 |
| Serkusten ikäeroa on puoli vuotta. Olihan siinä Mummilla tekemistä. |
Isovanhemmuuskeskustelu lämpeni joku aika sitten. HS:ssa oli mielipide, jonka mukaan isoäitiä kuormitettiin tämän ystävän mielestä liikaa lastenhoitotehtävillä. Isoäiti taas ei raaskinut kieltäytyä lastensa avunpyynnöistä.
Aikuisten lasten näkökulmasta tilanne on tietenkin mahdoton. Eiväthän he tiedä, että isovanhempi on väsynyt jos hän ei sano niin. Pitäisikö heidän kysyä? Tulisiko siihen rehellinen vastaus?
Olen itsekin välillä huolissani. Jaksaako Mummi?
Minä pidän kolmen yön ja melkein neljän päivän hoitorupeamaa isona satsauksena, vaikka likat alkavatkin olla jo aika isoja eivätkä heräile ennen kahdeksaa. Lasten päivärutiinien ylläpito on kovaa hommaa eläkeläisille ja Mummi pitää varhaiskasvatuksen rimaa korkealla.
Miten heillä sujuu? Käyttäytyvätkö kersat varmasti hyvin ja hoitavat oman osuutensa (kuten käytösvalmennuksessa sovittiin)? Saavatko isovanhemmat nukuttua päiväunensa?
Koska pidän lastenhoitoa raskaana työnä, arvostan tällaista ihan hirveästi. Ei meidän parisuhteemme siihen kaadu, että emme pääse kahdestaan reissuun. Mutta kyllä se aika pirusti jeesaa, kun saa kerrankin puhua jostain muusta kuin kalapuikoista ja kuunnella keskeytyksettä mitä toinen sanoo. Eikä tarvitse hetkeen pohtia kirjopyykkiä.
Yksi tie yhteisymmärrykseen on ollut se, että minun täytyy luottaa anoppiini. Hän on täysissä järjissä oleva ihminen ja valinnut olla juuri sellainen mummi kuin on.
Toinen on se, että aikuisen ihmisen pitää osata sanoa, jos rajat tulevat vastaan ja jaksaminen uhkaa loppua. Pätee niin vanhempiin kuin isovanhempiin. On turhaa arvailla ja olettaa.
Suomessa on ihan selvät säännöt: lastenhoitovastuu kuuluu vanhemmille ja isovanhemmuus on vapaaehtoista. Kiitos siis tästä hyväntekeväisyydestä Mummille! Aion pistää hyvän kiertoon. Minusta tulee isona ihan samanlainen supermummo (miinus sämpylät).
Mullakin on superanoppi ja hän on vetänyt hernettä nekkuun hesarin jutuista. Just samat argumentit kuin sullakin. Hän usein itse kutsuu lapset kylään, usein kyllä mekin kysymme, sopisiko hoitaa ipanoita. Yleensä passaa, ellei, niin hän sanoo että nyt ei sovi.
VastaaPoista(hoitokuviot toimii yhtä hyvin omien vanhempieni kanssa, mutta he eivät ole jaksaneet ottaa kierroksia kirjoittelusta kuten anoppini :)
Ihana kuulla! Noissa puheenaiheiksi nousevissa jutuissa on tietty aina aika latautuneet keissit ja erityisesti tässä ihmettelin tätä ystävän ilmiantoa. Sinänsä ikävä tilanne toki, jos ei saa sanottua lapsilleen tarvitsevansa lomaa lastenhoidosta.
PoistaJuuri näin. Aivan samat argumentit itselläni!
VastaaPoistaIsovanhempien panosta saa ja voi käyttää silloin kun itse sitä tarjovat, mutta ei saisi vetää poroja nokkiin jos heille ei käy. Omaa elämäänsähän hekin elävät.
Silloin kun omat lapset oli vielä hoitoikäisiä eli eivät voineet jäädä kotiin yksin/kaksin, muistan todella suivaantuneeni, kun työkaverit kommentoivat mun kahta erillistä viikon saikkua (vesirokko) sanoilla: eikö teillä olis ketään isovanhempaa joka vois tulla vahtiin?
