Asia jäi mietityttämään.
Olen toki opetellut peruskoulussa ulkoa paljon muutakin kuin uskonnollisia tekstejä, sotien loppumis- ja alkamisjankohtia, presidenttejä, äidinkielen sijamuotoja, ruokaympyrän, Maamme-laulun sanat ja Afrikan maat, mutta elämänkatsomuksellisesti niistä ei ole apua.
Ja on niitä arkilitanioitakin. Kun poistun kotoa, katson että laukussa on avaimet-lompakko-puhelin (ja nykyään myös sähköpyörän akku), mutta mikä on se ulkoa opeteltava teksti, mikä elämästä tässä yhteiskunnassa pitää tietää? Pitäisikö myös maallisella puolella olla elämänfilosofisia sekä etiikkaan ja moraaliin kantaa ottavia litanioita, jotka iskostetaan aivokuoreen yhtä jämäkästi?
Mitä ovat ne suomalaisen, EU-kansalaisen tai ylipäätään ihmisen tunnustukset, tulevaisuuden visiot (vrt. rukous) ja 10 käskyä, jotka kaikki voivat allekirjoittaa, vakaumuksesta riippumatta? Siis sellainen suomalaisen company song ja pienin yhteinen nimittäjä.
Pitäisikö opetella vaikkapa laskettelemaan YK:n ihmisoikeuksien julistus (tai edes niiden kolme sukupolvea), olennaiset demokratian elementit tai Suomen perustuslain toinen luku perusoikeuksista. Entä keitä filosofeja ja ajattelijoita pitäisi osata siteerata? Ensimmäisenä tulee mieleen Nelson Mandela.
Väärinkäsitysten estämiseksi totean vielä, että en ole hengellinen ihminen enkä kiihkeästi kaipaa ohjeistusta siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta onhan se hassua, että osaan lähetyskäskyn mutta mikä tahansa kohta Suomen laista minun pitää googlettaa.
Ehkä yhteiskunnallista keskustelua myös edesauttaisi, jos meillä kaikilla olisi joku yhteinen viitekehys vaikkapa tasa-arvon tai sananvapauden olennaisista rakennuspalikoista. Päästäisiin ehkä joskus asiaankin.
Jep. Mä kuulun kirkkoon ja mun lapset, mutta silti koko esikoisen ala-asteen ihmetytti ussan ulkoläksyt, joissa juuri kokeissa piti osata esim lähetyskäsky. Eihän toi teini tietenkään sitä opetellut vaan keksi kokeessa jotain luovaa :D Mikä mun mielestä on oikea tapa.
VastaaPoistaTäytyykin kysyä et-opelta että onko niillä joku ulkoläksy!
PoistaMinulla ovat taas näinä yt-aikoina pyörineet tietyt virret ja Raamatunkohdat mielessä. En oikein usko, että perustuslain tai ihmisoikeuksien ulkoluku samaan tapaan rauhoittaisi.
VastaaPoistaVarmaan rauhoittumiseen kannattaa käyttää jo hyväksi havaitsemiaan keinoja. :) Mä pohdinkin tässä enemmän sellaista filosofista näkökulmaa että onko uskontojen ulkopuolella mitään opinkappaleita ihmisyydestä tai elämästä joita voisi käyttää ohjenuorana. Kun täälläkin on jengiä.
PoistaEi välttämättä mitään universaalia, mutta kyllä ihmiset tuntuvat esimerkiksi Star Warsia tai Tuntematonta Sotilasta siteeraavan. Tai Shakespearea tai Kalevalaa tai Friendsejä (sitä nuoruutemme tv-sarjaa).
PoistaLaki muuttuu. Se minkä opettelee ulkoa, on tulevaisuudessa vanhentunutta. Mutta on niistä kristinuskon opeista jotain hyötyä, nykyiset ihmisoikeudet pohjutuu esim. lähimmäisen rakastamiseen.
VastaaPoista-H
Totta! Mutta ainakin perustuslaki muuttuu hyvin hitaasti ja toisaalta näyttää uskonnolliset tekstit pärjäävän ihan hyvin kun niitä aika ajoin vähän uudistetaan.
PoistaJos kymmenstä käskystä karsii pois sen ns. uskonnollisen höpinän, niin siinähän on varsin pätevät ohjeet elämään. Älä tapa, älä varasta, älä muutenkaan sekoile. Samaa sanoo Suomen laki ja useimmilla myös maalaisjärki.
