeeseen. Mä selitän ihan mielelläni, mutta sitten kun yhtäkkiä kysytään jotain akritarkeista niin edes isi ei voi auttaa. :)
PoistaKiitti vinkistä!
VastaaPoistaTuo pitää ehdottomasti meillekin hankkia, tuollaista on todella kaivattu. Mulla on 9-vuotias lapsi, olisiko tuo kirja sopiva vielä tuonikäisille vai onko se suunnattu nuoremmille?
VastaaPoistaMähän en tiedä lapsista yhtään mitään, mutta olettaisin, että toi sopii ihan hyvin koululaiselle, koska viisivuotiaalle on vielä vähän vaikeita osioita.
PoistaKiitos kun muistutit, tähän pitäisi tutustua ainakin 6-vuotiaan kanssa, miksei 4-vuotiaankin kun on niin utelias...
VastaaPoistaHei, meillä asustaa samanlainen poro! Se odottaa kirurgista operaatiota, vatsa on hieman revennyt. Leikkausaikaa ei vain tunnu löytyvän, pitkä jono -laiska äiti!- eikun siis pitkä jono!
Meidän poro on ostettu Kuusamon lentokentältä, mistä teidän on? :D
PoistaSamasta pitäjästä, Rukan kauppakeskuksesta (?). Terveisiä vaan sukulaisporolle :D
PoistaMiten olet kertonut / ajatellut kertoa kuolemasta? Ärsyttää kun ei voi pakanana vaan ladella taivaaseenmenoläppää...
VastaaPoistaKuolemaa käsittelin kolmevuotiaan kanssa aika intensiivisesti vuoden verran kun mutsini kuoli kesällä 2010. Olisin todella toivonut jonkinlaista helppoa exitiä aiheesta, josta en itse ollut ollnekaan valmis puhumaan.
PoistaPitäisköhän tuo antaa toiselle mummullekin luettavaksi, kun se ei oikein meinaa sisäistää, että meidänkään perheessä kukaan ei kuulu kirkkoon, eikä siis haluta syöttää lapsillekaan raamattuselityksiä asioista.
VastaaPoistaÄrsyttää muutenkin, kun se meiltä salaa opettaa iltarukouksia yms. esikoiselle :( Mun mielestä lapset pitäis jättää näissä uskontoasioissa rauhaan. Ehtiihän sitä viimeistään teini-iässä pohtia omaa vakaumustaan, kun on vähän enemmän työkaluja pääkopassakin siihen hommaan.
t. toinen keskivertomamma
Olen täysin samaa mieltä. Annan likan mennä päivähoitojengin kanssa kirkkoon, mutta toivoisin että niin ei tehtäisi.
PoistaVoit kieltää omalta lapseltasi kirkkoretket, mutta et voi kieltää sitä muilta lapsilta. Meidän lapsillemme nämä retket ovat tärkeitä, koska emme perheenä seurakunnan tilaisuuksissa käy.
PoistaEikös se nyt ole ihan jo yleissivistyksen kannalta hyvä juttu, että lapselle opetetaan, mikä kirkko on ja miten siellä käyttäydytään? Tuskin se uskonto sieltä uskonnottoman perheen lapseen tarttuu ja perusasiat kristinuskosta kuuluvat ihan yleissivistykseen.
Yksi asia minua kyllä päiväkodin uskontokasvatuksessa kenkuttaa. Lapsen päiväkotiryhmässä on aina ollut vähintään yksi muslimiperheen lapsi, joten olisi luontevaa opettaa lapsille myös perusasiat islamista, lähinnä ne, mitkä näkyvät päiväkotiarjessa (Ramadan päättyy juhliin ja eivät syö sianlihaa, naisilla saattaa olla huivi). Sen sijaan lapsille opetetaan, että porukan muslimi on allerginen sianlihalle.
Ei pointti varmaan ollutkaan se, että kirkkoretket muiltakin kuin omalta lapselta haluttaisiin pois. Ei vain ole tarpeeksi henkilökuntaa jäämään yhden lapsen kanssa ko. reissusta. Harmillista, että niin on. Jokaisella kun on oikeus jäädä myös kirkkoreissusta pois.
PoistaEn ymmärrä miten eri tavalla kirkossa käyttäytymistä pitäisi opettaa... Jos on hiljaa ja häiritsemättä, niin eikö se riitä?
Meillä lapset ovat koulussa et-tunneilla ja siellä käydään läpi myös maailman uskontoja puolueettomasti. Mitenhän hyvin uskontotunneilla käydään läpi muita uskontoja KOROSTAMATTA sitä "omaa"? Mielestäni myös muiden uskontojen "ydinajatus" kuuluu ihan samalla tavalla yleissivistykseen.
On suorastaan koomista, että "pakanalapsen" pitäisi mennä kirkkoon mukaan yleissivistysmielessä. Jos pakanalapsella olisi joku vastaava tilaisuus, niin siihen suuntaan ei tasan tehtäisi minkäänlaista sivistysretkeä.
