Norjalaisperheessä ei enää riitä, että keittiön seinälle ostetaan pahvinen joulukalenteri, jonka luukkujen takaa pilkistää hassun pupun tai kynttilän kuva. Jo vuosia ovat olleet muodissa 24 taskun viritelmät, ja jokaisessa taskussa jokaisena joulunaluspäivänä pitää olla lapselle pieni lahja. Ja taskut ovat jopa mummon esiliinan taskun kokoisia.
Suuret ja kalliit joulunaluslahjat saavat lapsen mielen keskittymään tavaraan. Vaatimukset kasvavat ja lapsista uhkaa tulla yhä hemmotellumpia, professori varoittaa norjalaisen VGnett-lehden mukaan. -HS.fi
Jos ihan rehellisiä ollaan, haitaksi lapsille ovat vanhemmat eivätkä kalenterit. Kuka käskee tunkea joulukalenteriin koko lelukatalogin tarjontaa?
Joulu on kaupallinen juhla länsimaisen ihmisen kaupallisessa elämässä niin lapselle kuin aikuiselle. Pukille esitetään toiveita ja lahjoilla kiristetään käytöstapoja. Meilläkin. Näen tässä kuitenkin myös hyviä puolia. Parhaassa tapauksessa lapsen kanssa voi keskustella kuluttamisesta: mitä eroa on toivelistalla ja tilauksella (aina ei voi saada kaikkea), millaisen lelun kanssa jaksaa leikkiä (klassikot vs vihaamani zhuzhu-petsit) ja mistä omasta lelusta voisi ehkä jo luopua pienempien lasten hyväksi (tavaraa kannattaa kierrättää).
Kannattaa myös muistaa, mikä merkitys on kontrastilla: kyllä joulun odotuksen pilaa eniten se, jos vuoden jokaiseen tapahtumaan, juhlaan ja pahaan mieleen ostetaan jotain. Varsinkin kun vielä nelivuotiaallekin on kiharainen pakettinaru vähintään yhtä kiinnostava asia kuin lahja itse.
Tänään me kaivamme mummin duunaaman ja professorin tuomitseman taskukalenterin esiin. Laitan sinne joka aamuksi tarran ja suklaamantelin (ja purkan!). Tarroista tehdään aattoaamuna joulumaisema kun odotellaan Lumiukkoa alkavaksi. Luokittelen sen siis haitattomaksi suklaakalenteriksi.
ihan mahtava idea tuo taskukalenteri, tarra ja suklaa! jotain lisää odotettavaa niiden tarrojen kanssakin - jotain, mitä tehdään itse. saatan pihistää idean myöhemmille vuosille :D
VastaaPoistaHeh, meilläkin tuollainen taskukalenteri on. Peruja omilta lapsuusajoilta ja se on yksi parhaimpia jouluun liittyviä muistoja itsellä. Joka päivä oli jokin pienen pieni juttu, esim.yksi kaluste nukkekotiin ja sitä oli niiin ihanaa odottaa että mitä sieltä löytyy. Meillekin on ostettu pojalle sinne tarroja, purkki pikkueläimiä(siitä voi laittaa yhden per päivä) ja pieniä liikennemerkkejä.
VastaaPoistaEihän se idea se olekaan, että sinne tungetaan kalliita lahjoja, vaan jotain pienen pientä yllätystä.
Niin totta! :) Ja tuo tarraidea joulumaisemineen oli aivan mahtava!!
VastaaPoistaMeillekin mummu teki tuommoisen taskukalenterin ja olen sinne ajatellut laittavani niiden karkkien lisäksi myös erilaisia puuhakortteja esim. pipareiden leipomista, uimahallikäynti, leffan vuokraus, askartelua jne jne. Mitään pikkukräsää ei kiitos ja ihan joka päivälle ei viitsi suklaatakaan laittaa, niin tuommoiset tehtäväjutu voi olla ihan kivoja meidän 3veelle!
VastaaPoistaHih, ja välillä kunnon nakitusta.. "Tonttu käskee sinut siivoamaan huoneesi...välittömästi! Kauhujen joulukalenteri ;)
Minä tein Pikkumiehen huoneen oveen roikkumaan joulusukan, jonne tulen laittamaan mm. lasten piparimuotteja, uuden hammasharjan ja -tahnan, pesusienen... Onneksi 2v. ipana innostuu vielä tuollaisista käytännöllisistäkin lahjoista (jotka pitäisi ostaa joka tapauksessa), eikä kaiken tarvitse olla niin ihmeellistä.
