Sain raskausvaatepostauksen yhteydessä noottia siitä, että pidän itseäni L-koossa läskinä kun maailmassa on XXXXXL koon ihmisiä. En tajunnutkaan, että tämä on näin arka aihe. En ole erityisen fanaattinen painontarkkailija (en käy koskaan vaa'alla ja kuvittelen aina itseni laihemmaksi kuin olen) tai laihuuden ihannoija, mutta raskauskiloista haluan yksiselitteisesti eroon. Tähän on sekä pinnallisia että vähemmän pinnallisia syitä.
Ensinnäkin minulla on vaatekaapillinen M-koon tekstiilejä, joihin olen upottanut omaisuuden. Kroppani on muuttunut raskauksien myötä jo ihan riittävästi ilman vyölaukkuakin. Jalka kasvoi ekassa raskaudessa numerolla: hyvästi kaikki koon 38 kengät. Myös lantio ja rinnanympärys mystisesti leveni: hyvästi kaikki alusvaatteet ja farkut. Ja nytkö sitten pitäisi hyvästellä loputkin vaatteet? No ei helvetissä.
Toiseksi painonhallinta on terveyskysymys. Karjalaiset juureni pitävät huolen siitä, että verisuoneni ovat puoliksi tukossa jo keski-ikäisenä. Sukurasitteena on diabetestä, verenpainetautia ja paskat nivelet. Bonuksena olen sokeriaddikti ja lihon pelkästä berliininmunkin ajattelemisesta. Jos nyt hyväksyn tämän koon, on riski, että hyväksyn seuraavankin. Ja sitä seuraavan. Mun on pakko tarkkailla painoani, jos haluan nähdä ipanoiden kirjoittavan ylioppilaiksi.
Kolmanneksi mä tarvitsen liikuntaa henkiseen hyvinvointiin, varsinkin lokakuusta maaliskuuhun kestävänä vuodenaikana nimeltä perse. Koska olen ruoan suhteen varustettu meduusan selkärangalla, minusta tulee läski, jos en pääse liikkumaan. Enkä voi liikkua, jos olen läski. As simple as that. En nimittäin halua hävitä tenniksessä Koti-Insinöörille yhtään enempää kuin on pakko.
Ymmärrän erittäin hyvin niitä, joille raskauskilot ovat jääneet. Onhan tässä kaikenlaista muutakin hommaa ja aikaiseksi saaminen on työn ja tuskan takana. Minä motivoin itseäni liikkumaan katsomalla yhtä bikinikuvaani vuodelta 2005. Kertokaapa miten te olette raskauskilonne räjäyttäneet - vai oletteko?
Mun neljännestä synnytyksestä on muutama päivä yli neljä kuukautta aikaa ja viisi kiloa ylimääräistä tavaraa tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Kahdeksan on kadonnut jo aikoja sitten itsekseen, mutta nämä viisi eivät hievahda minnekään.
VastaaPoistaMä olen nyt omalla henkilökohtaisella mittapuullani semiläski,kun vaatekoko on enemmän M kuin S. Jokainen määrittää itse oman läskiytensä tai läskittömyytensä ja siitä on turha kenenkään muun vetää herneitä nekkuunsa. Nämä on taas näitä asioita, että aina on joku ottamassa "sinun läskiytesi" pikkumaisuutena ja henkilökohtaisesti, kun on vielä paljon isompiakin ihmisiä olemassa jne. Jokainen saa nimittää ITSEÄÄN just niin syöttösiaksi kuin haluaa itseään nimittää. Syömishäiriöt molempiin suuntiin on asia erikseen, mutta ne eivät nyt tähän aiheeseen liity mitenkään.
En ole tehnyt näille viidelle viholliselle mitään erityistä. Odottelen, jos ne vaikka päättääkin häipyä sanaakaan sanomatta.
HEP! Täällä ilmoittautuu yksi entinen ällä-koon valas, nykyinen vajaa ämmä. Raskauden aikana kertyi 20-25 kiloa turvotusta ja läskiä. Kääpiöiden tultua pihalle möykystä oli vaan p-a-k-k-o päästä eroon jotta elämä jatkuu.
VastaaPoistaJälkikäteen ajateltuna tutinat häipyivät oikeastaan aika kivuttomasti, mutta aikaa siinä meni miltei vuosi. Koska äkkikuurit on älyttömiä ja kaiken itseltä kieltäminen aiheuttaa vain pahaa mieltä, käytin keinoina kohtuullista, kaiken sallivaa ruokavaliota, vaunukävelyitä, joogaa ja lopulta myös pitkänmatkanjuoksua. Liikunta auttaa kivasti myös pään kasassa pysymiseen, joka on ainakin täällä vielä se painonhallintaakin suurempi kimmoke itsensä rääkkäämiselle.
Muuten, luin jostain että alle 5-vuotiaiden lasten äitien energiankulutus on keskimäärin 400 kcal suurempi kuin lapsettomien kanssasisartensa. Että repikää siitä ;)
Ja loput täältä: http://sundaylovexo.onsugar.com/Victorias-Secret-Angels-Diet-Fitness-13423082 --- Ei voi ymmärtää, koska raskauskilojen mukana multa lähti myös tissit ;D
Täällä ilmoittautuu samaa mieltä oleva mamma myös!
VastaaPoistaKeräsin raskausaikana 27kg turvotusta ja LÄSKIÄ. Nyt siitä on jäljellä vieläkin 5kg, 8kk synnytyksen jälkeen. Ja KYLLÄ, haluan siitä eroon, ja EI, en mene ostaan kokoo suurempia vaatteita kaupasta!!!
apropoo, kävin lukemassa raskausvaatepostauksen kommentit ja tässä kohtaa meinasi lentää aamutee ruudulle:
VastaaPoista"Musta sä vähän rumasti puhuit harmaasta. Mun ihonväri on aika harmaa ja silmien alla mustaakin, tulee paha mieli."
:D kiitos kanssakommentoijalta, sinä tuntematon anonyymi.
haluaisin kyllä itsekin hyviä vinkkejä. ajattelin nyt ensi alkuun vähentää hieman haperoimpia hiilihydraatteja (tiedättehän, jaksan varmaan tuottaa maitoa ilman päivittäistä tuplapatukkaakin sori vaan leaf) ja keskittyä enemmän kasviksiin. liikun muutenkin ihan kohtuullisesti, mutta kohdallani on selvää, että liikunta ei laihduta. liikunta mahdollisesti ylläpitää saavutettua tilaa (ja saavutettu tila ylläpitää mahdollisuutta liikkua.)
kiloni jurppivat mua kokolailla samoista syistä kuin omasi sua. ja sitäpaitsi painan nyt enemmän kuin ikinä, mikä mun mittapuulla (sekä henkisellä että pituusmitalla) on aika paljon. se ei tunnu vähemmältä vain siksi, että muilla on mahdollisesti vielä pahempi ongelma omien kilojensa kanssa - kyse on minustakin vain ja ainoastaan siitä, onko itse tyytyväinen ja voiko asialle itse tehdä jotain.