Meillä ei kuuluta kirkkoon mutta olen antanut lasten osallistua kaikkeen mitä nyt tarhassa tehdään ja koulussa ovat osallistuneet uskonnon opetukseen, koska ajattelen että se on jo yleissivistyksen kannalta hyvä, ja miten voi sitten teininä mitään päättää jos ei tiedä asioista. Kirkkoreissuista lapset ovat tykänneet paljon, siis eritoten tarha-aikana kun homma ei vielä ollut niin vakavaa.
PoistaMutta. Nyt olen miettinyt että otan lapset pois uskonnon opetuksesta - en nimittäin omannut mitään muistikuvaa siitä, että se on jo noin pienille niin älyttömän paasaavaa ja jeesustelua ja että siellä tosiaankin on vain se yks totuus. En tykkää. Enkä pysty auttamaan läksyissä.
Ainakin meidän lasten päiväkodissa ovat esimerkiksi muslimit voineet jäädä pois kirkkoretkiltä. Joskus, kun toin lasta myöhässä jouluhartauteen, osa lapsista leikki osastolla, osa oli siellä hartaudessa.
Poista"On suorastaan koomista, että "pakanalapsen" pitäisi mennä kirkkoon mukaan yleissivistysmielessä. Jos pakanalapsella olisi joku vastaava tilaisuus, niin siihen suuntaan ei tasan tehtäisi minkäänlaista sivistysretkeä."
Höpsis. Päiväkodista lähtevät oikein mielellään kaikkiin tilaisuuksiin, mihin vain kutsutaan. Nämä seurakunnan tilaisuudet, joihin päiväkotiryhmiä kutsutaan, ovat seurakuntien, yleensä lapsityön, järjestämiä.
Suurin osa seurakuntien lapsityön järjestämästä toiminnasta on suunnattu kotihoidossa oleville lapsille. On tärkeää, että edes muutaman kerran vuodessa päivähoidossakin oleville lapsille on jotain. Sanoo perheen kirkollisveroja maksava osapuoli.
Olen Erjan kanssa täysin samaa mieltä - kirkkoretki ei opeta nelivuotiaalle yhtään mitään. Uskonto ei kuulu millään tavalla varhaiskasvatukseen - yleissivistävän koulutuksen aika on sitten peruskoulussa, jossa pitäisi käsitellä näitä eri näkökulmia tasapuolisesti. Mielelläni kieltäisin siis muiltakin lapsilta ristiretket, mutta hyväksyn toki sen että en voi ja annan kersan osallistua hassuihin palvontarituaaleihin, joista ei mitään tajua. Onneksi meidän päivähoidossa ei ole mitään seurakunnan kutsuja tämän enempää, sitten pitäisi jo puuttua asiaan isommalla haloolla.
PoistaEi minullakaan sinänsä ole mitään kirkkokäyntejä yms. vastaan. Minusta on myös tärkeää oppia uskonnoista jo kulttuurihistoriallisista syistä. Se mitä vastustan, on vakaumuksellinen uskonnonopetus; minusta pieniä lapsia ei saa aivopestä uskonasioilla.
PoistaMuistan liiankin hyvin omat uskontotunnit alakoulusta lähtien, enkä ole yhtään vakuuttunut, että se olisi nykyään vähemmän paatoksellista. Riippuu tosin varmasti pitkälle opettajastakin, mutta sitähän taas vanhemmat ei voi tietää, että minkälainen tyyppi siellä koulussa on.
t. toinen keskivertomamma
Mun mielestä kirkkokäyntejä vois perustella yleissivistävyydellä jos niitä olisi esimerkiksi joka toinen vuosi. Onhan se ihan hyvä tietää, että on olemassa sellainen asia kuin kirkko, siellä asiaan uskovat voivat käydä kuulemassa jumalastaan. Samaan tapaan voi sitten toisena vuonna käydä jonkun muun uskonnon pyhässä rakennuksessa. Mutta siis se, että käydään kirkossa adventtina, pääsiäisenä, ehkä jossain keväkirkossa ja lisäksi ehkä muissakin seurakunnan tapahtumissa ja saattaapa päiväkodissa/koulussa käydä pappeja muutenkin, on jo ihan muuta kuin yleissivistävyyttä. Ja vaikka kirkosta saa jäädä pois, usein vaihtoehtoa ei ole juurikaan mietitty.
PoistaOon ite ollut ateistiperheen lapsi, joka kävi kaiken uskonnonopetuksen ja kirkkokäynnit kuten jokainen muukin. Mun mielestä se oli erityisesti nuorempana (siis esikoulussa ja ala-asteen alussa) tosi hämmentävää. Tiesin, etten usko niihin juttuihin, mutta aika vaikea 5-10-vuotiaan on alkaa aikuiselle selittää, että "tästä tulee vaivaantunut olo, koska tämä ei ole vakaumukseni mukaista" - sitä ajatteli, että paras sanoa tämä rukous, tai opettaja ajattelee että kiukuttelen. Yläasteella sitten päätin itse osallstua uskonnonopetukseen (jolloin kirkossakin täytyi käydä), koska tiesin, että vaihtoehtona on vaan jäädä pois todella monista yhteisesti tapahtumista.
