Maata pitkin: uneton laivalla

Kun juna syöksyi Malmön jälkeen tunnelista ulos ja ikkunasta alkoivat vilahdella tutun teräsrakennelman palkit, itketti vähän. Tässä me nyt olimme! Ensimmäinen legi olisi kohta takana, lentämättä metriäkään. 

Hyppäsimme Leppävaarasta Turun junaan, joka ajoi meidät parissa tunnissa satamaan. Kun nousimme junasta, Viking Grace jo peruutteli laituriin. Tuli tyhjä olo, sillä siihen hetkeen matkailunouhauni loppui, seuraavista etapeista en tiennyt etukäteen mitään. Vaikka laivakyyti oli valtavan tasainen, en nukkunut silmäystäkään. Mielessäni pyörivät asemakuulutukset, raiteet ja päivämäärät. Se on projektipäällikön osa.

Olimme perillä Tukholmassa valtavan aikaisin (meidän kronotyyppiimme nähden) ja aamu oli viileä, jopa epäruotsalaisen kylmä. Great. SJ oli ilmoittanut muutamaa päivää aikaisemmin että varaamani juna jäisi Malmöhön, joten jouduin buukkaamaan piletit myöhempään, puoli yhdentoista junaan. Aikaa olisi siis tapettavana useampi tunti. Lisäksi Tegelvikshamnin terminaalissa ei ollut kahvilaa, joten aamupala jäi väliin. Ratatöiden vuoksi Kööpenhaminan juna lähti Centralin sijaan pieneltä Södran asemalta, jonne olisi voinut ehkä kävelläkin, mutta ulinariski oli sen verran merkittävä, että otimme taksin. Bröd och saltin tuore sämpylä ja kuppi kahvia hälvensivät sekä orastavan päänsäryn että lievän synkkyyden ja virittelimme viereisen puiston kentälle futismatsin. (Mind you, puistoon tuli pelkkiä isiä lastensa kanssa.)

Kun viimein istuimme pikajunan pehmeille penkeille, olo oli suorastaan voitonriemuinen. Kyllä näin voi matkustaa, lastenkin kanssa. Erilaiset -köpingit, järvien rannat lumpeineen ja mustavalkoiset lehmät vilahtelivat ohi, niiden katsominen oli meditatiivista. Lapset toki paheksuivat, että wifi tökki, mutta hitto, olimme kuin olimmekin matkalla ja perillä yhtä aikaa. Nukahdin hetkeksi. Next stop Tivoli.

Ps. Matkaa voi seurata instan puolelta: etsi käyttäjä @project_mama tai ota seurantaan tunnus #junallakroatiaan