Tasan vuosi sitten oli firmassa mun mammalomaläksiäiset. Sain lahjaksi tämän blogin, korvatulpat, silmäpussilappuja sekä äidille ja vauvalle yhteensopivat barbapapa-asusteet. Paita mahtuu nyt päälle, kun taas body on jäänyt jo pieneksi. Hiukan on siis että virrannut Vantaanjoessa.
Varmaan ekaa kertaa elämässä on ollut näin konkreettinen vuosi. Jokainen kuukausi on ollut merkityksellinen, joku vaihe kun on aina menossa. Vuodenajat on olleet myös enemmän läsnä, loisteputkien valossa päivät ovat hyvin samanlaisia. Projektipäälliköstä on ihanaa, että asioilla on alku ja loppu, niin kuin nyt tällä vuodella. Summauksen paikka.
Mä olen pikkuhiljaa muttunut äidiksi. Toivoakseni kuitenkin niin, että mä olen saanut lisää menettämättä itsestäni olennaista. Subjektiivisesti kokisin olevani suvaitsevaisempi, pitkäpinnaisempi (kaikki ei varmaan allekirjoita tätä) ja fatalistisempi. Vauva on aika ankara personal trainer, treeni alkaa heti täysillä ja juuri kun hanskaat jonkun asian, alkaakin uusi harjoitus. Kukaan ei kertonut, että tähän rooliin totuttelu vie aikaa, joillain tosin 30 sekuntia mutta joillain vuoden, ehkä toisenkin. Mylly kuitenkin jauhaa. Kuten entinen esimieheni totesi uuden tuntiseurantajärjestelmän käyttöönoton yhteydessä "Resistance is futile, you will be assimilated". Niinpä. Parasta lienee se, että mä olen lakannut taistelemasta muutosta vastaan.
Ja lisäksi mulla on valtavat käsivoimat ja selkä kroonisesti paskana. Osaisin rakentaa talon yhdellä kädellä. Toimin yöllä aivan yhtä selkeästi kuin päivälläkin, hämäränäkö on kuin sudella. Samoin pöytätavat: osaan syödä minuutissa. Olen myös kehittänyt kohtuullisen motivaation mennä töihin - ja huonon omatunnon siitä, että haluan mennä. Kuuluu asiaan.
Varmaan ekaa kertaa elämässä on ollut näin konkreettinen vuosi. Jokainen kuukausi on ollut merkityksellinen, joku vaihe kun on aina menossa. Vuodenajat on olleet myös enemmän läsnä, loisteputkien valossa päivät ovat hyvin samanlaisia. Projektipäälliköstä on ihanaa, että asioilla on alku ja loppu, niin kuin nyt tällä vuodella. Summauksen paikka.
Mä olen pikkuhiljaa muttunut äidiksi. Toivoakseni kuitenkin niin, että mä olen saanut lisää menettämättä itsestäni olennaista. Subjektiivisesti kokisin olevani suvaitsevaisempi, pitkäpinnaisempi (kaikki ei varmaan allekirjoita tätä) ja fatalistisempi. Vauva on aika ankara personal trainer, treeni alkaa heti täysillä ja juuri kun hanskaat jonkun asian, alkaakin uusi harjoitus. Kukaan ei kertonut, että tähän rooliin totuttelu vie aikaa, joillain tosin 30 sekuntia mutta joillain vuoden, ehkä toisenkin. Mylly kuitenkin jauhaa. Kuten entinen esimieheni totesi uuden tuntiseurantajärjestelmän käyttöönoton yhteydessä "Resistance is futile, you will be assimilated". Niinpä. Parasta lienee se, että mä olen lakannut taistelemasta muutosta vastaan.
Ja lisäksi mulla on valtavat käsivoimat ja selkä kroonisesti paskana. Osaisin rakentaa talon yhdellä kädellä. Toimin yöllä aivan yhtä selkeästi kuin päivälläkin, hämäränäkö on kuin sudella. Samoin pöytätavat: osaan syödä minuutissa. Olen myös kehittänyt kohtuullisen motivaation mennä töihin - ja huonon omatunnon siitä, että haluan mennä. Kuuluu asiaan.