Paitsi että mielestäni sairaan lapsen ei tarvitse jäädä ilman vanhemman hoitoa (niitäkin poikkeuksia on, joissa isovanhempi on ihan paras jopa tässä tilanteessa), lisäksi meidän vanhemmat oli kaikki silloin työikäisiä, eikä käsittääkseni isovanhemmalla ole edes lain puitteissa mahdollisuutta ottaa sairaslomaa sairaan lapsen hoitamista varten.
Suurin osa Hesarin mielipiteistä meni täysin yli oman ymmärrykseni.
Juuri näin. En tiedä mihin katoaa arkijärki kun puhutaan isovanhemmuudesta.
PoistaMiinus sämpylät! Repesin, sillä olen tässä huvikseni lukenut jotain sun vanhoja tekstejä ja just eilen luin sun sämpylänteko-operaation vuodelta 2009 tai 2010. Skidi oli silloin kuitenkin jotain 2vee. Ihan hyviähän niistä silloin tuli, vaikka koti-insinööri joutuikin sitä hiivaa vielä kaupasta erikseen hakemaan :D
VastaaPoista:D Sämpylät ovat edelleen heikko kohtani. Mummi saa muutenkin kokkaustaitoni näyttämään huonoilta.
PoistaMäkään en osaa tehdä sämpylöitä, niistä tulee aina kovia ja kuivia. Mulla on sama myös tässä anoppijutussa, anoppi on tehnyt elämäntyönsä ravintolassa, joten vaikka olen oikeasti ihan hyvä kokki, hänen rinnallaan kuitenkin suorastaan kämäinen... :) Mutta parempi ruuanlaittaja sentään olen kuin äitini :D :D
PoistaHankittuani yleiskoneen mulle selvisi, miksi sämpylöistä tuli aina ennen huonoja: olin liian laiska (no ylläri!) vaivaamaan niitä riittävästi. Nyt kun kone hoitaa, tulee hyviä. Mutta MINÄ saan kehut. Aivan mahtavaa.
PoistaNuo mielipidekirjoitukset lähtevät yleensä siitä oletuksesta, että vanhemmat haluavat omaa aikaa, ja siksi laittavat lapset hoitoon. Aika usein on varmaan kyse myös siitä, että lapset itse haluavat isovanhemmille yökylään. Ainakin minulle ja kaksi vuotta nuoremmalle siskolleni isovanhempien kanssa vietetty aika oli todella tärkeää, ja vanhemmat saivat pyytämättäkin kahdenkeskistä aikaa. Toki aina pitää tunnistaa jaksamisen rajat ja niitä pitää kunnioittaa.
VastaaPoistaJust näin. Suuri osa isovanhemmista haluaa olla aktiivisesti lastenlastensa elämässä ihan vapaaehtoisesti ja se on superhieno juttu.
PoistaMeillä on käyty tästä aiheesta todella paljon keskusteluja. Mummo, siis mun anoppi, joka aina kun jaksamis- ja viitsimisasiasta hienovaraisesti kyselen, melkein loukkaantuu. Hän nimenomaan haluaa olla lasten kanssa ja sanoo että ilman heitä hänellä "ei olisi mitään tekemistä". Aviomies on kuollut ajat sitten, eläkkeellä 76-vuotias on ollut noin kuusi vuotta eikä hän intohimoisesti harrasta mitään paitsi neulomista ja lastensa vaatteiden korjailua. Hän sanoi kerran, että jos häneltä veisi lastenhoitoillat ja -päivät, hänelle ei jäisi mitään. Ei olisi mitään, minkä takia herätä päivään aikaisin, järjestellä, käydä kaupassa ja tuunata juttuja. Kun meille syntyi tää toinen skidi viime syksynä, anoppi oli onnensa kukkuloilla, koska hän koki että hänellä on taas jotain säännöllistä tekemistä, koska kaikki muut lapsenlapset ovat jo aloittaneet koulussa eivätkä enää sillä tavalla päivittäin käy kylässä.
