Kersat, tulkaa takaisin!

Koska koulujen syysloma on tänä vuonna viikon mittainen pätkä, oli selvää, ettemme selviä siitä ilman taikatemppuja. Onneksi Mummi hyppäsi puikkoihin, otti mukulat ja lähti niiden kanssa maalle.

Tämähän tarkoitti sitä, että saisimme elää alkuviikon lapsivapaata arkea! Jee, taidenäyttelyitä, konsertteja, elokuvia ja ravintoloita! Jumppaa, iltakävelyitä ja pihatöitä! Punaviiniä ja hyviä keskusteluita.

Niin, tai sitten voi ottaa tämän keski-ikäisen kompromissin, jossa ei tehdä mitään. Yhtään mitään.

Aamulla olisi ollut täysi vapaus mennä töihin vaikkapa kerrankin ajoissa eikä kovin hiessä. Jostain syystä en ole siellä ennen yhdeksää ollut. Päinvastoin: voin torkuttaa aivan vapaasti, kun kukaan ei tule makuuhuoneen ovelle kyselemään, että voisitko nyt nousta puuroa laittamaan.

En ole myöskään tehnyt kotitöitä. Tiedättekö, vaihtanut lakanoita ja pessyt peittoja. Olen lähinnä juumittanut sohvan edessä. Syönyt savumuikkuja siemennäkkärin päällä ja katsonut telkkaria, jota en yleensä ehdi tehdä. (En muistanutkaan, miten paskoja ohjelmia sieltä tulee.)

Kukaan ei tietenkään ole tehnyt ruokaa. Olen syönyt lähinnä kahvia, mikropoppareita ja noutosafkaa. Yritimme kertaalleen käydä ulkona syömässä, mutta satoi.

Sitäpaitsi täällä on oudon hiljaista. Kukaan ei juokse nakkena ympäri kämppää, mangu puhelimeen snapchatia tai pälpätä taukoamatta Antti Tuiskusta.

Positiivista on, että emme ole käyneet päiväkodin pihalla pyörimässä kuten viimeksi lapsivapaalla tein.

So life. Such wow. Alkoi juuri hieman pelottaa eläkeikä.

Että kersat, tulkaa äkkiä takas. Täällä laitostutaan pahan kerran!

T. Fossiilit

Ps. Kersat ovat askarrelleet, käyneet sienessä, saunoneet, uineet (!) ja muutenkin diggailleet elämästä takkatulen ääressä.