Makea maistuu melkein kaikille. Makeita leivonnaisia, jäätelöä, keksejä ja karamellejä voi tarjota aina -- aikuisille ja lapsille, toimittajille ja ahtaajille, jouluna ja juhannuksena. Se on universaali tuliainen, lahja ja vierasvara.
Sokeri oli joskus kallista tuontitavaraa, joka laitettiin pula-aikoina kortille, mutta nykyään sitä ei tarvitse säästellä. Lisäksi intohimollani rahaa käärivä elintarviketeollisuus on keksinyt jalostaa maissitärkkelyksestä glukoosifruktoosisiirappia, joka on halpaa, helposti kuljetettavaa ja hyvin säilyvää makeutusainetta.
Sokeri oli joskus kallista tuontitavaraa, joka laitettiin pula-aikoina kortille, mutta nykyään sitä ei tarvitse säästellä. Lisäksi intohimollani rahaa käärivä elintarviketeollisuus on keksinyt jalostaa maissitärkkelyksestä glukoosifruktoosisiirappia, joka on halpaa, helposti kuljetettavaa ja hyvin säilyvää makeutusainetta.
Sokerista irti rimpuilleet kannustavat, että kyllä se himo siitä hiljalleen helpottaa. Uskoni ei ole yhtä vahva. Päänsärky ja paleleminen on kyllä lakannut, mutta en ole vielä saavuttanut mielentilaa, jossa irtispussin rapina ei nostaisi kuolaa kielelle sadasosasekunnissa.
Olen kuitenkin toistaiseksi pystynyt sanomaan kiusauksille ei.* Ja on tämä haaste opettanut jotakin: ymmärrän nyt paljon paremmin niitä mekanismeja, joiden kautta päädyn sokeria syömään. Syypää ei ole se työpöydälläni lojuva irtispussi, vaan sokerin arkisuus: kaksi lasia tuoremehua, kokouspulla, pari keksiä taukotilassa ja jälkkärijäätelö. Puolihuolimattomasti, siellä täällä.
Ei ihme, että ei laihdu. Vaikka "mitään makeaa en syö".
Ei ihme, että ei laihdu. Vaikka "mitään makeaa en syö".
* Yhden jouston kyllä tein: sekoitan aamulla vesilasilliseen puoli desiä tuoremehua. Pelkkä vesi kaurapuuron kanssa alkoi maanantai-aamuna itkettää.
Niin totta. Kun on tullut tavaksi sokerin laittaminen kahviin, pulla kahvitunnilla ja vastaanottaminen aina kun joku tarjoaa karkkia, niin äkkiäkös siitä kertyy ihan hirveä läjä per päivä.
VastaaPoistaMekanismi lienee jokseenkin sama kuin ihmisillä, jotka sanovat syövänsä tosi vähän, mutta jotenkin mystisesti paino vaan kohoaa kohoamistaan. Sitä nimittäin napostelee pitkin päivää asioita, eikä ollenkaan ajattele millainen lisä se on siihen "oikeaan syömiseen".
Niinpä! On ollut yllättävä havaita, mitä kaikkia sokeriautomaatioita sitä itsellään on.
PoistaMulla oli sokerilakko ennen joulua ja sain huomata saman; sokeria tuputetaan todellakin joka paikassa. Kylässä sai aina selitellä miksei ota pullaa tai piparia. Aallon pohja tuli kuitenkin prismassa. Kävin anomassa uutta bonus-korttia ja siitä hyvästä sai suklaalevyn! Kiitos vitusti.
VastaaPoistaTsemppiä, kyllä se oikeesti jossain vaiheessa helpottaa!
Haha, tää bonuskorttijuttu oli huippu! :D
PoistaJust katselin että Trendi-lehden kylkiäisenä oli suklaapatukka. Ihme touhua.
PoistaHani, tuoremehu on ok. Sitten, kun olet rajasi löytänyt, ja ymmärrät jo kohtuuden päälle. :-)
VastaaPoistaJoo toki on, kuten ne irtiksetkin. :) Mutta tämä on nyt henkilökohtainen haaste, jonka tarkoitus on kartoittaa mitä mä oiekin tän sokerin kanssa duunaan. Ja hyvin alkaa selvitä. ;)
PoistaTuoremehu ei ole ok :) Hedelmissähän on oikeasti ihan hulluna sokeria. Oma irtiotto sokerista johti lopulta onneksi siihen, että "ihan pakko saada tuoremehua aamulla tai en lähde käyntiin" -riippuvuus jäi kokonaan pois.