Juurikin näin!
VastaaPoistaTäällä kertyi ekasta 45 kiloa, ja kaikki lähtivät vuodessa. Tosin osan otin lihaksena takaisin, kun treeninälkä kasvoi syödessä ja halusin hinkata esim. vatsalihakset kunnolla näkyviin pyllyn näyttämisenä sille turvotus- ja läskimäärälle.
Onni oli ehkä, ettei ne kilot tulleet mistään järjettömästä mässäilystä vaan erinäisistä muista syistä. Samat elintavat, vähän reippaamin liikuntaa ja sinne ne meni.
Toisen raskauden lähtövauhti on ollut vähän nopeampaa, ja toivon että myös tälläkin kertaa saan itseni treenattua samaan kuntoon missä olin. Suurin motivaatio syntyy niistä omista pienistä vaatteista ja jo vuoden takaisistakin kuvista.
Olen myös HUOMATTAVASTI parempi äiti kun pääsen liikkumaan, ja toivon että lapsenikin perii himon liikkumiseen. Mulla tämä tulee ihan omalta äidiltä.
Olen myös saanut negatiivista palautetta kiloista "stressaamisesta", on kuulemma vähän pinnallista. No osittain kyllä, mutta voisihan mulla olla joku vielä huonompikin ominaisuus kuin pieni pinnallisuus.
Esikoisen jälkeen raskaus ja pari muutakin kiloa katosi kuin itsestään. Yhden vauvan kanssa tuli tehtyä pitkiä lenkkejä koiran kanssa ja käytyä kaupungillakin kävellen viikottain. Muutoin olisi pää seonnut neljän seinän sisällä.
VastaaPoistaKuopuksen kanssa olikin sitten toisin. Isompi lapsi haluaa ulkoilla mieluummin itse leikkien kuin vaunuissa istuen. Kaupungille ei äidin juuri ole tehnyt mieli kahden pienen kanssa. Ja kahden pienen äitinä käytän herkuttelun tekosyynä sitä, että arki on enemmän ja vähemmän raskasta :O
Kuopuksen jälkeen en entisiin mittoihini päässyt, kun olen taas raskaana (peräkkäisten lasten ikäero on siis esikoisen ja kuopuksen sekä kuopuksen ja tulevan vauvan välillä noin 1v 5kk). Ja kiloja tulee. Niin että itseäni hirvittää. Neuvolassa asiasta ei ilmeisesti normaalisti normaalin painoni ja hyvien sokeriarvojen vuoksi olla huolissaan. Tiedän myös, että painonnousu kuuluu raskauteen, mutta tiedän myös, että vain murto-osa painonnoususta selittyy vauvan kasvulla, lapsivedellä jne. Mutta niin vain tänäänkin humahti aamupalan päälle pari pullan siivua suustani alas :O
Ja tosiaan. Mitenkäs sitten kolmen alle kolme vuotiaan äitinä pääsen tästä sokerikierteestä, kun nytkään ei tahdo olla mitään järkeä syömisessäni? Ja yhdeksänkuukautta on kuitannut jokaisen uuden läskin vauvamahaksi :D
Raskauskilojen pudottaminen pelottaa myös siksi, että tuttujen kokemusten mukaan kilojen kadottaminen on vaikeampaa, mitä enemmän itselle on ikää kertynyt. Lisäksi olen kuullut, että esikoisesta kertyneet kilot katoaisivat helpommin kuin seuraavien lasten.
Mutta kyllä munkin tavoite on se tuttu ja turvallinen m-/36-38-kokoni :D
Jos tuota mainittua keskustelua miettii, on tärkeää erottaa ne kaksi tapaa puhua ylipainostaan: realistinen ja sitten se "mäoonniiläski!!!111". Kateushan on kantava voima, ja osalla ihmisistä se itseensä tyytymättömyyden valtaisa katkeruus aiheuttaa sen, että sitä omaa pahaa oloa oksentaa juuri sinne suuntaan, jonne sattuu osumaan.
VastaaPoistaJa sitten toisaalta on sekin, että painonhallinta on toisille helpompaa ja toisille vaikeampaa. Eräs tuntemani lääkäri kerran totesikin, että jos laihduttaminen olisi ihan helppoa, maailmassa ei olisi ylipainoisia ihmisiä.
Nimim. raskauskilot alle vuodessa pois, tulivat korkojen kera takaisin.
En tiedä voiko näitä enää raskauskiloiksi sanoa, kun Tiitiäisen ikäpuntariin kilahtaa kohta kaksi vuotta. Mutta ne samat 6 kiloa lötköttää tuossa lanteilla, jotka olivat siinä kaksi vuotta sitten laitokselta tullessa. Ja kyllä, kyllä se vatuttaa. En edelleenkään koe olevani kokoa L/42, vaan aion vielä kaivaa päälleni tuolta hyllyjen kätköistä entiset farkkuni ja laittaa paidan helman housunkauluksen sisäpuolelle. Ja sinä kauniina päivänä POLTAN jokaikisen ah'niin muodikkaan tunikan jolla tätä ruhoani olen peitellyt... Huh, kylläpä helpotti;)
VastaaPoistaMulla raskauskilot (16kg) lähti kuukaudessa synnytyksen jälkeen ja päälle vielä pari kiloa, joita olen välillä sinnikkääsi yrittänyt saada takaisin. Kyllä, siitäkin voi tehdä ongelman, että painoa tippuu liikaa. Ja siitä voi näköjään lähipiirikin tehdä ongelman, kun ilmeisesti naisen pitäisi lapsen jälkeen olla äidillinen=vähän muhkeampi ja varsinkin kun äiti on jo lähemmäs keski-ikää, niin jo iän pitäisi alkaa pehmentää vartaloa. Ja kun on jo äiti ei itsellä niin väliä, lapsen hyvinvointi on tärkeintä. Vaikka varmaan lapsen hyvinvoinninkin kannalta on tärkeää, että äiti on tyytyväinen itseensä niin fyysisesti kuin henkisesti....ja ne raskauskilot lähti ihan vaan kävelylenkeillä ja pari kertaa viikossa kotipilatesta, jotta keskivartalo pysyi kunnossa.
VastaaPoistaMulla lähti raskauskilot synnärillä. Pieni roikkomaha jäi hetkeksi, mutta se ei vaaalla näkynyt ja katosi muutamassa kuukaudessa.
