Kaupallinen yhteistyö Hyvä merkki -kampanja ja Pro Luomu
En ole ruokaostoksilla kovin brändititetoinen, päinvastoin. Olen marketissa kokeilunhaluinen ja hyvin ailahtelevainen. Vilkuilen opportunistisesti kaikenlaisia uusia pakkauksia ja syynään sisällysluetteloita, etsin alkuperätietoja ja vertailen ravintoarvoja. Vain yhtä merkkiä etsimällä etsin: jos pakkauksen kyljessä näkyy vihreä luomumerkki – ja erityisesti, jos kyseessä on joku uusi tuote – valitsen sen aina.
Ostin luomua jo ennen perheellistymistä, mutta kuten moni muukin suomalainen, aloin kiinnittää ruoan laatuun ja puhtauteen enemmän huomiota vasta lasten ruokinnan myötä. Valmiit purkkiruoat maistuivat ipanoille paremmin kuin mikään kotona valmistettu ruoka, joten aloin varta vasten etsiä hyllystä luomusoseita. Hiljalleen luomu vankisti asemaansa muissakin valinnoissamme ja ostoskärryyn luomutuotteita päätyi koko ajan enemmän sitä mukaa kun valikoimat kasvoivat.
Arvoja ja luomutuotannon kokonaisvaltaisuutta aloin oikeastaan miettiä vasta jälkikäteen. Erityisen tärkeänä pidän luomumerkkiä kahdessa tuoteryhmässä: eläinperäisten tuotteiden kohdalla eli meidän perheemme tapauksessa tämä koskee maitotuotteita ja kananmunia, sekä tuoretiskillä (hedelmät, kasvikset ja vihannekset). Ensimmäisessä painavat tietysti tuotantoeläinten olot ja kohtelu (kanamunassa eron myös maistaa!) ja toisessa torjunta-ainejäämät. Esimerkiksi pehmeäkuorisen mansikan, joka syödään aina pesemättä, on oltava luomua.
Sittemmin näiden kahden näkökulman rinnalle on noussut muitakin argumentteja. Niistä tärkein pohjautuu rakkauteeni Saaristomerta kohtaan. Itämeri ja Suomen matalat rannikkovesistöt eivät voi hyvin. Rannat kasvavat umpeen järviruokoa, vesi on sateiden jälkeen sameaa ja heti vesien lämmettyä alkaa sinilevähippujen syynäys. Ja tästä kiitos kuuluu aivan meille suomalaisille itsellemme, sillä ravinteet ovat peräisin omista pelloistamme eikä suunta näytä kääntyvän.
Vesistöjen tilaan voi vaikuttaa paitsi laittamalla rahaa Itämeren kuntoa parantaviin keräyksiin myös katsomalla, mitä kaupassa ruokakärryynsä lastaa. Yksi keino on marssia kalatiskille ja valita päivällispöytään luonnonkalaa (yksi lahna nimittäin poistaa merestä kilon sinilevää) ja toinen on ehkä vähän yllättäen luomutuotteiden suosiminen. Luomuviljelyn perusperiaatteisiin kuuluu kestävä luonnonvarojen käyttö, mikä tarkoittaa niin maaperän, vesistöjen kuin luonnon monimuotoisuuden vaalimista. Luomuviljelijä siis pitää huolen siitä, että ravinteet pysyvät pellossa eivätkä valu vesistöjä kuormittamaan.
Pistänkin jakoon kaikille Itämeren ystäville yhden lemppariresepteistäni, jonka sihtikurkut hyväksyivät jo pienestä pitäen mummin laittamana.
Anopin kalapihvit ja (Katjan) makea tomaattisalsa
Kalapihvit (iso satsi)
- 1 kg jauhettua lahnaa (Pyydä kalatiskin henkilökuntaa pyöräyttämään fisu myllyssä suoraan jauheeksi. Voit lisätä joukkoon lohta 60/40, jos lahna ei pelkälteen maistu).
- 2 dl korppujauhoja
- 2 dl luomumaitoa
- 2 dl luomukermaa
- 4 kpl luomukananmunaa
- 2 rkl luomusinappia
- 1/2 luomusipuli (toinen puolikas menee salsaan)
- suolaa
- kourallinen hienonnettua luomutilliä (ellei perheessä asu tillinvihaajia)
- loraus sitruunamehua
Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Taputtele kosteilla käsillä kuumalle pannulle pienehköjä pihvejä (pääsette nopeammin syömään) ja paista luomuvoissa rapeiksi.