Tässä asiassa maailma on kyllä muuttunut: päiväkodin tilaisuuksissa ei nykyään rukoilla. Itse asiassa lasteni päiväkodissa on jopa vierailemaan kutsuttua pappia kielletty rukoilemasta lasten kanssa. Kun tästä kuulin seurakunnassa, minulla oli päiväkodilla aika paljon sanottavaa. Taisin todeta, että tuntuu kuin olisimme yhtäkkiä siirtyneet Neuvostoliittoon.
PoistaMutta siis... jos annatte lastenne osallistua, mutta rukoileminen on ongelma, niin kannattaa tämäkin ottaa työntekijöiden kanssa puheeksi. Mieheni ei tule kirkkoon kuin perhejuhliin ja niissä kunnioittaa muiden oikeutta rukoilla, muttei itse rukouksiin osallistu.
Päiväkotiryhmät osallistuvat seurakunnan järjestämien tilaisuuksien lisäksi esimerkiksi nukketeatteriesityksiin. Mitä tykkäisitte, jos jonkun hyvin uskonnollisen perheen äiti alkaisi vaatia, että nämää retket pitää kieltää kaikilta, koska heidän perheessään ei teatteria hyväksytä?
PoistaJenni, joo ok. Kirkkoretki olisi sitten eläintarhakäynnin kanssa samalla viivalla. :)
PoistaRiitta, riippuu tietenkin esityksen sisällöstä, itse en hyväksy Jessen tuputtamista missään formaatissa.
PoistaMe ollaan pakanaperhe, ja olen ottanut sen linjan, että lapset ovat käyneet normaalissa, tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa juuri sen takia, että oppisivat mitä se on. Kotona näitä on sitten pohdittu (herättää aika hyvin aamiaispöydässä kun 5 vee kysyy: äiti, oliko Jeesus sun mielestä oikea ihminen vai jumalan poika). Eli aika rennosti olen asiaan suhtautunut. Mutta tänä keväänä kilahdin, kun appivanhemmat, joista on tullut vanhemmiten hyvin uskonnollisia, oli vieneet nää mun teini-ikäiset pakanat ehtoolliselle! Oli pakko sanoa asiasta; siteerasin oikein Katekismusta osoittaakseni, ettei sinne kuulu sellaisia viedä jotka eivät asiaan usko. Oli muuten lapsille hämmentävämpää kuin päivähoidon tai koulun uskonnonopetus ikinä.
PoistaLaKana: Ohhoh! Ymmärrän hyvin suuttumuksesi. Ilmeisesti teinit eivät kehdanneet kieltäytyä?
PoistaRiitta: Juuri näin. On ne sentään (pakanoiksi) ihan hyvin kasvatettuja :)
PoistaOlen Riitan kanssa samoilla linjoilla; uskonnoton jääköön pois kirkkoretkiltä, mutta antakoot muiden mennä, ja yhden uskovan takia ei myöskään lopetettako vaikka diskoa tai teatteriretkeä.
PoistaOma ideologia on OMA, ei välttämättä naapurin. Kukin pitäköön omansa, mutta kunnioittakoon toisen.
Kai siellä selitetään se alkusolukin? En osta jos ei selitetä. Voin jo kuvitella tilanteen, jossa kirjaa luetaan ja kuunnellaan hartaudella. Sitten ilmoille kajahtaa kysymys: "Mikä on alkusolu?"
VastaaPoistaPoletti
Mikä alkusolu? :D Käy vakoilemassa kirjakaupassa onko soluntunnistus riittävän tarkkaa. ;)
PoistaMeillä on mielenkiintoisempi tilanne: toinen on ateisti, toinen toimii aktiivisesti seurakunnassa. Lapset opetetaan kunnioittamaan molempien vakaumusta ja kristinuskon peruasiat he toivottavasti oppivat jo lapsena. Voivat sitten rippikouluiässä päättää, mihin uskovat vai uskovatko mihinkään.
VastaaPoistaOho. Ei ole tullut mieleenkään että tuollainenkin tilanne voi olla.
PoistaOli muuten mielenkiintoinen hetki, kun kuusivuotias joulun alla kysyi Jeesuksen historiallisuudesta. Siitä syntyi ihan hyvä keskustelu.
PoistaJaa. Meidän perheestä asiasta ei keskustelua synny.
PoistaMeillä sama tilanne kuin Riitalla, paitsi onneksi ei lapsia kenelle tarvitsisi mitään selittää :-) Itse olen uskovainen ja aiemmin isostikin aktiivinen seurakuntaelämässä. Mies sen sijaan haluaisi erota kirkosta. Minä en ole sitä häneltä kieltänyt, mutta on sen verran uskonnollisesta perheestä, että ei kai uskalla äidilleen asiasta mainita ;-) Asia voi kuitenkin tulla esiin kun sisarukset pyytävät lapsiensa kummeiksi tms.