PoistaEttä tämmömistä. Mä tiedän, että oon ihan tajuttoman onnekas, että kohdalle on sattunut juuri tämmöinen win-win-win-tilanne.
Anoppi ansaitsee oman postauksensa blogissa joku päivä...
Postaa anopista! Mun anopilla taas on vaikka mitä aktiviteettia, hän on trve ihminen ja elää ihan täysipanoista elämää joten lastenhoito täytyy kalenteroida vaikka hän onkin valmis aina priorisoimaan uudestaan.
PoistaMinusta se ensimmäinen kirjoitus oli sinänsä ihan aiheellinen, että ihmiset eivät useinkaan huomioi muiden sukulaistensa lastenhoitotarpeita. Jos isovanhemmilla on vaikka se mainittu 3 omaa lasta ja näillä sitten keskimäärin 2 lasta, niin kyllähän siinä on jo 6 lastenlasta ja pyörittämistä jos kaikilla on "satunnaisia" tarpeita 1-2 viikon välein. Omakohtaisesti olen huomannut sen - perheen viimeisenä lapsentekovuorossa - että mustasukkaisuuttakin isovanhemmista ilmenee. Kun esikoisemme syntyi, käly kävi erikseen kohteliaasti vihjaamassa että emme sitten kuormittaisi isovanhempia vauvalla koska he ovat jo niin iäkkäitä. Itse olivat toki hyödyntäneet lastehoitoapua lähes joka lauantai useamman vuoden ajan.
VastaaPoistaKäly ei sitten vissiin ymmärtänyt että niillä isovanhemmillakin on tähän sananasa sanottavana, hänelle se ei kuulu lainkaan. Huoh.
PoistaNo, minä kyllä ymmärrän tuota kälyä. Omilla lapsillani on ikäeroa serkkuihinsa 7-28. Serkkusarjan vanhimpia anoppi on hoidellut paljonkin, meidän lapsillemme mummola oli vain kyläpaikka.
PoistaToiselta puolelta löytyikin sitten virkeämmät isovanhemmat, mutta eivät hekään enää jaksaisi vauvaa hoitaa, jos sellainen sukuun vielä syntyisi, vaikka pärjäävät hyvin kouluikäisten kanssa. Kymmenen vuotta sitten, kun meille syntyi vauva, tilanne oli ihan eri.
Minä taas en ymmärrä miksi sen pitäisi olla sen kälyn asia huomauttaa tuollaisesta asiasta, kyllä niiden isovanhempien pitäisi asiasta osata sitten sanoa ihan itse, että huomioittehan ettemme enää samalla tavalla jaksa kuin aiempien pienien kanssa. Eihän ole sanottua että heidän kokemuksensa asiasta on edes se etteivät jaksaisi vaikka se tuolle kälylle niin näyttäytyisikin.
Poista-Juulia
Mustakaan asia ei kuulu kälylle pätkän vertaa. Totta kai tilanne on eri ja tasapuolista ei hoitaminen voi olosuhteiden takia olla. Mutta linjat vetää kyllä ne vanhemmat.
PoistaIkäihmisten voi olla hyvinkin vaikea sanoa tuoreille vanhemmille, että emme jaksa enää teidän lapsianne, vaikka jaksoimmekin sisarustesi lapset. Koska tasapuolisuus. Jos tarinan käly on perheen vanhin tytär, niin kyllä se ikääntyvien vanhempien jaksamisesta huolehtiminen kuuluu hänelle. Se on hyvinkin todennäköisesti hän eikä tasapuolisuuden perään itkevä miniä, jonka vastuulle ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen on muutenkin kaatumassa.
PoistaOikaistaanpa nyt vielä tämä Riitan romantisoitu kuva vanhemmistaan huolehtivasta vanhimmasta tyttärestä. Tässä kyseisessä tapauksessa käly = puolison veljen vaimo ja kyse on miehen vanhemmista. Loukkaavaksi tilanteen teki eniten se, ettei hän luottanut meidän omaan kykyymme arvioida isovanhempien jaksamista. Koska hän ei itse ollut oikein jaksanut hoitaa lapsiaan vaan tarvitsi jokaviikkoista irtiottoa, hän ilmeisesti oletti, että me toimimme samoin.