PoistaKatja, jos sokerittomuus ei ole este muille hiilareille, kokeile Steviaa makeutusaineena. Sitä myydään jossain siellä sokerihyllyllä ihan normaalina irtotavarana.
Tarkoitin siis, että Steviaa voi käyttää esim. leivonnaisissa makeutusaineena.
PoistaKyllä mä palautan sekä irtikset että tuoremehun mun ruokavalioon kunhan saan tämän tuomion kärsittyä. :)
PoistaStevia on kyllä kiinnostava tuote, ja olen kokeillut sitä testimielessä sekä limussa että kahvissa: limu oli ihan ok, mutta kahvi ei ollut hyvää - en tosin tiedä johtuiko kahvista vai steviasta.
Minäkin kannatan kohtuutta ja ehkä tuollaisella lakolla omaan kohtuuteen pääsee. Itse en halua kieltää itseltäni mitään, mutta esim. sokeria vähentämällä pääsee jo hyviin fiiliksiin. Tosin irkokarkit ei ole heikkous, mutta itseleipomat leivonnaiset on. Niihinkin käytän raakaruokosokeria.
VastaaPoistaTässä on vähän sama juju kuin siinä kuuden vaatteen haasteessa: mä hiffaan parhaiten heittäytymällä mukaan täysillä. Lakko on mulle kilpailu ja kilpailu motivoi olemaan huijaamatta. :) Mä aloitan kyllä sokerin käytön taas, mutta ehkä vähän valveutuneempana.
PoistaOnnea hyvin alkaneesta sokerivieroituksesta! Huomasin itse aivan saman, kun päätin ryhtyä raskaus-synnytys-imetys-tylsistys sokerimaratonin jälkeen sokerilakkoon. Aloitin myös kovennetulla kuukaudella. Poistin sokerin lisäksi myös valkoiset vehnäjauhot. Kuukauden kuluttua helpotti.
VastaaPoistaVarsinkin äitiyslomalla oli mielestäni hankalinta kieltäytyä sokeripullista, joita oli sosiaalisilla kahvitteluilla aina tarjolla. Ihan kuin olisin jotenkin muka kritisoinut muiden sokerointia jättämällä sen itse väliin. Ajattelin usein juurikin niin, että tuntuu ihan samalta, kuin alkoholista kieltäytyminen, että sitä muka pilaa muiden nautiskelun ja hauskanpidon. Anywho, nyt lievennettyä sokerittomuutta on takana jo 6 kk, eikä se enää tunnu kovin suurelta jutulta. Syön karkkia silloin tällöin, mutta arkiruokavalion pidän aika sokerivapaana.
Sokerittomuus äitiyslomalla on kyllä saavutus, joka olis jääny multa tekemättä! Well done! Tänään duunikaveri oli ostanut niitä uusia merkkareita. Sit veti niitä siinä ihan antaumuksella ja analysoi koostumusta. Grrr.
PoistaNo okei, äitiysloman viimeisellä kvartaalilla. Ekat 6kk vedin kaksin käsin maitovaraa sokerista. R-kiskat on muuten karkkilakkolaiselle kuin huumeluolia. Sinne ei kannata mennä väsyneenä tai nälkäisenä.
PoistaPiilosokeri on samanlainen salakavaluus ku piilorasva. Kuinka tarkasti rajaat sokerin nyt pois elämästäsi? Karkit, keksit, pullat, jäätelö on "helppoja" rasteja, mutta entä vaikka jogurtit? Hedelmät, joissa on hedelmäsokeria? Itse olen ollut muutamia kertoja karkki- ja/tai herkkulakossa, mutta piilosokeri lannistaa..
VastaaPoistaPiilosokeri on kyllä aika paha - joissain valmispuuroissakin on neljännes sokeria! Mut mä oikeastaan yllätyin siitä miten vähän mä vedän piilosokeria ja miten paljon loppujen lopuksi napostelen ihan rehellistä makeaa. En siis ole syönyt sokeroitua jogurttia moneen vuoteen ja hedelmät ei oo mulle ongelma - en nimittäin tykkää. Tosin nyt yritän opetella tykkäämään, mutta heikosti menee.