PoistaKummipoikani vanhemmista äiti on tapauskovainen ja isä täysi pakana. Sielläkin perheessä opetetaan, että koska usko on puhtaasti uskon asia, jokainen saa uskoa tai olla uskomatta mihin haluaa, kunhan kunnioittaa toisen vakaumusta. Kummipoika käy seurakunnan kerhossa, mutta sekin pikemmin siitä syystä, että kunnan tarjoama kerho oli niin tyhmään ajankohtaan, ettei se sopinut millään perheen aikatauluihin. Pakana-isäkin on todennut, että kerhossa ei tuputeta liikaa uskontoa vaan tuodaan lähinnä Jeesusta esiin lasten lauluissa yms. ja lapselle se on aika sama lauletaanko Jeesuksesta vai Pekasta.
Vaikka meillä ei nyt kukaan vielä ole tajunnutkaan erottaa kirkkoa valtiosta (olen sen kannalla vaikka uskovainen olenkin) niin kyllä mä silti olen tyytyväinen nykytilanteeseen. Täällä ollaan kuitenkin vähemmän hörhöjä kaiken uskonnon suhteen. Kävin reilu vuosi sitten Jenkeissä ja ystävän äiti otti minut mukaansa kun kävi pitämässä lukutunnin esikoulussa. Siellä rukoiltiin joka välissä ja saduksi luettiin "what would Jesus do?" -kirjaa. Siellä kasvaa kovaa vauhtia näitä henkilöitä, joita hesari oli jokin aika sitten haastatellut ja jotka sanoivat, että "uskon, että Jeesus/Jumala kyllä kertovat minulle ketä äänestää presidentinvaaleissa".
Että näin...
Jenkeissä uskonto ja valtio ovat (ihan jo perustuslaista lähtien) täysin erotettu toisistaan. Jäljet pelottavat...
PoistaKuusivuotiaalle kerrottiin, että Jeesus on historiallinen henkilö, joka opetti tärkeitä asioita, mutta evankeliumit on kirjoitettu vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen. Niinpä kaikki asiat tuskin ovat tapahtuneet juuri niin kuin Raamatussa on kerrottu ja esimerkiksi kertomukset Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta on aika todennäköisesti keksitty myöhemmin. Jo pelkästään Raamatussa on kaksi erilaista kertomusta ja sen lisäksi on olemassa, muitakin, muutama jopa Koraanissa.
Tämä selitys meni lapsella jo vähän yli ja ohi...
Riitta, väitätkö ihan tosissaan että kirkon ja valtion ero on syynä jenkkien hihhulismiin? :D
PoistaRanskassa on myös erotettu kirkko ja valtio toisistaan, ja tilanne on hyvin samantyyppinen kuin Suomessa. Eli enemmistö kuuluu kirkkoon (siellä katoliseen), mutta vain pieni vähemmistö käy säännöllisesti kirkossa. Ranskan katolinen kirkko vaikuttaa myös suht liberaalilta (korjatkaa, jos puhun läpiä päähäni), ovat mm. kritisoineet julkisesti nykyisen paavin puheita (esim. siitä, miten aidsista selvitään hengellisellä heräämisellä valistuksen sijaan jne...).
PoistaAmerikan tilanne saattaa minusta johtua ennemminkin siitä, että sinne lähti 1600-l. alkaen Euroopasta niitä, joiden uskonnolliset näkemykset eivät istuneet valtavirtaan (ja joita jopa vainottiin Euroopassa). Uudisraivaajat taisivat myös elää suht pitkään aika eristäytyneinä pienissä porukoissa, joissa outous tunnetusti tiivistyy...
Mutta kiitokset kirjavinkistä, kummityttöni on 5-v. intellektuelli! Työkaverini kertoi, että hänen melkein kouluikäiset poikansa rakastavat Tohtori Proktorin seikkailuja.
Sanoisin tuon osoittavan, että kirkon ja valtion erottaminen ei välttämättä johda maallistumiseen tai uskonnon pysymiseen erossa politiikasta.
PoistaTästä on muuten ihn mielenkiintoista vertailevaa tutkimusta olemassa ainakin Ranska vs USA. USAssahan uskonto on AINA mukana politiikassa, vaikka kirkko ja valtio on hyvin jyrkästi (periaatteessa) toisistaan erotettu
PoistaMainiolta vaikuttaa tuo kirja.
VastaaPoistaMinun siviilikummilapseni kysyi n. 5-vuotiaana, kuuluvatko Jumala ja Jeesus ja joulupukki ja tontut samaan uskontoon. Hyvän juttutuokion saimme siitä aikaiseksi.
Skidi kysyi Anneli Auer -uutisointiin liittyen, että mikä on saatananpalvoja. HUOH.
PoistaMun kummipoika sai Nooan Arkin kun tykkäsi paljon siinä mukana tulevista eläimistä. Ne kaksi ihmistä, jotka arkin mukana tulivat ovat Kummipojan mielestä joulupukki ja ritari (ja se ritari on siis Nooan vaimo :-)).
PoistaSuosittelen valitsemaan koulussa et-tunteja, eli elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan.
VastaaPoistaAinakin Järvenpään tässä koulussa siellä keskustellaan moraalista, uskonnoista, suvaitsevaisuudesta ja filosofista jutusteluakin tuntuu olevan.
Siellä ovat myös luokan ortodoksit, ja onkohan joissain kouluissa myös muslimit.