VastaaPoistaTuo tarraidea on kyllä huippu! Täytyy pistää korvan taakse ensi joulua ajatellen. Pikkumies kun ei vielä tänä jouluna taida oikein ymmärrä noiden tarrojen päälle, vaan todennäköisesti ne liimattaisiin seiniin, tuoleihin, pöytiin... ;)
Meilläkin on lapsille haitallinen taskukalenteri. Meillä se tuhoaa kaiken muun pahan lisäksi lasten hampaat, sillä joka aamu taskusta löytyy karkki per lapsi.
VastaaPoistaIhan asian sivusta - jotenkin ei ole yhtään maaginen joulunodotusfiilis kun katselee täällä Salmisaaren rannassa ikkunasta ulos merelle päin :D
VastaaPoistaEhkä se joulukalenteri voisi auttaa... Meillä tosin turvaudutaan, ainakin vielä tämä vuosi, partiolaisten kuvakalenteriin. Tuo tarraidea oli kyllä mustakin huippu, ehkä jaksan tehdä asian tiimoilta jotain ensi vuonna ;)
Ja Jaana... 4-vuotiaskin vielä liimailee niitä tarroja minne sattuu. Nimim. vaatehuoneen ovi täynnä tytön viimevuotisia tarhan tarrakuvia.
Meillä mennään myös suklaalla ja tarroilla. Kysyin villikolta, mitä han haluaisi kuorma-auto-kalenterista löytyvän ja vastaus tuli kuin pyssyn suusta: suklaata! Ja koska tarras ovat vielä kuumaa kamaa, mainitsin, että joinain aamuina luukusta voi löytyä myös tarroja.
VastaaPoistaMeillä oli lapsena myös taskukalenteri - ja joka kolmas tasku kuului mulle. Aattoillan tasku oli se tavoitelluin ja sekin osui vain joka kolmas vuosi omalle kohdalle... :) no, oli sen lisäksi myös kuvakalenterit, niistä sai joka luukun itselleen. Mun ääni meneen kyllä taskukalenterille - oon tehnyt sellaisen miehellenikin jo vuosia sitten vastarakastuneena. :)
VastaaPoistaMeilläkin on tuollainen taskukalenteri, ja mielestäni tosi kiva siksi, ettei joka vuosi tarvitse ostaa uutta kalenteria. Ajattelin tänä vuonna laittaa taskuihin ainakin jotain nameja (tyyliin rusinoita tai pähkinöitä) ja tehtäväkortteja, tosin ne tehtävät täytyy vielä sopeuttaa 2-vuotiaan tasolle. Tarrat voisivat kanssa olla kiva idea...
VastaaPoistaHihii... Täälläpä onkin partiolaisten adventtikalenteri ihan vaan aikuisia varten. Tänä vuonna sattui vielä niin, että paikallisen sanomalehden jakama ilmaiskalenteri ja partiokalenteri ovat saman piirtäjän käsialaa ja kohta päästään sohva-asukkaan kanssa tekemään kovaa vertailua kumpi kalentereista on onnistuneempi vedos :o)
VastaaPoistaNuo taskukalenterin tehtäväkortit kuulostaa kyllä kaikin puolin tosi oivallisilta. Siinä pääsee taas konkretisoitumaan ajatus aineettomista kokemuksista ja elämyksistä ja tehtäväkortin laatijakin pääsee vaikuttamaan miten joulunalusaikaa vietetään. Toisaalta, miksei tehtävien toteuttamisajankohtaa vois laajentaa joulun jälkeisellekin ajalle?
Liina, tässä testataan myös kärsivällisyyttä: miten pitkään skidi pystyy olemaan liimaamatta nitä esim Snadiin. ;)
VastaaPoistaAnonyymi, niin just, norjalaisilla aikuisilla tässä on karannut mopo käsistä. :)
poikkeama, ainoa "askartelu" mitä mä osaan on piirtäminen. Siispä piirrämme. :)
Sini, aivan timanttisen nerokasta!!! Nakkikalenteri! Kopioin heti! :D
Jaana, ihan totta, käyttöesineet ilahduttavat lapsiakin. Ja huomenna itse asiassa meilläkin luukusta löytyy leivontahetki: tähtitorttukausi on korkattava nyt!