PoistaOn olemassa myös tuoremehuja, joissa on vain hedelmien omaa sokeria. Esim. Marlin Natur mehut. Me käytetään niitä nimenomaan siksi, että en halua lasten saavan ylimääräistä sokeria.
VastaaPoistaMaustamattomat jugurtit on myös hyviä, kun niiden makuun tottuu. Niihin voi vaikka itse lisätä marjoja tai hedelmiä. (Siis mikäli hedelmissä oleva sokeri on sallittua sokerilakossasi.)
Tuoremehujen hedelmäsokeri ei ole mitenkään terveellisempää kuin sokerimehujen mehu. Tuoremehuissa toki on yleensä enemmän C-vitamiinia ja lisäksi hieman kuitua, mutta pääsääntöisesti tuoremehujen (puristeiden) juominen on terveysvaikutuksiltaan aika turhaa. Lukuunottamatta tuorepuristettuja mehuja, joissa sen sijaan on jo enemmän ravintoarvoa, vaikka nekin hapokkaina ovat hampaille aika kovia.
PoistaTuoremehuja, kuten limppareitakin ja mitä muuta tahansa sokerista, voi totta kai juoda kohtuudella. Hyvä keino on just tuo lantraaminen, jota PM suosii tossa postauksessaan. Kannattaa silti erottaa jyvät akanoista.
Juhana Harju kirjoitti aika hyvä sokerijutun pari vuotta sitten. Me juodaan tuorepuristettuja mehuja että tulis edes vähän sitä hedelmää mukana.
PoistaMuutens, miten toi sokerilakko kohdallasi vörkkii? Eli jätät marjat/hedelmät yms. luonnollisestikin sokeria sisältävät jutut myös pois. Vai kuuluuko vieroitusvaiheen shokkihoitoon.
VastaaPoistaP.s Mä olen happaman ystävä ja valitan kun työpaikan mustaherukkavispipuuro (se ilmainen) on liian makiaa. Aika hapan tyyppi. ;)
Mäkin oon hapan! :D Ja itse asiassa siksi hedelmät ei toimi mun suussa ollenkaan, ei edes ilman lakkoa. Marjoja kyllä käytän ja mustikoita menee kourallinen (maustamattomaan) iltajogurttiin edelleen.
PoistaAijahas..muutama muukin oli asiaa jo pyöritellyt. :)
VastaaPoistaT: 10.46
Mä olen kyllä sitä mieltä, että marjoja ja hedelmiä ei kannata sokerilakon takia jättää pois. Ruokavalio yksipuolistuu liikaa jos jättää ne pois.Pikemminkin laihduttaessa pitäis lisätä kaikkea vihannesta, marjoja ja hedelmiä. Hedelmissä oleva hedelemäsokeri on eri muodossa ja käyttäytyy ihan eri tavalla elimistössä...
VastaaPoistaJa... olen omalla kohdallani sillä kannalla, että totaalikieltäytyminen on pahasta. Silloin tällöin makea on ihan ok, kunhan mättäminen ei mene päivittäiseksi ja jatkuvaksi.
Mulla voi itsellä olla päiviä, etten käytä juurikaan sokeria en edes sitä piilosokeria, mutta välillä on kyllä ihan mukava syödä jokin leivonnainen, karkki tai tummaa suklaata.
Samaa mieltä noista marjoista ja hedelmistä. Kyllä niitä kannattaa syödä - ja enemmänkin kuin ennen (jos ei nyt ihan viittä banaania päivässä vedä makeantuskaansa).
PoistaKyllä vähempään sokeriin tottuu, mutta ottaa se oman aikansa. Nimimerkillä kokemusta on. Hyvä uutinen on, että sitten kun pahin kipuilu on ohi, imeläntuskan lievittämiseen riittää paljon pienempi määrä makeaa kuin ennen. Allekirjoittaneella tulee arkena syötyä varsin vähän sokeria - jos ei hedelmiä siis oteta lukuun - mutta viikonloppuisin tulee usein otettua kahvin kanssa leivonnainen tai jälkkäriksi jätskiä. Kyläreissulla kahvipöydässä otan, mitä tarjotaan, mutta ei sielläkään tarvitse kohteliaisuuden nimissä joka sorttia syödä.
Ja tosiaan: kun sitä sokeria ei mätä joka päivä, viikonloppuherkuksi riittää huiman paljon pienempi satsi kuin aikaisemmin.