Tottakai valintamme on elämänkatsomustieto. Onneksi jo peruskoulussa on varaa valita!
PoistaPakanaperheemme tytär kävi viime viikolla päiväkotiryhmän kanssa kirkossa ja kertoi kotona illalla, että "Siellä kirkossa asuu sellanen Jeesus. Se roikkuu siellä ylhällä ristillä ja se on kuollu, mut oikeesti se elää. Miten se voi olla kuollu ja kuitenkin elää?" Eli täälläkin on suuret kysymykset alkaneet... Tällä kertaa kuitattiin kysymykset sanomalla että se on sellanen tarina, johon tyttö: "Mä haluun lukee sen kirjan!" :D No ei olla vielä luettu. Odottelen että koulussa et-tunnilla käyvät näitäkin läpi...
VastaaPoistaJoo, Skidi yhdistää kirkkoretken siihen että pitää istua hiljaa kädet ristissä vaikka soitetaan tanssimusiikkia... :D Oi symboliikkaa. ET-tunteja odotellessa.
PoistaAika jännä. Itse taas kristittynä aion itsestäänselvästi opettaa lapselleni luomiskertomuksenmukaisen tarinan maailmansynnystä. Olemme jo nyt lukeneet yksivuotiaan kanssa lasten raamattua, missä kerrotaan miten Jumala loi maailman.
VastaaPoistat.Mami
Kyllä minäkin kersoille satuja luen. :D
PoistaMeillä on sama tilanne kuin eräällä aiemmalla kommentoijalla: lasten isä on pesunkestävä ateisti (agnostikoksi itseään kutsuu, mutta ateisti se on :D), minä tunnustava kristitty. Tarkoitus olisi, että kakarat oppivat molemmat versiot - ja kunnioittamaan molempia näkemyksiä. Lasten Raamattuja sun muita on pilvin pimein, mutta evoluutiopuoli tuntuu olevan aika heikosti edustettuna. Iso kiitos vinkistä siis! :)
VastaaPoistaKannattaa muuten noiden Lasten Raamattujen kanssa olla tarkkana, että mitä ne sisältävät. Meiltä löytyy hyllystä "Ikuisia kertomuksia" ja niiden raamattukäsitys on hyvin, hyvin fundamentalistinen. En halua lukea lapselleni kirjaa, jossa väitetään: "ei ihminen suinkaan polveutunut apinasta, vaan..."
PoistaToki. :) Meillä on tällä hetkellä kaksi hyvin, hyvin yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti tarinat kertovaa lasten Raamattua. Toinen on pahvisivuinen, toisen esikoinen sai kastelahjaksi seurakunnalta - hyvinkin neutraalia, satukirjakamaa ovat.
PoistaKatjan merkinnässään mainitsemaa Evoluutio-kirjaa saa muuten AdLibriksestä ja Suomalaisesta halvemmalla kuin kustantajalta. Hämmentävää.
Siis Riitta, etkö usko luomiskertomukseen? Miten uskontoon voi suhtautua kuin salaattibuffaan: valkkailla juttuja, jotka sopivat parhaiten omiin näkemyksiin ja siirtää pahanmakuiset jutut lautasen reunalle. En kässää.
PoistaKuvitteletko sinä ihan tosissasi, että jokainen kristitty olisi fundamentalisti?
PoistaSiis eikö pyhä kirja olekaan pyhä? No kas, sittenhän mäkin olen kristitty kun en tapa ja varasta. :D
PoistaTottakai se on pyhä, muttei se ole mitään historiankirjoitusta. Jos kysymyksesi ovat ihan vakavissaan esitettyjä, niin suosittelen lukemaan vaikkapa Heikki Räisäsen Raamattutiedon. Siitä saa aika hyvän käsityksen Raamantun syntyhistoriasta ja miten sitä uskovien valtavirta tulkitsee.
PoistaAhaa, eli pitäisi lukea siis toinen kirja, jotta tietäisi miten pyhään kirjaan pitäisi suhtautua. Hienoa että jonkinlainen selittävä opus on kirjoitettu kun itse pääteos on vähän outo. ;)
PoistaEikä ihan vain yhtä eikä kahta, vaan varsin monta. ;) Tuo Raamattutieto on kirjoitettu lukion oppikirjaksi, joten sen pitäisi olla melko helppotajuinen.
PoistaKun Pyhä kirja on kirjoitettu ihan toisenlaisessa maailmassa, missä itse elämme, tuoreimmillakin teksteillä on ikää kohta pari tuhatta vuotta, on selvä, etteivät kaikki tekstit nykylukijalle ilman selityksiä aukene.
Jälleen mielenkiintoinen keskustelu! Ja pisti miettimään tulevaisuuden valintoja...
VastaaPoistaTyttäremme on ollut isänsä kanssa kirkossa, jossa parasta oli mehu ja keksit ;-) (siis sen jälkeen kun oli istuttu hiljaa ja setä puhui). Päiväkodin kirkkoretkellä oli ollut myös kivaa, vaikka piti olla hiljaa. Kysymyksiä uskonto -aiheeseen ei ole vielä tullut. Onneksi.