VastaaPoistaNyt suorastaa toivoisin, että olisin raskaana jotta voisin selittää painonnousuni sillä. Olen lyhyt, hieman alle 160 ja olen aina ennen painanut 45-48kg, synnyttämään mennessäkin alle 55.
Nyt jostain syystä paino noussut 59kg ja risat joka on minulle täys katastrofi. Ärsyttää tuttujen reaktiot kun asiasta valitan, "sä ootkin aina ollut ihan alipainonen". Jumalauta. Mä koen olevani li-ha-va. vaatekoko on xs:n sijaan kokoa m, tuumakoko muuttui 25-26 ainakin 30, sillä sen jälkeen lopetin sovittamisen (ja päätin etten osta farkkuja ennen kuin olen laihtunut-liian masentavaa) kun edelleen kiristi.
Paidat ovat muuttuneet napapaidoiksi ja vaatteet, joita käytin raskausaikana, eivät mene päälle. Painoindeksi noussut vissiin viidellä, niin että seuraava askel onkin jo lievästi ylipainoinen.
Eli kyllä se oma läskiys on jokaisen itse määriteltävissä eikä sillä ole tarkoitus loukata muita vielä lihavampia. Melkein voisin kuvitella että tälläinen tuntuu vielä pahemmalta kuin se että on aina ollut lihavampi.
Ne on ne XXXXXL-ihmiset vaan katkeria sun L-kokoisuudesta ja siks nousi älämölö :D Ei vaineskaan.
VastaaPoistaTeikäläinen kyllä osaa kirjoittaa.
Mä olen nyt kuopuksen ollessa ihan kohta 3-vuotias suurempi kuin mitä olin heti synnytyksen jälkeen (jolloin sain jalkaani 34:n farkut, jotka nyt ratkeais mun päälle). Pientä kriisiä pukkaa! Toki olin silloin alipainoinen kun aloin poikaa odottamaan, eikä niitä kiloja rutkasti raskausaikana tullut, mutta silti.
Mulla on joku synnytyksen jälkeinen -vyölaukku. Voisko sitä verrata synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jos itkisin asiasta vähän jolle neukkutädille? Piffaisko neuvola vyölaukun ekstirpaation? :D Vai pirauttaisko Rolffille?
Hei amen! Jokaisen tulisi pitää huolta itsestään tässä sydän- ja verisuonitautien luvatussa maassa. Se joka puhuu pinnallisuudesta on varmaan itse liian itsekuriton huolehtimaan itsestään.
VastaaPoistaOnko sitten hauskaa kun polvet murtuvat alta? Nih!
:)
Anonyymi 9.02: Luulen, että veikkauksesi osuu oikeaan ainakin osittain. Koko ikänsä ylipainoisen voi olla helpompi kantaa niitä muutamaa ylimääräistä kiloa kuin sellaisen, jolle ne tulevat raskauden yhteydessä ensimmäistä kertaa eteen.
VastaaPoistaJos on aina ollut sitä pehmustetta ympärillä, ei muutama kilo sinne tai tänne juuri tunnu. Enkä tällä nyt suinkaan tarkoita sitä, että läskiä ei lisäläski haittaa. Ainakin omassa elämässä on tullut huomattua, että kun minulle painon heittely esim. viiden kilon marginaalilla on aika tavallista, on se monille hoikille tuttaville maailmanlopun luokkaa. Ja on pakko sanoa, että joskus silloin käy mielessä, että mitä ihmettä sinä kitiset, kun a) valittamasi "läskiys" ei näy missään ja b) itse asiassa näytät terveemmältä. Toisaalta, olen aina ollut rehevämmän naisvartalon kannattaja.
Mutta sehän on totta, että vaikka muutama ylimääräinen kilo ei sinällään ole terveysriski, on painonnousun pysäyttäminen tärkeää.
Tää yhteiskunta on ihan kiero. Meinaan sitä, että kaikkia kehotetaan liikkumaan ja pitämään terveydestään huolta. Silti, kun pitää terveydestään huolta, siihen heti puututaan: "urheiletkohan sä nyt vähän liikaa? Mistä säkin laihdutat? Ota nyt yks pulla, et sä nyt siitä liho!". Hirveetä. Sohvalla makaaminen snickerpatukka kädessä lienee suotavampaa? :/
VastaaPoistaMulle kävi itse asiassa niin, että kuopuksen jälkeen pääsin paremmin kuosiin kuin esikoisen. Oon miettinyt, että oisko imettämisellä vaikutusta, kun jouduin esikoisen imettämisen lopettamaan kun se oli 4kk (jouduin sairaalaan viikoksi ja sitten oli vahva lääkitys päällä ja maito loppui) ja kuopusta täysimetin 6kk saakka jonka jälkeen vielä imetin suht paljon siihen asti että poika oli vuoden. Koko tän ajan söin hulluna herkkuja. (Kuinkahan laiha mä olisinkaan, jos oisin jättänyt herkut pois...) Nyt sitten kun oon palannut töihin, pyöräilen työmatkat ja olen oikeasti yrittänyt jättää turhat herkut pois ja paino on pysynyt samassa jo viimeiset 3kk. Pelkään kyllä vähän miten käy kun maa jäätyy enkä enää viitsi pyöräillä. Pitää varmaan ne sukset hankkia. Kaikki kaverit kommentoi, että olen tosi hoikka, ja olenkin nyt niissä mitoissa, joissa olin ennenkuin aloin esikoista odottaa.
VastaaPoistaBikineissä tätä mammaa ei kuitenkaan nähdä kovin usein, sillä hoikkuuden illuusiota ylläpidän - tadaa - spanxilla (eli vatsaa litistävällä rumalla alushoususysteemillä), joka pitää vyölaukun kuosissa. Tää spanx (varmaan muutkin vastaavat ajaa saman asian) on oikeesti mukava, ei siis yhtään tunnu tukalalta työpäivän aikana, ja toimii ihan älyttömän hyvin. Suosittelen lämpimästi. Kaikki vaatteet istuu niiiiiin paljon paremmin.
Samalla kuitenkin yritän muistaessani tehdä vatsoja, jotta ehkä kehtaisi siihen bikiniinkin vielä joku päivä sonnustautua :)
Raskauskiloja ei tullut kummaltakaan lapselta kuin 13-14 kiloa. Ne sittemmin lähtivät mutta salakavalasti on paino taas noussut. Mitään en tee mielestäni toisin, ehkä ikä ja aineenvaihdunnan hidastuminen tekevät tehtävänsä. Läski en ole, 169/65, mutta ahdistaa se silti kun mekot yksi toisensa jälkeen alkavat kiristää.