Ai niin, vielä se, että muuten monipuolinen ruokavalio ja etenkin hyvät rasvat laannuttavat aika tehokkaasti makeannälkää, niin tylsältä kuin se kuulostaakin. Kun syö riittävästi ja säännöllisesti, ei elimistö huuda hätäänsä sitä sokeria.
Mä en usko, että jättämällä poismarjat ja hedelmät sun muut, missä sokeria on "luonnostaan" saa enää mitenkään erikoisempia tuloksia. Eri asia sitten, jos sitä sokerin määrää on vaikka jonkin sairauden vuoksi seurattava tosi tarkkaan. Nykyisin tavallinen ihminen kuitenkin vetää naamaansa varmaan 95% kaikesta syömästään sokerista seuraavanlaisissa asioissa: a) joita ei ole mitenkään pakko syödä (esim. pulla) tai b) joihin on lisätty sokeria, vaikka sitä ei olisi pakko niissä olla (esim. jugurtti). Jos nuo edes saa karsittua syömisistään, niin se jäljellejäävä sokerin määrä, joka tulee niistä marjoista ja hedelmistä, on tuskin mikään terveysriski tai erityinen riippuvuuden aiheuttaja...
PoistaItselläni on erityisen paljon marjoja ruokavaliossa, koska se on kiinteytymisessä plussaa ja olen lukenut monesta paikkaa, että ne edistäisivät rasva-aineenvaihduntaa ja toki niillä on varmasti ziljoona muutakin hyötyä. Eli marjoja ainakin söisin - tosin en nyt huomannut mainintaa enkä muista oliko Katja nämä marjatkin pois jättänyt vai ei pitänyt niistä?
PoistaMä olen rokkimamman kanssa ihan samoilla linjoilla - kohtuus kaikessa -, mutta mä en löydä sitä kohtuutta jos en kiduta itseäni ensin kunnolla. :)
PoistaMun syömät banaanit on laskettavissa kahden käden sormilla... :) Ainoastaan kipeät omenat ja mandariinit menettelee, mutta en niitäkään koskaan osta. Jos tykkäisin hedelmistä, en tietenkään jättäisi niitä pois edes sokerilakossa, koska niissä on niin paljon muita terveyshyötyjä. Marjat (= mustikat ja vadelmat) sisältyy siis edelleen ruokavalioon.
Ilmeisesti ongelmana on, että Katja ei pidä hedelmistä. Kieltämättä ne kyllä tekevät sekä tuoreina että kuivattuina helpotusta lisätystä, puhdistetusta sokerista kieltäytymiseen.
VastaaPoistaMiten olisi, jos saisit vaikka syödä pieniä määriä hunajaa ja parina päivänä viikossa hiukan tummaa suklaata?
Hunajaa ja kuivattuja hedelmiä käyttämällä olen tehnyt mm. omenapiirakkaa ilman sokeria. Amerikkalaistyyliseen taikinaan ei tule sokeria yleensäkään ja täytteeseen voi lisätä muutaman kuivatun viikunan ja pari lusikallista hunajaa. Hunaja on makeampaa kuin sokeri, joten sitä ei tarvitse lisätä yhtä paljon. Taikinaan tulee kieltämättä rasvaa, mutta siihen voi käyttää vaikka täysjyväjauhoja, ei ole sitten ihan katastrofaalinen herkku :)
Kidutaan nyt tämä kuukausi sillä melkein nollalinjalla ilman helpotuksia. Olen sen ansainnut. ;)
PoistaMutta on muuten varmaan hyvä omenapiirakka!
Vannon taas: Kolme kuukautta niin jo helpottaa. Mulle ei kyllä itselle tullut mieleenkään jättää marjoja ja hedelmiä pois, en lue niitä ollenkaan samaan laariin kuin karkit, pullat sun muut ihmisen valmistamat.
VastaaPoistaKolme kuukautta on ikuisuus. Mä lopetan tän tähän kuukauteen, mutta toivottavasti tästä nyt jotain toimintamalleja jäisi mieleen.
PoistaAjankohtainen kirjoitus, minäkin olen sokeriherkkulakossa, tosin kolmas päivä vasta meneillään. Ja tiukkaa tekee. Itselleni vaikeimpia hetkiä on iltapäiväväsymysken hetki, kun hakee sen iltapäiväkahvin (ja aina ennen pullan/suklaan kylkeen), sekä iltaisin päivällisen jälkeen kun alkaa tehdä makeaa mieli. Minä olen kyllä lakon rajannut vain herkkuihin eli suklaa/karkki/pulla/keksi/jätksi/kakku ym. Marjoja ja hedelmiä todellakin syön. Mehua juon ehkä lasillisen päivässä.