Mutta mitä kerrotte lapselle kuolemasta? Menin häkellyksiin hautausmaareissulla kun tyttö yhtäkkiä kysyi että missä ne sun äiti ja isä on? Hätäpäissäni sanoin että taivaassa. Nyt kaduttaa. Lensimme vuodenvaihteessa ja tyttö kurkkii koneen ikkunoista ja huutaa että eihän täällä ketään ole! Ja taas saat paikkailla sanomisiasi. Nyt haluasin jotenkin uudellleen muotoilla tämän kuolema asian ja etenkin sen kuoleman jälkeisen... Mistä tässä nyt aloittaisi? Hjälp!
Loppukevennyksenä tarina, kun ystäväni poika tuli koulusta (ekaluokkalainen). Keskustelu meni näin: Mitäs teillä koulussa? Nooh, puhuttiin Jeesuksesta...Ai jaa,no mitäs te puhuitte? Nooh, emmää tiedä...että se Jeesus on samaa porukkaa joulupukin kanssa. Oh, how true! Joko siihen uskoo tai ei.
Tuolla ylempänä jo tähän vastasinkin että vaikeaa oli - teenkin tästä oman postauksen!
PoistaMeillä ei ole vielä päästy uskonto-keskusteluun...pitäis varmaan miettiä jo valmiiksi, mitä siihen tokaisee...ei oo helppoo.
VastaaPoistaTänään paras kyssäri oli ehkä, että onko hammapeikolla hampaita. Niin, onko?
Mä veikkaisian että hammaspeikko on hampaaton. Mut millä se sit nakertaa kersan hampaita. Visaista!
PoistaEhkä Hammaspeikon kateus toisten hampaista on niin kalvavaa, että se kuluttaa hampaat vieressä olevienkin suusta. Sitten se kerää hampaanmuruset talteen ja yrittää tehdä niistä itselleen hampaita, mutta eihän se onnistu ja siksi homma alkaa taas alusta...
PoistaAikamoisen legendan vetäisin nyt hihasta, mutta taitaa olla pakko julkaista se täällä... :)
Kiitos lukuvinkistä. Pitääpäs varata kirjastosta. Meillä 5-vuotias ei ole vielä mitään "laukonut" mutta kyllä on kysellyt että mikä on kirkko jne. Ollaan pakanaperhe, mutta mummon suku on aika uskonnollinen. Miehen eno esim. piti nimiäisissä saarnan että nyt teidän lapsi joutuu limboon ku sitä ei kasteta. Mun piti mennä siitä tilanteesta pois ku toinen ihan tosissaan ja mulla meinas mennä pokka. :P Alkuperänen ajatus oli että lapset menisi uskonnonopetukseen yleissivistävästä syystä, mutta voisi sittenkin ehkä mennä et-tunnille ja sitte saa vaihtaa jos itse haluaa. Ei mulla mitään uskontoa vastaan ole, mutta se ei vaan ole mun juttu. Onneksi tässä on vielä pari vuotta aikaa miettiä ennen ku poika menee kouluun.
VastaaPoistaEn ole koskaan ollut et-tunnilla, mutta toivon vain että se on aivan muuta kuin omat ala-asteen ussantuntini, joissa muistaakseni piirreltiin Jeesuksen kuvia vihkoon. Luulen myös että sitä omaa pohtimista edesauttaa se, että uskonasioita esitetään neutraalisti ja vaihtoehtoina.
PoistaOlin peruskouluiän virallisissa papereissa islaminuskoinen kulttuurijuttujen vuoksi, ja ainakin vuosituhannen vaihteessa se uskonnonopetus oli niin huonosti järjestettyä että mikäli opettaja yhdessä kymmenestä tunnista sattui olemaan paikalla, kuuntelimme tarinoita profeetoista. Kirjoja tms ei ollut, rukouksia opeteltiin mutta nehän olivat Suomessa syntyneelle suomea puhuvalle, no, arabiaa :D Mutta olipas lystiä mennä kotiin kun muut joutuivat kirkkoon! Lukiossa valitsin et:n ja pidin siitä todella paljon. Erittäin mielenkiintoisia keskusteluja filosofiasta, etiikasta, moraalista yms, tekisi hyvää aikuisillekin päästä satunnaisesti valittuun porukkaan keskustelemaan näistä asioista. Nuorena oli mustavalkoisempi ja naiivimpi, mutta toisaalta aikuisempana sitä hakeutuu samankaltaisten seuraan niin ettei tule kyseenalaistettua omia kantojaan. Et-tunneilla katsoimme myös dokumentteja esim. Usa:n uskontoaivopesusta, yhdessä mieleen jääneessä mm. mies kitaran kanssa laulattamassa jumppasalillista tarhaikäisiä siitä, miten jumala loi maailman 6000 vuotta sitten ja dinot ja ihmiset elivät täällä samaan aikaan. Ja sitä kertosäettä vaivattiin niin että varmasti jäi lasten mieleen, puhdasta aivopesua.