VastaaPoistaJa se karjalainen perimä, jo 30-kymppisenä oli kolesteroliarvot 6,5! Siinä jo tarpeeksi hyvä syy pysytellä inhimillisissä painolukemissa.
Enkä aio ostaa uusia vaatteita (tulee liian kalliiksi), joten pakko tarkkailla mitä syö/miten paljon syö ja liikkua lisää.
Se miten läskiltä tuntuu, on ihan jokaisen oma asia. Joku voi tuntea olevansa läski m-koossa, joku vasta xl-koossa. Olkoon vain miten pinnallista tahansa. Toki ääripäät ovat asia erikseen, liian laihojen ja liian lihavien elämään olisi läheisten hyvä puuttuakin, siinä kun on voi olla hengenmenosta kyse.
Mulle on tullut raskauden aikana 20 kg (60>80) ja melkein yhtä kovasti odotan kilojen lähtemistä kuin vauvan syntymääkin... Alkaa nimittäin oikeasti hajota polvet ja selkä!
VastaaPoistaSukurasitteena ovat juuri polvi- ja lonkkaleikkausten suuri määrä ja olen aina ollut sitä mieltä, että niiltä ehkä voisi välttyä ilman ylipainoa ja nyt on omakohtaista todistetta siitä. Ihan varmasti päätyisin puukon alle myös vanhempana, jos en palaudu normaalipainooni.
Terveyttäänkin monet siis kilojen kohdalla ajattelevat :)
Tässä pitäisi aina juurikin ihmisten muistaa se, että ollaan yksilöitä, eikä metsässäkään puut ole samanlaisia. Mutta kyllä mä voin sanoa myös, että on välillä inhottavaa kuunnella, kun suht hoikat kaverit puhuu omista läskeistään jne, kun itse on kokoa 44. Mutta mä olen ollutkin pyöreä jo lapsena, kouluterveydenhoitajan masentamana tiputin painoa 15kg 9. luokalla syömällä päivässä kaksi ruisleipää... siinä meni lihakset ja vastustuskyky ja kilot tulivat muutaman vuoden päästä yli kaksinkertaisesti takaisin.
VastaaPoistaMolempien raskauksien alkaessa olen ollut noin 85 kg alkupainolta, raskauskiloja tuli melko maltillisesti, paitsi sitten viimeiset viikot molemmissa (kesä)raskauksissa toivat sitä painoa huimasti lisää... mutta ne nesteet kyllä hävisi onneks kohtuu nopeesti. Molemmilla kerroilla olen vetänyt kotiin tullessani tavan farkut jalkaani.
Mä olen kuitenkin todennut, että mitään muutosta ei voi mussa itsessäni tapahtua, ennen kuin opin hyväksymään itseni tällaisena kuin nyt olen. Ja nyt olen hyväksynyt, todennut että vaikka olen iso, niin mulla on silti kurvit oikeissa paikoissa ja painoa pitää pudottaa. Mutta vain sinne normaalipainon ylärajalle, jonne toki on matkaa melkein 25kg. Siinä painossa olen aikoinani tuntenut oloni hyväksi. Liikunnan ilokin jo löytyi, enää on kysymysmerkkinä se, että mistä helvetistä kahden pienen lapsen äitinä repii sen ajan, ilman että lapsista tuntuu ettei ne nää äitiä ikinä? Mä en ole mikään lenkkeilijä tyyppi, mulle sopii paremmin sali ja ohjatut tunnit. Salille vaan on matkaa kotoa 20km, minkä toki ajaa vartissa. Mikä siis mättää? ehkä vieläkin se, että tarpeeks muutosta ei ole tapahtunut sen liikunnan ilon suhteen, että oikeesti haluaa välttämättä päästä sinne. Joten nyt opetellaan sitten kohtuullista syömistä ja sitten joskus taas katsotaan sitä liikkumispuolta.
Imetys, juokseminen ja kahvakuulailu/kotikuntoilu sekä imetyksen jälkeen yksinkertaisesti syö vähemmän kun kuluttaa. Hirveen paljon helpompi on olla syömättä sitä suklaapatukkaa tai dallaspullaa kuin kuluttaa sen tuomat turhat kalorit.
VastaaPoistaMulla on paino pudonnut jo imetysaikana hyvin molempien lasten jälkeen. Nyt kun kuopus on 3 kk, on raskauskiloja jäljellä 2. Peili kyllä yrittää kertoa aivan jotain muuta. Perperi on hävinnyt ja mahan seudulla on just joku vyölaukkutyyppinen ratkaisu. Mutta siihen auttaa se liikunta. Toivottavasti :)
Mutta tätä sun saamaa kritiikkiä mä en ymmärrä alkuunkaan. Jos ihmisellä on mielestään muutama ylimääräinen kilo, haluaa ne laihduttaa ja on myös valmis tekemään sen eteen jotain niin Miksi jollain on siihenkin napisemista? Jos ei itse viihdy omassa kropassaan niiden ylimääräisten kilojen takia, niin eikö se ole ihan oman hyvinvoinnin kannalta kannattavaa? Ja jos on kokoo xxxxxl, ei voi mitenkään väittää voivansa siinä koossa hyvin. Sillon ei voi kukaan olla terveellisen painoinen. Normaalipaino on mun mielestä AINA tavoiteltava asia. Oli niitä ylimääräisiä kiloja ollut puoli vuotta tai koko elämän.
On se kumma kun ei tajuta että se ylipaino on ensisijaisesti iso terveysriski, eikä vaan mitään turhamaisuutta. Tsemppiä läskinsulatukseen ;)
VastaaPoistaMinulla onnekkaalla raskauskilot suli imetyksellä, liikunnalla ja tavisterveelliselläruokavaliolla. Liikunta ja tervellinen sapuska ei oo kenellekkään pahitteeks.
Lapsettomuus naisen tietoisena valinta. Jyväskylän yliopisto joskus 2000 luvun alussa. Ei mikään häikäisevä hengentuotos, mutta aihe oli kiinnostava :)
VastaaPoistaViisi viimeistä kiloa jämähtivät paikoilleen kunnes tajusin yksinkertaisesti pienentää annoskokoja. Mahan kasvatus ja maidon valmistus kasvattivat energiantarvetta niin, että söin enemmän. Vatsalaukku tykkäsi tottumuksesta vetää enemmän tavaraa vielä silloinkin kun lisätarvetta ei enää ollut. Söin tietoisesti vähemmän, en enää ikinä ähkyyn asti, ja kohta kroppani tottui pienempiin annoksiin. Kilot häipyivät.