VastaaPoistaIltapäivä on kyllä paha. Mikä siinäkin on että kahden missa on lähes maanisen kova halu koluta läpi kaikki firman kaapit jonkun keksin toivossa. Ratkaisu: palaveri. Ihan mistä asiasta vaan. :D
Poistahttp://eilensanoin.blogspot.fi/2012/12/voi-tyoelama.html
VastaaPoista:)
Ahhahahhaa, mahtavaa! Tää helmikuu oli kyllä väärä valinta tälle proggikselle runebergintorttujen ja laskiaispullien huhullessa joka vitriinistä.
PoistaJoka kuu huono kuu.. aina on jotain juhlantynkää. (:
PoistaMun mielestä sokerilakko ei voi mitenkään onnistua ellei koko ruokailu muutu perusteellisesti. Itse olen ollut aikamoinen sokerihiiri ja yrittänyt noin tsiljoona kertaa irti sokerista, siinä kuitenkaan ikinä kunnolla onnistumatta. Kaikki laihdutetut kilot ovat tulleet takaisin urakalla.
VastaaPoistaNiinpä kolme viikkoa sitten aloin lisätä proteiinia aterialle ja aloitan aamunikin luomujauhelihalla tai munakkaalla. Aikaisemmin hyvä, että sain puolikasta näkkäriä alas aamulla... Sokerilakko ei ole tehnyt tiukkakaan. Ja nyt siis tarkoitan herkkuja. Hedelmiä ja marjoja syön ja myös muita hiilareita (bataattia, perunaa, riisiä, tummaa leipää, hapankorppua) aina treenin jälkeen. Tummaa suklaata (70%) olen syönyt pari kertaa viikossa pari palaa kerrallaan.
Pakko se vaan on perkele myöntää, että se 3-4 tunnin välein syöminen on avain kaikkeen. Jos tulee nälkä, tekee mieli sokeria. Jos ei ehdi tulla nälkä, ei tee mieli sokeria.
Eipä tässä kolmen viikon taustalla voi kauheasti hehkuttaa, mutta yllättävän helppoa on ollut verrattuna mihin muuhun tahansa "laihdutuskuuriin" mitä olen koskaan kokeillut. Käyn puntilla paljon, joten kilot eivät ole karisseet, mutta vaatteet ovat löystyneet ja löllöt paikat kiinteytyneet.
Mulla on ruvennut olemaan nälkä plajon useammin tän sokerilakon aikana. Ja se on ärsyttävää! Aikaisemmin ateriaväli pyysi helposti kuudessa tunnissa. Täähän tulee ihan pirun kalliiksikin. :)
PoistaPs. Mä kuulin PT:ltä itse asiassa niinkin masentavan asian, että lihasta on ihan sairaan vaikea kasvattaa normitreenillä että se vaikuttais merkittävästi painoon. :(
Kasvuhormonia erittyy eniten aamuyöllä ja riittävä uni on elintärkeää sen erittymiselle. Stressihormoni taasen eli kortisoli sitoo rasvaa. Kortisolia erittyy sitä enemmän mitä vähemmän nukkuu. Uni on siis erittäin tärkeää, 8-9 tunnin yöunet.
PoistaMagnesium myös oleellista. Illan viimeiseksi ateriaksi proteiinipitoista sapuskaa (vältä hiilareita) niin lihakset saa kasvupohjaa yötä vasten, johan alkaa tulla tuloksia. (:
Lisäksi varmaan kaikkien tiedossa oleva fakta: lihas painaa enemmän kuin läski. Joten puntari ei ole se oikea mittari vaan oma fiilis ja jos tuloksia tahtoo konkreettisemmin seurata niin mittanauha! (:
PoistaTumma suklaa on hanurista. Eikä lusikallinen hunajaa aja YHTÄÄN samaa asiaa kuin karkkipussi. Ja kuka muka syö makeantuskaan viisi banaania? Ei ainakaan hevijuuseri.