PoistaMinusta Hesarin nostattama keskustelu on ollut mielenkiintoista, kun oma ja ystäväpiirin kokemus on ollut aikalailla päinvastainen: isovanhemmat menevät omia menojaan niin, että nyt jo teinit lapsenlapset eivät edes kunnolla tunne kaikkia isovanhempiaan. Että ei ne kaikki isovanhemmat uhraudu. Tai edes ole kovin kiinnostuneita. Ei voidaan sanoa jo raskausaikana, kun kysymystä ei olla edes esitetty.
VastaaPoistaJoo, ja toki välimatkatkin vaikuttavat. Olisi kiva tietää millaiselle ihmiselle isovanhemman rooli on luontainen.
PoistaIsovanhemmuutta on tosiaan laidasta laitaan, lastenlapsiensa eteen kaiken uhraavaa tai skype-puheluja Espanjasta kerran kuukaudessa. Meillä kummatkin isovanhemmat asuvat niin pitkän matkan päässsä, että "kateellisena" vain kuuntelen juttuja isovanhemmista, jotka kuskaavat lastenlapsiaan harrastuksiin ja ottavat yökylään joka viikonloppu. Meillä anoppi auttaisi kovin mielellään ja varmasti, jos lähempänä asuttaisiin olisi apuna enemmänkin. Omalla äidilläni alkaa terveys hiukan reistailla eikä ymmärrettävästi jaksaminen riitä pienten lasten kanssa samalla tavalla. Onneksi apuna on välillä myös vireä viiskymppinen tätini, jolla ei vielä ole omia lastenlapsia ja lapsetkin muuttamassa pois kotoa.
VastaaPoistaHei totta tuo, että turvaverkkoon voi kuulua muitakin kuin isovanhemmat. Mahtavaa jos täti on mukana jeesaamassa!
PoistaMeinasin tulla samaa asiaa kommentoimaan, että miksi "kuormitetaan" jatkuvasti vanhoja ihmisiä, jos hoitotarvetta on usein. Meillä sisaret, kummit ja ystävät ja nyt jo yhden ystävän vanhin lapsi voivat hoitaa joko meillä tai omissa kodeissaan lastani.
PoistaNyt tekis mieli heti kommentoida mutta kun nuo mainitut ihanuudet ovat vielä täällä ja on paljon asioita mitä vielä pitäis ehtiä tekemään. Mutta joka tapauksessa on tärkeää että näistä asioista puhutaan. T. Nyt voimissaan, välillä väsynyt mummi
VastaaPoistaOnneksi on poika, joka puhuu oikein mielellään. ;)
PoistaTästä olis paljonkin sanottavaa, mutta nyt ei jaksa. Sanonpa vaan, että ei kait Suomessa olla koskaan oltu mitään kommunikointikansaa, mutta onko liikaa vaadittu että sitten näistä keskusteltaisiin jotta EI tulisi tällaisia ikään kuin turhia pattitilanteita!?! Joo on varmasti tökeröitä lapsia ja tökeröitä isovanhempia, mutta ei kai ne nyt kaikki toisiaan hyväksikäytä? Ei ihme jos asiat menee solmuun, jos ei mitään sanota. Jep, ehkäpä joku lapsi ottaa sitten nokkiinsa, mutta edelleen, kaipa suurin osa järkipuhetta ymmärtää vai ollaanko me niin itsekästä kansaa ettei sekään onnistu? Tässä tapauksessa en sitten usko, että ne isovanhemman ikäinen sukupolvi sen kummempaa on. Joskus ajattelen ääripäistä, että jos ei koskaan halua viettää aikaa lastenlasten kanssa (enkä nyt tarkoita sitä yltiöpäistä kuormittamista hoitopyynnöillä) niin miksi niitä lapsia tuli hankittua? Kyllä mä pidän olennaisena sitä, että omalla lapsella ehkä on joskus lapsia, toivottavasti ja haluan häntä auttaa, toki pitäen sitä omaakin vapaata. Keskusteluyhteys pitää pitää auki jo NYT, mutta kyllä mä muistan omasta lapsuudesta että ei sellaisia kommunikointitaitoja monessa perheessä ollut. Vanhemmat sellaisia jörököllejä niin onkos se ihme, että tällaisia riitoja tulee tänä päivänä.