VastaaPoistaNiin… niin trendikästä onkin pitää uskontoa höpönä, kyllä kristinuskossa on kuitenkin tämä arvopohja ihan kunnossa (minun mielestäni).
PoistaIhan totta tuo 10 käskyä, siitä voisi muokata jotain.
PoistaMitä kristinuskon arvopohjaan tulee niin se lienee vähän tulkitsijasta kiinni. :) Uskonnothan pitävät pääsääntöisesti myös toisia uskontoja höpönä.
Luulisin että aina pitää paikkansa se, että tee toiselle niin kuin soisit ittelles tehtävän. I. Kant ja J.Nasaretilainen.
VastaaPoistaKyllä, tämä on ihan pätevä neuvo.
PoistaMä en oo ikinä puolestani ymmärtänyt tätä - ainakaan jos se otetaan ihan kirjaimellisesti. Siinähän on lopputuloksena se, ettei kukaan saa sellaista kohtelua kuin itse haluaisi, vaan sellaista, mitä joku toinen haluaisi. Ainakin avioliitossa tää on ihan käyttökelvoton neuvo!
PoistaTäsmälleen samaa mieltä edellisen anon kanssa!
PoistaJ. Nasaretilaisen opit on harvinaisen kestävää kamaa, jos niitä vertaa vanhan testamentin tai koraanin sotaisiin, naista halventaviin ja järjen käyttöä vastustaviin teksteihin. Euroopan kehitys maanosaksi, jossa vapaus ja ihmisarvo ovat kohtalaisen hyvällä tolalla, perustuu kai paljolti Jeesuksen ideoihin (ja niiden taustalla tietysti antiikin parhaimpiin ajatuksiin). Tähän ukkoon voisi oikeasti uskoa, ellei tarina jumalan pojan uhraamisesta kidutuksen ja kuoleman kautta meidän syntiemme lunastamiseksi olisi niin läpeensä korni.
VastaaPoistaMutta. Kannattaa lukea Alain de Bottonin mainio teos Uskontoa ateisteille. Siitä löytyy selitys sille, miksi me kaipaamme kirkkoa, sen yhteisyyttä ja rituaaleja, rukouksen tuomaa lohtua, virsien voimia antavia säveliä - ja miten paljon hyvää ne ovat saaneet aikaan. Tarvitsemme tunnetta siitä että yläpuolellamme on jotain, että me nyt emme kuitenkaan ole se ylin ja tärkein. Helppo ja läpeensä inhimillinen tapa saada harmonia sieluunsa on tarttua uskoon: ottaa käyttöön symboliikka, tarina, jonka avulla voi pukea ymmärrettävään asuun kaiken sen epätietoisuuden, pelon ja tuskan joka ihmisyyteen liittyy. Ateisti ajattelee helposti, että uskominen on jonkinlainen mielenhäiriö. Voi se sitä olla, mutta useimmiten se on jotain muuta.
Omassa elämässäni on tullut isoja, pelottavia iskuja lasten terveyteen liittyen. Ajattelen haikeasti, että jos minulla olisi lapsuuteni usko jäljellä, olisi kyllä helpompaa.
Ok, voi hyvin olla. Katson uskontoa niin kaukaa, että näen de la fayetten vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihan eri kontekstissa.
PoistaMutta mä en oikeastaan kaipaa selitystä sille, miksi suurin osa maailman ihmisistä haluaa uskoa johonkin jumalaan, vaikka siihen monia syitä annetaankin. Se ei se ole multa pois niin kauan kun vastavuoroisesti saan olla totaalisen epäuskonnollinen itseni. :)
Luulen että meistä aika monella on sellaisia mantroja joita ei osaa itse edes tiedostaa. Tajusin itsekin vasta tämän luettuani että mullakin on sellainen: This too shall pass eli "kaikki on haipuvaista". Lause on seurannut mua jo pitkään ja toistelen sitä itselleni tiukan paikan tullen. En kutsuisi sitä motokseni, mutta jonkinlainen rukous universumille se kyllä on ja mikäli uskovaisuutta (tälleen lapsuudesta saakka ateistina) yhtään ymmärrän, saan tosta lauseesta aika samanlaisen boostin kuin moni rukoilemisesta.
VastaaPoistaPeruskoulusta mä muistan ulkoläksyistä parhaiten tän "että, jotta, koska, kun...." -rimpsun. Ei tosiaan elämänohjeena kaikkein yksiselitteisin ;)
VastaaPoista