VastaaPoistaKyllä, pakkolakkoa on tullut kokeiltua useampaankin otteeseen. Mutta vaikka olis puoli vuotta syömättä karkkia ja jätskiä, niin ihan kyllä sanon että ei purkillinen pakastevadelmia ole ollenkaan sama juttu kuin ihana rapiseva pussi namuja.
I feel you, mama. Kova veto.
Toiset tykkää tummasta suklaasta, ja, jos tykkää, tekee terveelliseen elämäntapaan pyrkimisen huomattavasti siedettävämmäksi, jos voi syödä silloin tällöin pienen määrän sitä suklaata kahvin tai teen seurana. Sitä myös riittää pienempi määrä kuin maitosuklaata, koska aivoihin vaikuttavia aineita on tiheämmässä. Hunajaa nyt ei ehkä kannata syödä sellaisenaan, mutta sitä voi käyttää esim. puuron tai jogurtin kanssa makeuttamassa.
PoistaEi ne pakastevadelmat ole sama asia kuin karkkipussi tietenkään, mutta asia on vain niin, että karkista eroon pääsemiseksi on tietoisesti opeteltava löytämään niitä parempia herkkuja. Se vaatii ajatusmallien muuttamista lukuisten toistojen kautta, jatkuvaa työskentelyä. Asiaa ei voi ottaa taisteluna, koska sen häviää joka tapauksessa ja kärvistelystä nyt ei vaan ole mitään hyötyä, ainoa mahdollisuus on addiktion suunnan muuttaminen. Pätee ihan samat jutut kuin alkoholismista toipumisessa. Kuulostaa ärsyttävältä zen-hölinältä, mutta toimii. Itse en oikeastaan enää halua syödä muita karkkeja kuin lakritsia tai suklaata silloin tällöin. Tämä kaikki vaatii sen, että on käyttää voimavaroja muutokseen. Jos elämässä on stressiä, ei jaksa tuollaisiin asioihin keskittyä. Noin kärjistetysti pakotettu karkkilakko esim. irtisanomisuhan alla on huono idea.
En ole itsekään mikään sporttinen terveysintoilija, vaan koko ikäni ylipainon kanssa kamppaillut ja herkkuihin lapsena ehdollistunut mielenterveyspotilas, jolle se, että oppii huolehtimaan fyysisestä hyvinvoinnistaan (niiden lukuisten toistojen kautta) on osa kuntoutumista.
Alkuperäinen anonyymi: Ei niin olekaan! Sä olet niin asian ytimessä. Ja mitään raakasuklaata hirveämpää en ole koskaan maistanut. Tosi hyvä et maksoin siitä klöntistä jonkun kympin.
PoistaToka anonyymi, tässä mun lakossa on tietenkin taustalla se, että mulla ei ole mitään vakavia terveysongelmia, päinvastoin. Ärsyttää vaan viimeiset raskauskilot ja yritän ravistaa ne hinnalla millä hyvänsä. Jos pyrkii oiekasti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, pitää nähdä vaivaa sen itselle sopivan elämäntavan eteen - täähän on vaan kieltäytymistä.
Ei minullakaan ole onneksi, ellei sitten masennusta lasketa ja siinäkin on nyt tapahtunut hiukan edistystä.
PoistaVaikka ylipainoa on, ei painoindeksi ole koskaan ylittänyt 30:ä. Vaikeaa ylipainoa oli ehkä lapsena, mutta osasta onnistuin onneksi kasvamaan ulos. Tilanne on sikäli sama, että yritän päästä eroon niistä viimeisistä kiloista, mutta ilman paineita. Saa kestää niin kauan kuin kestää, mutta toivottavasti eivät tule takaisin. Housut ovat jo löystyneet :)
Kieltäytyminen voi tuoda omanlaistaan nautintoa ja haasteen selvittäminen on palkitsevaa. Tsemppiä!
Tumman suklaan, marjojen ja hunajan tyrkyttäminen karkin tilalle on sokerilakkoisen tofunakki. On päätetty luopua jostakin, mitä ilman voi olla, ja silti yritetään väkisin korvata se jollain vastaavalla-mutta-ihan-eri-asiasta-tehdyllä tuotteella, täysin tarpeettomasti. Mulla on välillä kausia, jolloin en syö mitään karkkia moneen viikkoon, enkä niinä aikoina ole kokenut mitään pakottavaa tarvetta syödä jotain muuta siinä missä olisin ennen syönyt karkkia. Sen sijaan, vallankumouksellisesti, oon vaan nassuttamatta jotain koko ajan.