VastaaPoistaEn tietenkään tarkoita, että annoksia pitää pienentää radikaalisti. Energiaa pitää saada, muuten ei jaksa pikku natiaisia eikä muuten aikuisiakaan. Suklaatakin syön jos tarve on, mutta vähemmän sitäkin.
Kolmosen myötä olin kuudessa viikossa lähtöpainossa ilman yhtään ponnistelua. Mutta nyt samaisen kolmosen ollessa 6kk ainakin melkein saman mitä viimeisimmilläni. Että ei voi edes puhua enää raskauskiloista.. Tavoite o mahtua entisen vaatteisiin, ja se tarkoittaa urheiluaikävä kyllä..
VastaaPoistaTäällä yksi läski. Olin ylipainoinen (mutta mielestäni siedettävästi, ja läski oli kiinteää jos näin voi sanoa) ennen lapsen syntymää. Raskaudessa paino nousi lähes 20 kiloa, mutta siitä synnärille jäi jo heti roima osa ja +3 kiloa oli muutama päivä synnytyksen jälkeen. Imetys vei tuhottomasti kaloreita, mutta opetti myös epäterveelliset elämäntavat sillä imetyksen aikana saatoin syödä "mitä vain" painon ollessa suht vakio. Paino lähti hiipiin ylös kun lapsi lopetti imemisen ja minä jatkoin pullapitsasuklaapatukkaelämääni. Ja aloin käydä töissä, jolloin oli hyvä tekosyy ettei kerkee tekeen mitään (paitsi syödä) kun on istumatyö ja sit illat lapsenhoitoa.
VastaaPoistaNyt painan melkeinpä yhtä paljon kun raskaanaollessa viimeisimmilläni ja yökötän kyllä itseäni, sillä joo, raskaudenaikanen löysänahka kun täytyy läskillä niin se ei ole kaunista! :D eikä tunnu kivalta.
Vaatekaappi on olematon sillä mikään mun ennen raskautta käyttämä vaate ei mene päälle.
Tällehän VOISI tehdä jotain. Mutta kyllä olen laiska saamaton läski.
Uskon muuten että moni kotiäiti pysyykin hoikempana, sillä kun päivät nostaa, kantaa ja juoksee taaperon perässä niin kyllä siinä kaloreita enemmän palaa kuin näyttöpäätetyössä 8 h pv + autolla työmatkat päälle.
Moni tuttavista on muuten lasten ollessa joko vähän isompia tai sitten kunnolla aikuisia laihtunut ihan valtavasti, tai ainakin tehnyt kuntorempan kun tajunneet että tässä 30-40 ikävuoden välillä tuli kunnon rupsahdus eikä halua enää ikinä olla näin huonossa kunnossa. Ehkä niin moni keski-ikäinen ja sen ylittänyt juoksee maratoonia jne. :)
Elämä on kuitenkin mua tässä menneen vuoden aikana opettanut että on suurempiakin kriisejä kuin itse aiheutettu lihavuus. Itsepä olen suohoni talsinut joten itse sieltä on rämmittävä pois. Sen sijaan on olemassa asioita, joita märisen mieluummin (kuten veljen pojan vammautuminen 1 vuotissynttäreiden jälkeen, ja muuta sellaista mitä ei voi järjellä ymmärtää).
Tämä se vaan on niin hemmetin hyvä blogi.
VastaaPoistaItsehän olen vasta hikiseen puolivälissä raskautta, ja kiloja on kertynyt jo ainakin 6. Huoh.
Tietysti ne kaksi muuta tuttavaa odottajaa ovat kerryttäneet kiloja kaksi, vaikka ovat pidemmällä, ja se mahakin on sellainen siro pieni pömppö eikä tällainen selästä lähtevä tyyny. Eikä heillä kasva karva mahan päällä, mutta se on toinen asia se.
En ymmärrä miten mun pitäis harrastaa liikuntaa jos oon töissä sen 8-10 tuntia päivässä, hoitelen kotia ja muita asioita, valmistaudun vauvahankintoihin ja yritän joskus hengata miehen/ystävien kanssa? Karkkia en kyllä ole yrittänyt olla syömättä...
Normaalipainoni ennen lasta oli 58. Synnärille mennessä taisi olla 80. Kotiin tullessa reippaasti päälle 70.... Ja kyllä, sain jonkinasteisen kehonkuvakriisin. Siihen auttoi vanhanaikainen itsekuri = syömisen järkevä tarkkailu, ei pullaa eikä puputusta. Kolmen kuukauden pätkissä aina uusi tavoitepaino. Noin kilo per kuukausi tiputin. Kun lapsi oli 1v 4kk painoin jälleen 58kg. Nyt olen tyytyväinen kunhan vaan painan alle 60kg, sen enempää en jaksa stressata.
VastaaPoistaMoi.
VastaaPoistaEksyin blogiisi Sandyn (Raskaana 2-3 viikkoa-blogin) saaman kommentin kautta ja siis voi elämä, että olen tänään saanut hillittömiä naurunpyrskähdyksiä postauksistasi!
Sulla on todellakin sana hallussa ja ihan huippujuttu on se, että pistät kovan kovaa vastaan näille supermammoille. :D
Hyvä kirjoitus. Ällällä ja ämmällä ON eroa niinkuin omalla kohdallani ämmällä ja ässällä. En itsekään tavoittele mitään mallikroppaa, mutta kahden lapsen jälkeen olisi kiva päästä käyttämään normaaleja vaatteita "kaapujen" sijaan.
VastaaPoistaUrheilen viikoittain paljon, ja syön terveellisesti, mutta viimeiset viisi kiloa vain istuu kuin tatti persuksissani. Olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsen ne niin kauan kuin imetän.
Esikoisen aikaan oli sama juttu, viimeiset kilot tippuivat kuin omenat syksyllä, sen jälkeen kun lopetin imettämisen.
Keräsin 26kg läskiä syömällä suklaata ja kaikkea muuta pashkaa raskausaikana.. No nyt 8kk synnytyksestä ja kaikki kilot pois, vanhatkin farkut ja avaatteet mahtuu päälle, mä olen xs-m kokoa, 38/40. Omasta mielestä voisin olla vähän hoikempikin mutta tässä 174cm kropassa liian pieni paino näyttää aika kauhealta kun oon niin luiseva, tässäkin painossa (69kg) luut kyllä paistaa niin että mies valittaa ja vauva itkee kun kolauttelee päätänsä välillä äidin luihin :D Mulla on hyvä aineenvaihdunta ja pystynkin herkuttelemaan aika rajattomasti, liikunkin kyllä aika paljon (4krt/vko Body Attack, Body Pump, Jam, core ym).