Erja, mä ratkaisin homma sillä, että luukussa on myös ksylitolipurkkaa. ;)
Karina, viime vuonna oli hiukan eri fiilis kyllä. Nyt kärryorjana olen kiitollinen lumettomuudesta..
Henkka, täähän on ihan voittajakonsepti siis!
pilami, ai hitto, mietinkin miten ensi vuonna tää homma ratkaistaan. Toi joka toinen luukku olis kyllä hyvä jakamisharjoitus! :)
Nevie, niin varsinkin kun ne pahvikalenterit on yleensä ihan ankeita ja kalenterien suklaa pahaa. :D
Peukalo-Liisa, ihan totta, tehtäväthän voivat olla sarjaa "autan aina tiskikoneen tyhjentämisessä" ja "laitan hanskat naulakkoon" yms peruskauraa, ettei totuus unohtuisi. ;)
VastaaPoistaAivan näin:) Itse tehty - tai mummin tekemä ja itse täytetty - viestii lapselle myös siitä, että kaiken ei tarvitse olla sitä, mitä kaupasta saa kokonaisena, vaan voi itse puuhastella asian parissa. Karkkia ja purkkaa minäkin laitoin ja aatoksi sitten vähän jotain enemmän:)
VastaaPoistaMeillä on lapset pilattu näillä taskukalentereilla melkien 20 vuoden ajan. Vanhin tyttö on 19. Tästä pisimpään pilatusta on tullut erittäin säästäväinen ja harkinnalla tavaraa hankkiva tiedostava nuori aikuinen.
VastaaPoistaKyllä tässä elämässä ehtii ankeuttaa ihan muutenkin, ettei tarvitse joulunodotusta pilata sillä.
Meillä oli jo hamalla seitsemänkymmentäluvulla juuttisäkistä ommeltu taskukalenteri, joka luullakseni jatkaa käyttötarkoituksessaan veljentyttären piloille hemmottelussa. Omassa kodissamme taskukalentereita on kaksi, ja niitä pidetään vuorovuosina, tai miten nyt sisustus ja fiilis sallii: yksi anoppivainaan Napolista ostama joulupukinlärvin kruunaama suorakaide, toinen Lidl'in kalenteri jossa enkelin ja tähden muotoiset taskut roikkuvat nauhassa, molemmat huopaa. Totta puhuen himoitsin myös m-mekon kalenteria, mutta kaikkien mielitekojen tyydyttäminen lentokentän myymälässä visakorttia vinguttaen on pahaksi aikuiselle.
VastaaPoistaHuomenaamuna joulupukkikalenterista löytynee yllä mainitun saksalaisketjun suklaaraha...
Sinä vuonna, kun esikoinen oli 4 ja olin äitiyslomalla, sain hormoonihuurupäissäni loistavan idean taskukalenteriin. Kirjoitin sinne joulutarinan.
VastaaPoistaNo, idean sain sellaisten öiden jälkeen, kun olin ihan skarppi ja tein parit luukkujen täytteet valmiiksi. pikkasen into tarinan kirjoittamiseen hiipui, kun vauva sitten valvottikin lähes koko joulukuun. Mutta lapsi piti kyhäelmästä. Oli taskukalenterissa jotain tarroja tai vastaaviakin lisänä.
No ei kyllä tullut itselle mieleenkään, että sinne - ilmeisesti sitten Norjassa - tungetaan esim. 24 pientä lelua. Meillä on kalenteri-Nisse, mutta en ota käyttöön tänä vuonna kun taas pääsi tämä 1.12. yllättämään enkä juuri nyt jaksa sen enempää perehtyä taskujen sisältöihin. Leluja eikä joka päivälle karkkia - näin meillä ei sen kanssa kyllä toimita koskaan!
VastaaPoistaOstin ihan tavallisen kuvakalenterin, tuo runsas 3-vuotias on siihen niiiin tyytyväinen, hyvä niin. Sitten on vielä tuo Histamiinin joulukalenteri-DVD, sekin käytössä. Harvinaista herkkua, sillä telkkuahan meillä ei ole.