PoistaNapostelun lopettaminen on tietysti jo vähän eri osaston itsekuriasia, mutta kuitenkin väittäisin, että karkista ja muusta on helpompaa luopua kokonaan, jos luopuu myös siitä napostelemisen tavasta samalla kun luopuu naposteltavastakin.
On tosi yksilöllistä tuo mikä on kenellekin helpompaa. Korvaaminen ei toimi, jos täytyy pakottaa itseään. Tummaan suklaaseen siirtyminen toimii vain, jos siitä tykkää. Minusta kyllä se sana väkisin pätee enemmän siihen tapaan, että jätetään vaan pois jotain, johon on totuttu vuosien aikana.
PoistaHei Katja,
VastaaPoistaihan pakko kommentoida blogiasi (ei niinkään näitä viimeisimpiä kirjoituksia, niitä en suoraan sanottuna ole edes lukenut :)) vaan tuota blogisi alkua, keskinkertaisuutta ja erityisesti noita epämiellyttävä totuus-kirjoituksia tuolta vuosien takaa:
KIITOS.
Kärvistelen itse tilanteessa jossa itse tiedän että joskus haluan lapsen, en vielä, ja vauvakuumeinen mieheni pelkää että en kuitenkaan koskaan halua lapsiaun hän itse haluaa. Olen juuri noissa epämiellyttävä totuus-kirjoituksissasi kuvaama, ajatteleva älykäs aikuinen kolmekymppinen nainen jolla on vielä hieno urakin, ja minua kammottaa pelkkä ajatuskin siitä että äitiyden myötä minut supistetaan *vain* äidiksi. Täällä ahdistellessani, sinun blogisi on parasta lääkettä mitä on. Keep on going, säästän sievoisen summan psykiatrikuluissa sinun ansiostasi :)
Mahtavaa, kitios itsellesi! Tällaiset palautteet pitää mut näppiksessä kiinni - hienoa että näin yksinkertaisella tavalla voi lisätä hyvän mielen määrää. :)
PoistaOlen sukupolvea, joka on tottunut sokeriin. Lapsena join äidin tekemiä marjamehuja, joiden keittämisessä ei sokeria säästetty. Myös marjat pakastetttin varsin mellevällä sokerilla kuorrutettuna. Joka viiikko pisteltiin poskee pullaa jne. Eikä sitä pidetty mitenkään pahana, kunhan huolehti, että karkkipäivä oli vain kerran viikossa. Karkki oli pahasta, muu sokeri ei. Outoa.
VastaaPoistaSokeri koukuttaa. Itse kärsin nuorena migreenistä, jonka laukaisi suklaa. Siitä syystä en syönyt suklaata enkä muutakaan karkkia noin pariin kymmeneen vuoteen. Sitten tulin raskaaksi ja kas, migreeni katosi siinä hormoonimyrskyssä. Ihanaa, vedin suklaalevyn päivässä koko 9 kuukautta! Mutta samalla aloin syödä muutakin karkkia enenevässä määrin. Suklaa tuotti sokerihuuman, jota lääkitsin myös muulla karkilla. Ja siitä on ollut vaikea päästä enää eroon. Sillä ihmeellistä kyllä, kolmen raskauden jälkeen migreeni on palannut, mutta laukaisijana ovat nyt muut tekijät kuin suklaa. Siis vedän edelleen sitä suklaata ja muuta... Valitettavasti!
Migreeni on kyllä vittumainen vaiva, en ole itse sitä (vielä, suvussa on kyllä) kokenut. Mutta sama sukupolvikokemus mullakin on: kaakaota, limua, pullaa (Mummo oli leipuri) syötiin varsinkin viikonloppuisin. Tärkientä oli harjata hampaat...
PoistaJust! Ja jos ei ollut pullukka, niin makeeta sai syödä. Tässä mielessä nykuvanhemmat on valveutuneempia. Olen ajatellut, että se migreeni oli siunauskin. Miltähän mun naama ois näyttänyt teiniä, jos oisin voinut suklaata syödä?