PoistaMinä vaihdoin et:hen erottuani kirkosta heti ripillepääsyn jälkeen. Oli aikamoinen elämys vaihtaa tunnustavan uskonnonopettajan tunnustavasta opetuksesta eettisiin pohdintoihin ja asioiden analysointiin. Mutta tämä oli siis lukiossa. Kävimme muun muassa katsomassa elokuva-arkistossa leffoja ja keskustelimme sitten niiden pohjalta. Ala-asten et:stä ei ole kokemuksia.
Poista"...Koska isäsikin on aivan kauhea jankkaaja."
VastaaPoista:D
:'D
TOTTA!
Nii-i! ;)
PoistaEn oikein ymmärrä, Katja. Yrität vastata kaikkiin mahdollisiin vaikeisiinkin kysymyksiin, mitä lapsesi esittää. Mutta tämän kirkko/Jeesus-asian haluat pitää lapseltasi salassa. minusta esimerkiksi Riitta kirjoitti viisaasti, mitä kuusvuotiaalle on asiasta kerrottu. Miksi Katja teillä "ei asiasta keskustelua synny"? Ehkä koska lapset ovat fiksuja ja huomaavat että äiti ei halua asiasta keskustella.
VastaaPoistaMiten lapsi voi joskus itse valita puolensa, kun hänelle ei anneta siihen eväitä.Eihän lapsen kanta tarvitse olla sama kuin äidin. Eihän?
Niin juuri. On aiheita, joihin mulla ei ole mitään sanottavaa ja Jeesuksen olemassaolo on yksi niistä. Ja totta kai toivon, että lapsen kanta on monessa muussakina asiassa sama kuin minun, miksi uskonto olisi jotenkin poikkeus? En aio ohjata kersoja muslimeiksi enkä hinduiksikaan.
PoistaYhtä lailla voisi kysyä samaa kysymystä uskovaisilta: Miten lapsi voi joskus itse valita puolensa, kun hänelle ei anneta siihen eväitä.Eihän lapsen kanta tarvitse olla sama kuin äidin (vanhempien).
PoistaJostain syystä uskonnottomat joutuvat perustelemaan lapsensa opettamista tai opettamattomuutta maailman tappiin asti. Jeesus-aivopesusta kieltäytyvää herjataan kulttuuriperinnön hylkijäksi, lastaan sivistämättömäksi ja muutenkin huonosti käyttäytyväksi. Kukaan ei kuitenkaan vaadi perusteluja uskovaisilta, koska niitä ei tarvita.
Faktahan on, että vanhemmat aivopesevät lapsensa aina. On täydellisen naurettavaa naiviutta kuvitella, ettei oma vakaumus tai elämänkatsomus muka vaikuttaisi lapseen, oli sitten kyse uskonnosta, ruokavaliosta, kirjoista tai suhtautumisesta liikuntaan. Lapset kasvavat sellaisiksi, minkälaiset eväät heille annetaan.
Väittäisin, että uskonnottomassa perheessä valinnanvaraa on enemmän kuin yhden totuuden luterilaisessa perheessä.
Tästä olisi kyllä mielenkiintoista nähdä tilastotietoa. Kumpi on tavallisempaa, että pakanaperheen lapsi aikuistuessaan liittyy johonkin uskontokuntaan, vai että esimerkiksi tällaisen perusluterilaisen perheen lapsi kirkosta eroaa? Siitä voi sitten vetää johtopäätöksiä siitä, millaisessa ympäristössä kasvanut saa paremmat eväät miettiä vaihtoehtoja.
PoistaOlen antanut itselleni kertoa, että tällä hetkellä kirkosta erottaisiin enemmän, mitä kirkkoon liitytään.
Myös esimerkiksi konfirmaation voi jättää väliin, vaikka rippikoulun kävisikin. Konfirmaatiossahan nuori vahvistaa, että kaste oli ok, eli konfirmaationkaavan mukaan: "Rakkaat nuoret. Teidät on kastettu tähän uskoon ja olette saaneet sen mukaista opetusta. Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?" Milloin pakanaperheen lapsi joutuu näin julkisesti vastaamaan kysymykseen siitä, haluaako seurata uskonasioissa vanhempiaan.
Toistelin noita riparimantroja vain muiden mukana, en siis ajatellut sisältöä ollenkaan. Koska niin kuului tehdä. Mitäs jos mitattaisiin sitä, millaisen maailmankatsomuksen eväät saanut lapsi osaa ajatella itse ja tehdä sosiaalisesta paineesta huolimatta moraalisesti ja eettisesti kestäviä ratkaisuja?
PoistaNo se kävi jo tuolla edellä olleesta luomiskertomukseen liittyneestä kysymyksestä selkeästi ilmi, ettet rippikoulussa (jos siis sellaisen olet käynyt) ole paljoa kuunnellut. Ei siis yllätä, jos sekin meni ohi, mitä konfirmaatiossa tapahtuu.
PoistaTervetuloa teinien todellisuuteen. :D Riparille ei tosiaan mennä ottamaan Jeesusta sydämeen.
PoistaEikös riparille mennä siksi, ettei haluta tuottaa rippijuhlista hössöttävälle äidille pettymystä? Luulisi siitä opetuksesta sentään sen verran mieleen jäävän, että tietäisi millaiseen seremoniaan on siellä kirkossa oikeastaan osallistumassa.
