Snadi tuli aamulla viereen pötköttämään. Hän ei höpissyt omaan iloiseen tapaansa vaan huokaisi syvään. Kysyin tietenkin, että mikäs nyt on.
– Agenttijärjestössämme on kapina.
– Ahaa. Mistä kapina on saanut alkunsa?
Kuuntelin puolisen tuntia monimutkaista tapahtumavyyhteä, joka oli alkanut siitä, että 10-vuotiaista koostuvan agenttijärjestön pääjohtajan tekemä sisäinen ylennys oli johtanut ei-toivottuun käytökseen ylennetyn henkilön osalta: hänelle oli valta kihahtanut tupsupipoon ja henkilö oli alkanut käyttäytyä aika ikävästi muita jäseniä ja myös järjestön perustajaa kohtaan ja alensi mm. pääjohtajan. Mikä tietenkin oli virhe, koska pääjohtaja ei katsellut hyvällä tätä käytöstä vaan alensi hänet takaisin aloittelijatasolle, mistä vallanhimoinen agentti vastasuivaantui ja aikoo nyt perustaa oman järjestön.
Huh. Aikamoista valtapeliä. Koska Snadi oli ylennetty järjestön varajohtajaksi (ilmeisesti sitouttamissyistä), hän koki asemansa raskaaksi.
– Onko työelämä tällaista, hän ähki.
No, hyvin pitkälle.
On pomoja, jotka saattavat joskus toimia hölmösti ja jättää sotkun varajohtajan hoidettavaksi.
On vaikeita tyyppejä, joista ei pääse eroon.
On sitouttamisyrityksiä, jotka menevät poskelleen.
On naurettavia valtapelejä, jotka vain karkottavat työntekijät.
Yhtä kaikki ongelma on sama: tilanne täytyy ratkaista jollain tavalla. Sillä jos ei ole itse ratkaisemassa sitä, asia ratkeaa muulla tavoin, hallitsemattomasti. Nostin esiin myös uhkan, jossa tämä kapinallinen liittyy kilpailevaan agenttijärjestöön ja paljastaa kaikki heidän strategiset kilpailuetunsa vastapuolelle. Snadi kalpeni ja sanoi, että hänen täytyy heti ilmoittaa pääjohtajalle tästä skenaariosta. Sanoin, ettei todennäköisesti ole kiire, koska kapinallisagentti ei selvästikään ole ajatellut tehdä vallallaan muuta kuin sekoilla. Jos hän olisi ajatellut rationaalisesti, hän olisi ymmärtänyt, että toiminnallaan vain karkottaa muut, jolloin hän olisi lopulta vain ns. king of ashes.
Pohdiskelimme vaihtoehtoja.
Kapinallisagentin hillitsemiseksi pitäisi tietää, mikä muu häntä motivoisi kuin valta, jota hän ei selvästikään osaa käyttää. Raha? Snadi mietti, että hän ja agenttitoverinsa voisivat piirtää seteleitä, joilla kapinallinen lahjotaan takaisin ruotuun. Nostin esiin ongelman terroristien kanssa neuvottelemisesta. Lisäksi täytyy miettiä johtajuutta: voiko tällaisen loose cannon -käytöksen jättää huomiotta ja mitä jos kapinallinen villiintyy uudelleen? Vaikea tilanne. Kepin ja porkkanan annostelu on aina ollut haastavaa. Snadi ei pitänyt keppiajatuksesta lainkaan, joten päädyimme etsimään muita keinoja.
Oh, miten ihana postaus!! :D Juurikin kuin työelämä! Koeta siinä sitten pärjätä, perhana. Minä aloitin työelämän suht myöhään, sillä sain lapsen juuri lukion jälkeen ja hoidin lasta kotihoidontuella niin kauan kuin pystyin ja sitten meni vielä vuosi, ennenkuin sain töitä. Noh, minulla meni vuosikausia siihen, että tajusin ne kaikki pelit mitä siellä sekoillaan. Tai ehken tajunnut kaikkia, lienenkö vieläkään... Ensin päätin olla täysin ulkopuolella kaikista peleistä, sitten (koska olin ulkona täten kaikesta muustakin) päätin vähän mennä kurkkimaan inside. Lopulta kävi niin, että väsyin ja sain fyysisiä oireita kaikesta siitä paskasta mitä töissä kohtaa vuodesta toiseen. Viime vuoden olin kotona koska korona vähensi töitä, mutta minulle se sopi, sillä olen päässyt ratkaisuun. Alanvaihto! Tiettyjen kompromissien kautta. :) Nyt näyttää paremmalta!
VastaaPoistaHyvä että saisit aikaiseksi hakea muutosta! Mä en ole koskaan ollut kiinnostunut valtapeleistä ja pidän niitä sen verran etovina että nostan aika nopeasti kytkintä jos näyttää siltä että ilmapiiri kannustaa sellaiseen. Valoisaa kevättä! :)
VastaaPoistaMahtava postaus! �� Tätähän se työ tosiaan on, pelata pitäisi vaikkei haluaisi. Balanssoida yhteistä hyvää ja kaikkien etua, luopua ”vallasta” ja kehittää asioita yhdessä, ottaa tarvittaessa ohjat ja suunvuoro, joskus olla hiljaa ja lastuna laineilla - pirun vaikeaa!
VastaaPoista