VastaaPoistaJa vielä: jos lapsi ei voi pyytää apua vanhemmiltaan NIIN KENELTÄ SITTEN VOI? Pelottava ajatus kerrassaan, että näin ei voisi edes tehdä, nämä kirjoitukset mediassa ovat saaneet sen kuulostamaan lähes rikokselta. Itse sitäpaitsi kokisin sen luottamuspulana ja olisin pettynyt, jos lapseni ei aikuisena kääntyisi minun puoleeni jos on hätä.
Enkä edes tiedä miksi vaahtoan, meillä kaikki hyvin, mutta surettaa niiden puolesta keillä tällaista taistelua on.
Ehkä tässä asiassa on hyvä erottaa toisistaan "todellinen hätä" ja säännölliset viikonloppushoppailut ja arki-iltojen kuskailut ts. jatkuva apu. Jos tilanne on perheessä se, että molemmat vanhemmat vetää uraputkea eikä arki pyörisi ilman isovanhempia, niin silloin on ihan syytäkin miettiä onko tilanne varmasti reilu kaikkia osapuolia kohtaan. Moni ajattelee että haluaa itse olla se supermummo sitten omille lapsilleen, mutta eipä sitä tässä vaiheessa vielä tiedä mitä elämä tuo tullessaan - onko terve, onko lapset lähellä, onko siis ylipäätään itse elossa...
PoistaVielä vähän, että jos tuntee itsensä jo varhain hyvin ja tietää, että on paljon menoja missä tykkää käydä niin ehkä sen lapsiluvun voisi pitää pienenä. Tai tämä nyt on vain oma ajatus. Itse yhden lapsen kanssa saan itsekin hengähtää, koska lapsella tosiaan on kaksi vanhempaakin yleensä, äidin lisäksi se isä. Mummin luona on ehkä ollut n. 3-5 kertaa yötä n. viiden vuoden aikana.
VastaaPoistaKuriositeettina haluan lisätä, että ihan luksusta on asua perhekeskeisessä maassa - siellä usean lapsen vanhemmat tietävät miten rankkaa lastenhoito on ja tarjoavat automaattisesti apuaan kun tietävät, että useimmat sitä helppiä tarvitsevat. Lisäksi se rakkaus muidenkin lapsiin on ihan käsittämätöntä ja siellä oli mukava asua kun kaikki tuollainen arjen pyöritys apuineen hoitui ihan luonnostaan ilman tällaisia riitoja. Sääli, että en taas muuten halunnut asua siellä. Tykkään kun on suuri perheyksikkö, en siis sitä että mulla ois 10 lasta, vaan että "koko kylä kasvattaa". Isovanhemmat ovat tärkeä osa perhettä ja sen tajuaa ainakin sellainen jolla itsellään on ollut heppoiset ja olemattomat suhteet isovanhempiin. Se ei ole kivaa lapsen näkökulmasta vaikka en enää lapsi olekaan, mutta se vaikuttaa aikuisuuteen saakka.
Meillä ei ongelmallisia suhteita ole, ja minusta on ihanaa kun etenkin tuon toisen maan isovanhemmat paapovat rakkaitaan eestä ja takaa <3 Itsekin olin aikanaan heille täysin outo ihminen ja mulle oli uutta, että voi saada niin upeaa kohtelua, kuin toiset vanhemmat. Että niin se kulttuuri vaikuttaa...
Samoilla linjoilla...
VastaaPoistahttp://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2013/03/lupaus-vuosikymmenien-paahan.html