PoistaHöpöhöpö, riparille mennään jotta saadaan sukulaisilta vähän rahaa. Ripari itsessään on rilluttelureissu, jossa valvotaan myöhään, opetellaan ulkoa diipadaapaa ja pukeudutaan valkoiseen säkkiin, että saadaan homma pois.
PoistaKuinka moni rippikouluun menijä muka oikeasti tiedostaa, että kyseessä on evankelisluterilaisen kirkon yhden totuuden intensiivikurssi? Villi veikkaus: nada.
On se melkoinen suoritus, että istuu 80 tuntia oppitunneilla tajuamatta olevansa oppitunneilla ja seuraavansa opetusta...
PoistaEipä sillä, kauneimmissa joululauluissa seurasin yhtä teiniä (rippikoululaista), joka istui koko tilaisuuden ajan napit korvilla ja kuunteli musiikkia. Äitinsä istui vieressä ja oli "niinkuin muutkin", eli lauloi mukana ja kuunteli puheet. Piti pyytää teiniä hiljentämään vähän, kun tuli niin voimakkaasti läpi, että häiritsi.
Mä opettelin 15vee sitten riparilla loruja ulkoa ja vahtasin poikia :) Kirkossa toistin opitut lorut (ja vahtasin poikia). Juhlista odotin lähinnä rippilahjoja. Nyt olen kirkosta eronnut, uskovan äitini pettymykseksi ja ateisti-isäni (salaiseksi) mielihyväksi, hän kun ei viitsi tehdä samaa ettei pahoittaisi äitini mieltä...
PoistaEn kuitenkaan väitä etten uskoisi _mihinkään_. Inhoan vain kaikenlaisia fundalisteja, kuului ne mihin uskontoon hyvänsä. Eli tavallaan, kuten Katja jossain ylempänä kommentoi, valitsen salaattibuffan parhaat palat ;) Luomiskertomukseen en usko, kuten ei varmaan useimmat muutkaan lääkärinkoulutuksen saaneet.
Minä en ole koskaan elävässä elämässä (netissä nyt tulee joka sortin hörhöjä vastaan) tavannut ketään, joka kreationistiksi tunnustautuisi.
PoistaAihetta sivuten, joskus lukiossa minulle oli aikamoinen järkytys, kun uskonnonopettaja ohimennen tokaisi, että neitseestäsyntymisoppi perustuu alunalkujaan käännösvirheeseen: vanhimmissa säilyneissä hepreankielisissä Jesajan kirjan käsikirjoituksissa puhutaan nuoresta naisesta, joka tulee raskaaksi, mutta evankelista Matteuksen tuntemassa kreikankielisessä käännöksessä tämä nuori nainen oli käännetty neitsyeksi.
Meidän syrjäiseen mökkiin eksyi autolastillinen Jehovia muutama päivä sitten. Ovella käännytystyötä teki hyvin hyvin nuori poika vanhemman valvoessa syrjemmällä. Kyllä oikein suututti, kun noin nuoresta tehdään työkalu ja aivopestään täysin. Itsessäni uskonasiat saavat yleensä vain vihamielisiä reaktioita aikaan ja tuollainen toisen kotiin tunkeutuminen ja tuputtaminen lasta käyttämällä on todella todella törkeää.
VastaaPoistaJep. Kätsää ja edullista lapsityövoimaa.
PoistaMyöhässä kommentoin mutta...Nuorin lapseni on tokaluokkalainen. Ope sanoi juuri että uskonnonopetus on semmoista, jossa käydään kaikki kertomukset läpi. Mikään ei ole sen kummempi, vain eri tulkintoja esim.maailman synnystä. Vaikkapa kalevalainen käsitys.Minusta kuulosti ihan hyvältä. Itse olen ateisti ja lapset kuuluvat kirkkoon, koska isänsä aikoinaan halusi, että heidät kastetaan. Minulle se oli ihan se ja sama. VAnhimmat lapset ovat nyt kovasti uskonnolliskielteisiä. Tavallaan ihmettelen sitä, sillä en ole yhtään millään tavalla tuonut omaa ateismiani esiin. Rippijuhlissakin kotona kuunneltiin virsiä ja nimenomaan minun tahdostani. "Jos kirkkoon kuulutaan ja rippikoulu käydään, niin käydään se sitten kunnolla ja kunnioitetaan niitä, jotka uskovat"
VastaaPoistaSitten tuohon kommenttiisi "Ja totta kai toivon, että lapsen kanta on monessa muussakina asiassa sama kuin minun, miksi uskonto olisi jotenkin poikkeus? En aio ohjata kersoja muslimeiksi enkä hinduiksikaan." En itse uskaltaisi näin voimakkaasti ajatella. Jotenkin ajattelin sinun olevan sitä mieltä, että lapsi saa olla mitä mieltä itse haluaa :)
Joo, en vain halua ottaa riskiä tuon opetuksen kanssa kun elämänkatsomustietokin on olemassa. Kukin uskokoon mihin satuun haluaa, aivan sama, mutta omat kersani haluan pitää sen hapatuksen ulkopuolella.
Poista