Makea luomutomaattisalsa
- 1 rasia (400gr) luomukirsikkatomaatteja
- 3 luomuvalkosipulinkynttä
- 1/2 luomusipuli
- 1-2 rkl luomusokeria
- ripaus suolaa
- 2 rkl luomuoliiviöljyä
- 1 rkl balsamiviinietikkaa
- tuoreita yrttejä (esim. basilika, korianteri, ruohosipuli)
Pilko kaikki ainekset, sekoita astiassa ja anna maustua hetki jääkaapissa. Huomaa, että salsasta pitää tulla tavanomaista makeampaa, jotta se varmasti täydentää kalan makua.
Kalapullien ja salsan kanssa voi keittää lisäksi ohraa, perunoita tai pastaa, mitä nyt sattuu mieli tekemään. Sitten vain lusikoidaan valmista salsaa kuumien kalapihvien päälle ja viedään ääntä kohti.
Tämä materiaali on tuotettu Euroopan unionin tuella. Artikkelissa esitetään tekstin kirjoittajan näkemyksiä ja ainoastaan hän on vastuussa sen sisällöstä. Euroopan komissio ja kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto (Chafea) ei vastaa mistään tekstin sisältämien tietojen käytöstä.
Jos luottomarketista puuttuu se kalatiski, niin ainakin k-ryhmän kaupoista löytyy itämeren lahnaa valmiistakin pihveistä.
VastaaPoistahttps://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuote/pirkka-saaristolaiskalapihvi-2kp200g-pa-6410405191175
Ei näillä toki samanlaisiin makunautintoihin yllä, mutta einespäivänä voi kantaa kortensa kekoon (vai sieltä pois?) itämeren suhteen
Kiitos! Tää on hyvä vinkki, samoin järkisärki! Mä olen hirveän harvoin pakastealtaalla syynäyspuuhissa, ettei kylmäketju katkea.
PoistaMä aloin lisätä luomutuotteiden käyttöä sen jälkeen kun pääsin Bonnissa vierailulle IFOAMin eli luomutuottajien järjestön tilaisuuteen ja sen jälkeen luomuhedelmätarhalle.
VastaaPoistaMun suurin syy luomuun on torjunta-aineiden pienempi käyttö, mikä on parempi hyönteisille ja maaperän mikrobiomille (toki myös makrolle https://xkcd.com/1471/ ). Siellä hedelmätarhalla ihailin erilaisia tapoja järjestää koko prosessi kestävämmäksi. Esim puiden väliin jätettiin kasvamaan erilaisia heinäkasveja, jotta pölyttäjillä olisi koko ajan varasyötävää. Eliöiden monimuotoisuus puutarhassa johti siihen, että siellä seikkaili paljon hiiriä, mutta tilan omistaja oli ratkaissut asian asentamalla tolpan päähän laatikon ja nyt useammalla tarhalla asui tyytyväinen haukkaperhe, jolta ei ruoka päässyt loppumaan. Haukka säästi omistajalta valtavasti aikaa, joka oli mennyt loukutukseen. Win-win omistajalle ja haukalle, ei tosin hiirille.
Mun syvä ongelma vain luomun kanssa on se, että luomu-merkkiin oikeuttavat säännöt perustuvat tuottajien yhteisiin sopimuksiin, jotka puolestaan ennemmin perustuvat tunteisiin kuin tieteeseen. IFOAMin tilaisuudessa oli kuvaavaa se, että tiedottaja puhui paljon "kemikaalien" välttämisestä. Pyysinkin häntä määrittelemään kemikaalin, ja ilmeisesti se tarkoitti hänen mielestään jotenkin synteettisiä, keinotekoisia aineita. Epämääräistä.
Mieluiten haluaisin itse jonkun labelin joka takaisi ekologisesti kestävää tuotantoa tieteellisesti todistetuin menetelmin. Puolestani se saisi sisältää niin paljon "kemikaaleja" kuin huvittaa, niin kauan kuin niiden olisi todistetusti osoitettu joko parantavan tuotannon ekologisuutta tai tehostavan tuotantoa ilman ekologisia haittoja. Suunnittelimmekin tämän vierailuporukan kanssa jotain tyyliin "Ecologically Sustainable, Scientifically Proven" -labelia.
Hyvä pointti! Olen tuosta tavallaan ihan samaa mieltä, mutta oletan että tuossa tuottajien yhteistyössä on se hyvä puoli, että menetelmiin sitoudutaan paremmin kuin jos ne tulisivat tiedeyhteisön "sanelemana". Sertifikaatti edellyttää aina ulkopuolista valvontaa ja esimerkiksi pehmopaperiosastolla huomaa, että kriteeristön voi myös ulkopulinen määritellä liian löyhästi. Mulle tärkeää on, että tuotantotavat kehittyvät ja missio on olla ympäristön puolella.
Poista