Pöh! Mielestäni tuollainen taskukalenteri olisi juuri se kaikkein hienoin, tosin ajatuksella täytettynä. Uskoisin että meillä juurikin tarrat ja pikku rusinarasiat tekisivät kauppansa, suklaasta ja pipareista puhumattakaan.
VastaaPoistaMeillä jää tänä vuonna kuitenkin koko joulukalenteri väliin, äidin askartelutaidot kun ovat hyvin rajalliset. Muutenkin tämä joulunodotustuote taitaa olla täällä USA:ssa aika tuntematon suuruus. Viime vuonna esikoisella (silloin 4-vee) oli isovanhempien lähettämä kuvakalenteri, mutta poika on sen verran boheemi ettei juuri luukkuja muistanut availla. Sinänsä hyvä, koska näin joulupukin vierailun odottaminen aina joulupäivän aamuun asti ei ottanut yhtään koville :D
Tuon taskukalenterin voi täyttää joko vähemmän haitallisesti (yksi suklaa+tarroja / pieni muumiaski rusinoita / kuivattuja hedelmiä / pieni tavara kuten muutama legopalikka t. nätti pyyhekumi) tai sitten tuon norjalaisen esimerkin todennäköisesti tarkoittamalla tavalla tyyliin "joka päivä zhuzhupetsille uusi tavara". Ei pieni lahjonta kyllä ketään taatusti saa kasvamaan kieroon, mutta se JATKUVA lahjojen ylitarjonta on ihan hirveää! En itse halunnut jossain vaiheessa enää viettää lapsena jouluja serkkujen kanssa samassa paikassa, kun nämä jatkuvassa rahapulassa eläneet ostivat velaksi kymmeniä lahjoja per melkein aikuiset ihmiset, ja itse tiesivät etukäteen joka tavaran, vaan kun siihen krääsän saamiseen oltiin niin totuttu niin ei pystytty lopettamaan... Eikä tässä OIKEASTI ollut minkäänlaista kateutta mun puolelta, mulla lähinnä teki pahaa se roinamäärä (ilmeisesti silloin jo eko+minimalismi pyrki esiin minussa :D ).
VastaaPoistaTuommoisessa täytettävässä kalenterissa mua lähinnä kiinnostaa tulevaisuuden kannalta se, suuttuuko siskontyttö joskus siitä kun tajuaa että ei sitä tontut käykään joka aamu täyttämässä vaan aikuiset ovat valehdelleet vuosikausia... :D
Minulla on 2 v poika ja tänä vuonna vihdoin hankin taskukalenterin. Olen haaveillut siitä vuosia. Pojua kiinnostaa tällä hetkellä kovasti kirjaimet ja numerot, joten ostin paketin magneettikirjaimia ja ne sitten tungen taskuihin. Mutta eipä poju välty rappiolta, suklaakalenteri on hankittu myös.
VastaaPoistat. 2v poitsun äiti
Täällä kans taskukalenteri, ja neiti 8v kun tykkää kovasti askarrella, niin ei mitään ongelmaa taskujen täyttämisellä. Kimalleliima (eri värejä eri päiville), piippurassit, pieni pussi paljetteja (samoin eri värejä voi laittaa eri päivinä), huopa-arkki, helmiä... mahdollisuudet ovat aika rajattomat. Ei tule kalliiksi eikä tarvi ite osata askarrella. :D Lisäksi kun tuo on vielä etälapsi ja käy joulukuussa about kahdesti, niin täytettävää ehtii keräillä parilla ostoskerralla eikä joulukuun eka päivä tarvi olla vielä luukun valmiina. :)
VastaaPoistaOma näkemykseni on, että taskut järjenkäytöllä täytettynä pilaa lasta vähemmän kuin esim. suklaakalenteri. No, meitä on moneksi. =)
Uteliaisuudesta kysyn, miksi joka luukku pitää täyttää? Meillä oli lapsena kanssa tuollainen kalenteri, ja meillä tuli sieltä yllätys ehkä joka neljäs tai viides päivä. Eikä tullut edes mieleen, että niitä yllätyksiä olisi pitänyt olla joka päivälle :) Minuahan on selvästi riistetty :D
VastaaPoistaHaluan jakaa pari oman äitini aikanaan keksimää ideaa. Tykkäsin aina sen kalenteriyllätyksistä ihan älyttömästi, en tiedä olinko sitten surkean vähälle koulutettu lapsi, mutta kaikki noi hammasharja-sarjan jututkin miellytti. Mutta tässä näitä ideoita: piparimuotit, nipsit, ponnarit yms hiusjutut, kynät, kumit jne, pienet joulukoristeet, pienet saippuat tms (siis vaikka joku tähdenmuotoinen), magneetit, lapaset/sormikkaat/sukat, huulirasva... Kuulostaa tosi säälittävältä, mutta tykkäsin kovasti, ja siis mulle sieltä todella tuli YKSI nipsi ja YKSI joulukoriste. ja ne sukatkin meni, kun oli vaikka joulukuviolla...