VastaaPoistaJa juu, ne raskauskilot oli pakko saada heti pois, muuten ne olisi jämähtäneet! Ja imetin vain 2kk ja silloin ei lähtenyt kuin ehkä 2kg.
Mulla myös imetys ei vie näköjään kiloja. Liikun kerran viikossa jumpalla ja parista viikossa tuplilla lastina 30+kg. Kunhan imetys ei loppuu joskus esim vuoden päästä, niin sitten hommaan jäsenyyden jonnekin.
VastaaPoistaOnko tämä sitten veitsen pyörittelyä haavassa mutta mie oon aina ollut kokoa 34 ja raskauden aikana/loppuvaiheella käytin 38 koon vaatteita ja se tuotti itku kohtausta vaatekaupassa, mutta sitten tuli synnytys ja olin 3päivää sairaalassa sillä paskalla sairaala ruualla 3h välein imettäen (vaikka muksu ois nukkunut pidempääkin yöllä mut hoitsu päätti ravistella likan tytön hereille syömään) niin lähdin sairaalalta laihempana kuin koskaan, Ei muuten ollut kiva sekään sillä kaikki vaatteeni roikkui päälläni PAITSI rintojen kohdalta paidat kiristi tai ei mahtunut kiinni. Olin kuin b-luokan povipommi finnisellä (synnytyksen jälkeen tuli joku uusi murros-ikä) pärställä varustettuna :D
VastaaPoistaKilot (20) lähti liikunnalla. Lenkkiä lenkin perään ja siihen sivuun vähän punttisalia.
VastaaPoistaKroppa on todellakin kahden raskauden jälkeen muuttunut: vakaa näyttää samaa kuin ennenkin, mutta kroppa ei todellakaan näytä samalta.
Hei, blogissani on sinulle tunnustus...
VastaaPoistaTässä on nyt hirmu dilemma ja valinnan vaikeus, eli postaanko tänään läskeistäni, Stevestä (joka hoikistui kovasti loppua kohden) vai niistä viidestä naisesta jotka jäivät sortuneen talon alle Barlettassa maanantaina (jatkaakseni toisaalla käytyä keskustelua)?
VastaaPoistaMulla mitään raskausläskiä ole, perin kaiken anopiltani joka hoikistui ennen kuolemaansa kuin Jobs ikään. Siinä kohdassa ei paljon vaa'alla käynti kiinnostanut, mutta nyt on tullut sopiva sauma ryhdistäytymiselle. Painonhallintamenetelmä on vanhakantainen kalorien laskeminen, mutta apuvälineenä on kalorilaskuri-apps, ruokana sitä mitä perhe muutenkin syö mutta pienempänä annoksena ja ilman ohimennen napostelemista (en viitsi laskea kaloreita joten olen mielummin syömättä :)
Sunnuntaina huomasin mahtuvani puolison farkkuihin, sitä nyt ei ainakaan ollut vuosiin tapahtunut. Omistakin vaatteista voi löytyä uudelleen käyttökelpoistuvia.
Itse olin n. 88 kg kun menin synnyttämään ja tuntui ainakin siltä että painoa oli synnytyksen jälkeen jopa enemmän. No turvotusta ainakin. Huikea nousu sieltä n. 68 kilosta! Suurimman osan sain pois liikunnalla eli vähän kävelyä (tuolloisessa asuinpaikassani suurkaupungissa ei voinut oikein kävellä kunnolla) ja sitten crosstraineria yksi tuntia päivässä ja yksi lepopäivä viikossa. Lähti aika vilkkaasti liikakilot mutta en enää muista missä ajassa. Imetys ei minulla auttanut laihtumiseen tippaakaan.
VastaaPoistaVieläKIN on se 5 kiloa roikkumassa, lähinnä harmikseni vyötäröllä ja voi vitsi että on vaikeaa. Liikun vähintään 5x viikossa eli 1) ohjattu lihaskunto eli painot, tangot, kahvakuula yms. salilla 2) sama kotona 3) crosstrainer 4) voimavanne. Näitä vuoropäivin siten että tulee tuo 5x viikkoon yksi tunti kerralla, jos ei pahemmin iltamenoja niin voin treenata 6x. Salilla käyn vain kerran viikossa kun ei pienen lapsen äitinä oikein voi olla iltoja pois kotoa eli loput treenit teen klo 20-21 kotona kun muksu nukkumassa. Sitten työmatkat pyörällä ja muutoinkin kun ei tuota autoa ole.
Ruokavalio kuosissa mutta ei vaan tunnu lähtevän. Olenkin alkanut yhä enemmän epäilemään että onko jotain perää tuossa että stressi estää viimeisten sulamisen vyötäröltä, siitä on ollut nyt jonkun verran juttua. Nukkumisesta pidän huolen eli 8-9 tuntia yössä (kukaan, edes minä itse, ei kestä sitä jos olen väsynyt). Ruokaa on kauhean hankala vähentää kun sitten ei enää jaksa, ei töissä eikä liikkua saati puuhastella kotona, tulee myös kärttyiseksi.
No ei auta kuin sinnikkäästi jatkaa...
Ja tuo viisi kiloa ylimääräistä siis siten että tavoite päästä 65 kiloon missä olin puoli vuotta ennen raskautta (mun normaalipaino), nyt pyörii siinä 70 kilossa, pituus 177 cm.
VastaaPoistaMulla täysin päinvastanen kriisi. ja kyllä, tämä oli kriisi, ei mikään leuhkimisen aihe. Synnärille mennes painoin 73kg, 13 kiloo olin itteeni läsää kerännyt. (tai no 10 kun osa vauvaa) Synnärille ei jäänyt kuin vauvan paino, mut siit se sit läks triplamegasyömingeistä huolimatta niin, et ristiäisis parin kk pääst painoin 55. Puolen vuoden päästä 45 kg. Et sitä läskii lähti tahtomattani vaikka söin ja söin... kiitos ihanan imetyksen. 32 kuteen roikku päällä, pidin kolmia housuja päällekäin et olis jotain täytettä, pystys ees istumaan tuolilla ilman itkua kun perseessä oli vaan luut, ja vattakin pelkkä kuoppa. Että silloin olis läski ollut enemmän kun tervetullut, mutta minkäs tein. :)
VastaaPoistaMinulta raskauskilot vei toinen raskaus. Tuli nimittäin raskausdiabetes ja tiukka dieetti. Loppuraskaudesta paino ei noussut ollenkaan, vaan, miehen osuvasti kiteyttäen, muutin rasvaa vauvaksi. Synnytyksessä lähti sitten se vauva, istukka ja lapsivesi, vähän myöhemmin turvotus. Huomasin olevani saman painoinen kuin ennen esikoista.