Tässäpä sulle: (Facebookista poimittua)
VastaaPoista1.)PYSYT VIREÄNÄ
Aivosi saavat kaivattua liikuntaa, koska tavarat eivät milloinkaan
ole siellä, minne ne laitoit, vaan haastavasti hyvinkin luovissa
piilopaikoissa.
Lehtiroskista ei kannata tyhjentää ennen kuin on ottanut
lompakkonsa
sieltä pois. Kenkä on potentiaalinen paikka etsiä kadonneita
aurinkolaseja
ja jääkaapin alahyllyltä voit löytää uusimman Kate Bushin levysi.
2.)TAJUNTASI LAAJENEE.
Koskaan aiemmin ei mieleesi olisi tullut katsoa tai puolella
korvalla
kuunnella 1457 kertaa samaa elokuvaa tai teeveeohjelmaa, mutta
Muumilaakson tarinoiden kohdalla se ei tuota ongelmia.
3.)OPIT ERIKOISTAITOJA.
Esimerkiksi pizzan tekeminen yhdellä kädellä ei ole pikkuvauvan
vanhemmalle temppu eikä mikään. Erityisen hienoa on oppia bravuuri,
kuinka juusto raastetaan lapsi
sylissä.
4.)OPIT SOSIAALISEKSI.
Sinun ei tarvitse käydä yksin edes vessassa.
5.)SAAT UUDEN SISUSTUKSEN.
Kun ennen keittiösi pöydän alla ei ollut mitään, nykyään siellä on
kolmesta viiteen kiloa erilaisia ruuantähteitä, eikä auta, vaikka
imuroisit
kaksi kertaa tunnissa. Pöytä erittää murusia. Sitä mukaa kun
siivoat
kaksiosi länsisiipeä, itäsiipi alkaa täyttyä erilaisista
traktoreista,
kaulahuiveista, kattiloista, lehdistä, kirjoista ja ylipäätään
kaikesta, mitä ei ole ruuvattu kiinni.
6.) OLET AINA SEN NÄKÖINEN KUIN OLISIT LÄHDÖSSÄ LOMALLE.
Vauvan kanssa tarvitset tunnin kyläreissulle kutakuinkin yhtä
paljon
tavaroita kuin normaalille kahden viikon etelänlomalle. Kylässä
käyminen on myös matkana yhtä rasittava.
7.)ELÄMÄ MUUTTUU SEIKKAILUKSI.
On jännää huomata, kuinka tyynesti pystyt
suhtautumaan siihen, että
heräät keskellä yötä jalkopäähän piilotetun leikkipaloauton
sireenin ääneen.
8.)OPIT KOMMANDOKSI.
Pystyt toimimaan niin hiljaa ja taitavasti, että onnistut riisumaan
nukkuvan ihmisen ja vaihtamaan hänelle vaipat, pukemaan hanskat,
haalarit,
sukat ja kengät sekä siirtämään hänet paikasta A paikkaan B-ilman
että hän
herää.
9.)SAAT EXTREME-ELÄMYKSIÄ HALVALLA.
Base -hyppy ei ole mitään verrattuna siihen, että saat juoda
kokonaisen kahvikupillisen rauhassa. Et kylläkään saa.
10.)ELÄMÄ TUNTUU PITKÄLTÄ.
Yksinkertaisinkiin asioihin, kuten lähtemiseen, saat helposti
menemään
hyvin piiitkän tunnin.
11.)MAAILMA MUUTTUU JÄNNITTÄVÄKSI.
Samastut James Bondiin, sillä sinunkin elinympäristösi on täynnä
kuolemanvaaroja: tuoleja, joille voi kiivetä, legoja ja
peukalonpään
kokoisia ruoka-aineita, joihin voi tukehtua sekä
ylisummaan kaikkea
mahdollista, mihin ylettyy- ja kaikkeen ylettyy.
12.)KOET ENEMMÄN IHMEITÄ KUIN OPETUSLAPSET.
Kuten että on täysin mahdollista tunkea molemmat jalat tuolin
selkänojapinnojen välistä, vaikka jalka on puolet paksumpi kuin
pinnojen väli; tai ettei ole temppu eikä mikään tunkea nenään
herne, vaikka
sierain on niin pieni, ettei sieltä pääse edes räkä valumaan
esteettä, mikä estää nukkumisen. Siis vanhempien nukkumisen.