VastaaPoistaMeilläkin on mummoni aikoinaan minulle väkertämä tulitikkuaskikalenteri, ja hieno onkin. Aikoinaan sain itse juurikin hiusnipsejä, -pompuloita, magneetteja, tarroja jne. (Yksi per päivä!) Tällä hetkellä taskuista löytyy luomusuklaata. Mielummin tuota käytän, kuin ostan kaupan valmiin suklaakalenterin. Lisäksi lapsilla on yhteinen postiluukusta tullut ilmaiskalenteri.
VastaaPoistaAivan ihana kalenteri ja ihanalta kuulostaa myos kalenterisuunnitelma.
VastaaPoistaIloista joulun odotusta!
Voihan norjalaisvitsi! Silloin, kun MINÄ olin lapsi, meillä oli niin suuri äidin ompelema taskukalenteri, että se peitti koko porraskäytävän päätyseinän! Ja luukutkin olivat niin isoja, että jokaiseen mahtui yksi kirjastosta lainattu kirja, jonka äiti luki sinä päivänä lapsille ääneen. Eikä jäänyt roinaa riesaksi, kun joulun jälkeen kaikki kirjat palautettiin takaisin kirjastoon.
VastaaPoista-Marzu
meillä on vielä sen verran pieni ipana, että äiti sai ihan rauhassa ostaa itselleen salmiakkikalenterin... ;)
VastaaPoistaens vuonna toivottavasti meilläkin jo saadaan taskukalenteri seinälle! siskon lapset 11 ja 10v haluavat omansa edelleen joka vuosi käyttöön, vaikka tuskin taskuista mitään sen suurempia lahjoja on putkahdellut. niissä on vaan ihan oma fiilis! :)
kuulin tutun taskukalenterista, jossa joka päivä tulee muutama legopalikka, josta lapsukaiset saavat koota pikkuhiljaa jotakin valmista juttua. tää vaatii kyllä jo aikamoista kärsivällisyyttä lapsilta ja ehkä aika hyvää hahmotustakin, mutta oivallinen idea sinänsä!
ihanaa joulunodotusta!
miuku
Eräässä sisustuslehdessä oli joitakin vuosia sitten vänkä idea. Lapsi saa joulukuun ensimmäisenä päivänä nukkekodin/ponitallin/prinsessalinnan, ja sen jälkeen kalenterista joka päivä huonekalun/hevosen/prinsessan jne vermeen pytinkiin. Tämä on meillä jäänyt toteuttamatta.
VastaaPoistaMeillä puinen tasku/laatikkokalenteri täytetään vielä tänä vuonna Plamilin 72% tummalla, maidottomalla ja xylitolilla makeutetulla suklaalla. Meidän poika 1v 7kk tykkää selvästi enemmän tummasta kuin maitosuklaasta, en osaa selittää muulla kun sillä, että söin itse raskaus- ja imetysaikana pelkkää tummaa. Eli on sitä kautta tottunut siihen makuun. Suklaan lisäksi laatikosta löytyy tarra. Tarrat liimataan vaatehuoneen oveen. Samaiseen oveen päätyvät ainakin toistaiseksi muutkin lapsen saamat tarrat. Ensi jouluksi otan käyttöön puuhakortit ja ajattelin jemmata laatikoihin myös pieniä leluja esim. legopalikoita.
VastaaPoistaMeillä taskukalenteri toi 4-vuotiaalle tarroja, kirpparilta ostettuja vaatteita (mm. sadetakki, toppahousut, mekko, rukkaset), palapelin, askartelutarvikkeita ja pari kertaa herkuksi manteleita. Taskussa oli aina arvoitusloru, joka liittyi sekä päivän yllätykseen että yllätyksen sijaintiin.
VastaaPoista