VastaaPoistaHuonompi puoli tässä oli se, että lasten välillä kuppikokoni oli B, nyt olen saanut vanhan tutun AA:n takaisin. Pelkäsinkin tätä ja varmaan siksi en lasten välillä saanut itseäni motivoitua laihduttamaan.
Mielestäni jokainen itse tietää missä koossa itsellä on hyvä olla. Ja täytyy myös muistaa että oma pituus ja vaatteen malli vaikuttaa mitä kokoa käyttää. Tunsin itseni koko raskausajan L-koossa läskiksi jo sen takia että käytännössä painon nousu oli turvotusta ja liikkuminen oli hankalaa, vaikka painoa ei varsinaisesti paljoa tullut.
VastaaPoistaRaskauden aikana vaaàn lukua kasvattaneet n. 12 kg lähtivät kuukaudessa tekemättä juuri mitään ja lähti vielä -4 kg "ennen raskautta" painosta ja se on pysynytkin poissa. Lapsi on nyt 8 kk. Kun vihdoin pääsi kaksi kuukautta sitten aloittamaan taas kuntoilun, niin alkaa pikkuhiljaa myös kiinteytymään.
Mutta, mutta, kroppa ei tosiaankaan näytä samalta, muoto on muutunut.
* Rintojen koko/muoto suurentui -> hyvästi kaikille rintsikoille.
* Lantio kaventui, joten uusia alushousujakin joutui ostamaan. Farkkuja en ollut käyttänyt yli vuoteen ennen raskautta, mutta kappas ne sitten mahtuivatkin jalkaan!
* Yhtään sopivaa paitapuseroa en enää omista ja puolet mekoista roikkuu päällä.
* Niin ja ne kengät -> hyvästi lähes kaikille!
Tällä hetkellä trikoopaita ja farkkulook -kausi menossa. Onneksi tuli syksy ja saappaat yms. "välikausi" -kengät sentään mahtuu jalkaan ilman kivistystä. Juodun lähtemään kauppoihin etsimään sisältöä vaatekaappiin jos haluan jatkossa näyttää edes semimuodikkaalta. Rahaa tosin ei juurikaan olisi. Josta tulikin mieleen että äidelle pitäisi jakaa äiti-rahaa vaikka puoli vuotta, jotta voi uusia vaate-varastoaan. Harmittaa vaan pirusti ne isoiksi jääneet kivat vaatteet. Onneksi on kirppikset ja huuonetti olemassa. Ongelma se voi olla siis toisinkin päin. Ja ei se koko vaan muoto! :)
P.s kiitos mahtavasta blogista joka luo toivoa "paskamutsi" -kerhon jäsenen elämään.
Katrin kommentti tuolla yllä oli todella osuva: et saa olla läski, mutta et saa laihduttaakaan! Olen aina ihmetellyt, että jos laihduttaa, niin kanssaihmiset saavat kyllä sanoa, että "kyllä sä nyt yhden pullan voit syödä" tai jotain yhtä tyhmää. Mitä jos tupakasta eroon yrittävälle sanottaisiin, että "kyllä sä nyt yhden röökin voit polttaa"? Läski tappaa kuitenkin tässä maassa (käsittääkseni ainakin vielä) enemmän kuin tupakka, joten miksi laihduttajia ei voida kannustaa siinä missä röökinpolton lopettajiakin?! Ei voi ymmärtää...
VastaaPoistaLaihdutin raskauden jälkeen 10 kg sopimalla neuvolassa, että minut punnitaan joka kerta kun käyn siellä vauvan kanssa. Hillitsi kummasti itsekuritonta, jolla oli ravitsemuksen ja liikunnan teoria kyllä hallussa, mutta se kuuluisa selkäranka ei...
VastaaPoistaMulla on kaksi raskautta takana, josta jälkimmäisestä on jo 11 kk aikaa. Kumapanakin raskausaikana paino nousi n. 20 kg. =( Raskauskilot ynnä muutama extrakilo on lähtenyt lenkkeilyllä ja karppauksella, ja kroppa on yhtä kiinteä kuin 15 v sitten, ja nyt kokoluokkaa M. Suosittelen tuota karppausta lämpimästi kaikille mammoille, tosin imetykseen yhdistettynä se ei oo varmaan hyvä vaihtoehto.
VastaaPoistaBikinikuva anno 2005 peliin kiitos!
VastaaPoistaMinulla lähti raskauskilot (7kg) muutamassa viikossa imetyksellä ja terveellisellä ruokavaliolla. Nyt 2½kk synnytyksestä kiloja on lähtenyt tuon 7kg:n lisäksi vielä melkein 8kg lisää, joten olen huomattavasti hoikemmassa kunnossa kuin ennen raskautta. Olen noiden raskauskilojen karistamisen jälkeen alkanut käydä myös päivittäin noin tunnin kävelylenkillä, joka antaa lisävauhtia kilojen pudotukseen.
VastaaPoistaMinun vinkkini on odottaville äideille, että älkää kerätkö niitä raskauskiloja monsterimääriä, niin ei ole niin paljon pudotettavaakaan. Viimeisen parin vuoden aikana (ennen bebeä) lihotin itseäni lähes kymmenen kilon verran limu-viini-mättöruoka-namit + hirveä kiire töissä yhdistelmällä. Noita kiloja yritin muutaman kerran vuodessa pudottaa eri dieeteillä, ja jos 2kg lähti niin 4kg tuli pian lisää... Raskaaksi tulo sai minut heräämään siihen että synnytän sokeririippuvaisen lapsen ja opetan hänet todella epäterveellisille tavoille, ellen tee oikeasti muutosta ruokailutapoihini. Tietotaito on kyllä koko ajan ollut olemassa, mutta motivaatio ja selkäranka puuttuivat ennen beben tuloa.
Lähdin toteuttamaan elämäntapamuutosta Naturally Thin ja Ranskattaret eivät liho -kirjojen avulla, jotta sain iskostettua päähäni järkevän ruokailun mallin. Raskausaikana olin pari viimeistä kuukautta täysin vuodelevossa, joten kilojen poissapysyminen on ruokavalion ansiota. Suosittelen lämpimästi oikeiden ruokailutapojen opettelua, se on mahdollista kun vain tahtoa löytyy!
ps. sinun blogisi on herätellyt ajattelemaan myös ruuan puhtautta, ja olemme lisänneet meidän perheen luomu- ja lähiruoka-annoksia tuntuvasti. Kiitos siitä hauskojen juttujen lisäksi! :)
*K, moni varmasti naposteleekin turhia mutta itselläni syy raskauskiloihin oli viimeisen 3 kk täysi liikkumattomuus. 6 kk tein vielä pitkiä lenkkejä (jopa 2-3 tuntia) mutta sitten vain alkoi selästä säteillä kipua jalkaan (iskias kai) ja eipä siinä juuri tehty mitään kun sängyssä kääntyminenkin oli työn ja tuskan takana, matalasta sängystä ei aina päässyt omin avuin ylöskään. Normaalitilanteessa eli ei-raskaana olisin jättänyt syömiset hyvin minimiin ja paastonnutkin välillä kilojen estämiseksi, mutta ei raskaana näin voi tehdä. En oikein itsekään tajua miten silti voi tulla 20 kiloa ylimääräistä, kuulostaa siltä kuin olisi mässäillyt koko raskausajan vaan kun ei pidä paikkaansa.
VastaaPoistaJa ne viimeiset 3 kk oli myös ko. maassa normikesäsää eli 40-45 plusastetta, eipä olisi tehnyt mieli edes kävellä ulkona vaikka olisi kyennytkin :(
Hyvin erilaiset on tilanteet! Kiva saada kommentteja niiltäkin jotka on laihtuneet liikaa! O_o
VastaaPoistaMä huomaan nyt vasta, että imetys alkaa toimia laihdustuskeinona kun tuotanto on kiihtynyt niin että korvikettakaan ei enää tarvita. Syömisestä mä en edes halua tinkiä mutta annoskoon pienentäminen ja hitaasti syöminen on hyviä kikkoja. Ja se sokerivieroitus! En ole mikään karppaaja, mutta kun turhan sokerin karsii minimiin niin viikossa jo huomaa tuloksia. Piilosokeria vaan on niin tajuttomasti, jopa puurossa..
Mutta se kunto ja lihasten muodot palautuu vain liikunnalla. My 2 cents: kun liikkuu, ei masenna ja jaksaa panostaa itseensä myös safkapuolella.
Siis mitä, onko puurossakin sokeria? Tavallisissa kaurahiutaleissakin?
VastaaPoistaHämmentynyt, ei tavallisissa kaurahiutaleissa ole, mutta esim Elovenan vadelmapuurossa on ihan sikana.
VastaaPoistaJohki; minäkin olin toukokuun alusta heinäkuun loppuun, jolloin bebe syntyi, vuodelevossa kun neiti meinasi syntyä ennenaikaisesti. Selkä hajoili minullakin, ja kevyt kävely olisi varmasti auttanut, mutta kulkulupaa oli välille vessa-sänky, joten sielläpä sitten tuli maattua. Tuo kolmen kuukauden makoilu tekikin tehtävänsä lihasten suhteen, ja synnytyksen jälkeen sai aloittaa lihasten etsimisen taas nollasta.
VastaaPoistaSitä aiemmin lenkkeilin ahkerasti ja tein kevyttä punttitreeniä ja kunnostin ruokavalion. Sokerit & huonot rasvat minimiin ja hiilarit & proteiinit tasapainoon, paljon hedelmiä ja kasviksia. Vettä kolmisen litraa päivässä, jotta aineenvaihdunta pysyy käynnissä helteilläkin.
Ja missään nimessä en laihduttanut, koska se ei olisi bebelle tehnyt hyvää kuten mainitsitkin. Tyttö oli syntyessään 3,7kg ja 52cm, joten minun vähäinen painonnousuni ei johtanut siihen että tyttö olisi ollut pienikokoinen tai sairas.
En missään nimessä väitä että yli 12kg (neuvolan suositus painonnousulle raskausaikana) johtuisi suoraan mässäilystä; lapsiveden määrä, lapsen koko ja erityisesti kesävauvojen äideillä ihana helleturvotus nostaa nopeasti painoa muutamia kiloja lisää. Liialla sokerien ja huonojen rasvojen käytöllä saa kuitenkin lihotettua itsensä ennätysajassa (kuten minulle kävi pari vuotta sitten vaikken silloin raskaana ollutkaan), ja vastaavasti tasapainoisella ruokavaliolla saa pidettyä kilot kurissa niin raskausaikana kuin sen jälkeenkin.
Jos elämäntapamuutoksen tekee ennen raskautta tai sen aikana, on mielestäni vauvallakin terveemmät kasvumahdollisuudet mahassa. Ja jos ruokaremonttiin innostuu vasta beben synnyttyä, niin se auttaa myös häntä opettelemaan terveelliset ruokatavat. Itse en esimerkiksi tahdo opettaa lastani samanlaiseksi sokerinarkiksi, joka itse olen. Vaikka ruokaremontin aloituksesta on aikaa jo vajaa vuosi, taistelen edelleen karkkihyllyjen edessä mielitekoja vastaan kuin alkoholisti kaljahyllyjen äärellä...
Joo ja moido,
VastaaPoistaKilot on entisellään raskauden jälkeen, napero on nyt 8 kk. Ja miinuksellekin olisin jo päässyt, JOS en söisi kolmen ruumiillista työtä tekevän miehen edestä ja nauttisi makeita leivonnaisia sekä Lidl:n toffeepussillista viikottain. JOS.
Lihoin raskausaikana maltillisesti (~14-15 kg). Ylimääräisistä kiloista pääsin eroon ehkä kuukausi sitten. Ai mitenkö?! No kärryttelemällä, kärryttelemällä ja kärryttelemällä. Ja mulla on edelleen kahdet farkut, jotka eivät mahdu päälle, joten pururata tulee vielä syksyn aikana kierrettyä useaan kertaan. Ja ei, en käy juoksemassa vaan kärryttelen sielläkin. Vihaan lähteä lenkille pimeässä.
Ensinnäkin, hauska blogi. Eksyin tänne ekaa kertaa näin kylmänä syyspäivänä jolloin on hyvä syy jättää lenkkeilyt välistä..
VastaaPoistaRaskauskiloista, mikä rasittava aihe seki mutta yhtä rasittava ku laihutus ylleensä. Silti niistä pitää jauhaa itelläki välillä suu vaahossa.
Varmaan kaiken a ja o on se mitä syö ja tekkee raskausaikana..jos ne 9k aikana tulee nii ei ne päivässä lähe. Vaikka oon kuullu että "joo jäi sairaalaan 10kg"..en ala kyllä tollasia kuunteleen. Mulla on lähteny kilot hitaasti mutta hitaasti..
Minä käyn puntarilla ukkelin kans (nyt 5kk) ja tavotteena että painetaan aina saman verran siihe asti että vauva on 10kg. Nyt se on 8kg ja puntari ei oo värähtäny synnytyksen jälkeen. Vauva on siis kasvanu tasasta vauhtia eli kilot ilmeisesti tippuu sammaa vauhtia. Oikein hyvä taktiikka jos toimii.