PoistaOnnistuin viime keväänä olemaan ilman sokeria muutaman kuukauden. Kesällä en voinut olla ilman jätskiä, ja syksyä (=joulua) kohden söin suklaalevyllisen viikossa. Mä toimin sillä mentaliteetilla, että kun anataa pikkusormen, menee koko käsi, ja syön sokeria ihan överisti. MUTTA silloin keväällä oikeasti ehdin jo unohtaa herkuttelun, ja vieläkin muistelen sitä tunnetta ylpeydellä.
VastaaPoistaKoitin jälleen tammikuussa sokerittomuutta, mutta eihän siitä tullut mitään, ja viimeiset kolmisen viikkoa olen syönyt päivittäin suklaata -> "sokerittoman" tammikuun tuloksena mulla on nyt vihlova hammas, hurraa. Suklaa ja leivokset on mun heikko kohta, irtokarkkeja en onneksi tajua himoita - paitsi juuri silloin sokerittomalla! Siis mikä ihme siinä on, että kun vähän koittaa sopeutua ajatukseen josko sitä sokeria vois nyt vähän vältellä, iskee sellanen jäätävä masennusitkupotkuraivarikohtaus missä jokaikinen suklaalevytarjous kaupassa tuntuu jotenkin henkilökohtaiselta menetykseltä?? :D
(okei, joulukuussa meni kyllä vähän enemmän jo kuin suklaalevy viikossa, mutta pysytään keskiarvoissa...)
PoistaSatuin tammikuun alussa katsomaan seuraavan pätkän, 1,5 tuntuisen luennon aiheesta sokeri: http://m.youtube.com/#/watch?v=dBnniua6-oM&desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3DdBnniua6-oM&gl=FI Tän jälkeen loppui kaikkien jälkkäreiden ja kokouspullien syönti. Ei vaan tee mieli. Jos kroppaa pitää myrkyttää, teen sen ennemmin viinillä kuin fruktoosilla. Kuitujen kanssa fruktoosi on kuitenkin ok, mutta maissisiirapissa tai perussokerina tarina on toinen. Glukoosikin on eri juttu. Kannattaa tsekata, jos ehtii.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaOnnittelut sokerittomuudesta, kyllä se siitä ja sitten totaalikieltäytymisen jälkeen kohtuukäyttäjäksi. Yksi herkkupäivä viikossa ei ole välttämättä ollenkaan huono idea.
IHAN MUUTA ASIAA:
Tässä juttuvinkki tänne tai siihen Vuoden mutsi -blogiin. Luin äsken kirjan: Mitä jokaisen kotiäidin jne. tulisi tietää sijoittamisesta.
https://www.talentumshop.fi/talecom/tuoteinfo/141460
Tyyli sopii tähän kuin nenä päähän (haluan suositella kirjaa kaikille), ja siitä olisi kiva lukea juttu, jossa peilaat/peilaatte suhdettasi/suhdettanne rahaan. Kirjassa oli hyvät laskelmat mm. vauvavuoden kustannuksista ja siitä, kuinka paljon menettää rahaa (ja eläkettä) hengailemalla kotona lasten kanssa.
Nimim. Harkitsen vakavasti osakkeiden ostoa
Mun irtis- ja suklaalakko on kestänyt lauantaina 2 viikkoa.
VastaaPoistaTyöpaikalla oon pari kertaa syönyt jälkkärin ( tyyliin melonia & kermavaahtoa ) ja selkäranka on nitisten kestänyt kauppareissut karkkihyllyineen.
Eilen hakiessamme ipanan kanssa muksujen karkkipäivämätöt, oli kyllä vaikein hetki tähän asti :P Kelasin että alan just itkeä, mieliteko päkyihin tuli kahden viikon paatoksen voimalla.
Kotiin kyllä selvittiin, mutta... illalla isäntä tuli kirotun lakupussinsa kanssa mun nenän eteen ja kun se haju leijaili avatusta pussista nokkaan niin ponnahti käsi ihan omin luvin pussille ja 2 taivaallisen makeaa lakupalaa meni ääntä nopeammin kitusiin :o
Moka mikä moka, mutta vahingon jo tapahduttua ajattelin nauttia näistä herkkupaloista viimeiseen asti ja pureskelin , imeskelin niitä antaumuksella. Ja kun lakut oli tuhottu tajusin kummastuksekseni ettei mun tehnyt YHTÄÄN enempää mieli!
En siis aio ruoskia itseäni pikku repsahduksesta koska tämähän näytti mulle että karkkia ei tartte vetää pussillista kerralla ja mättöä on mahdollista hallita :) Hallittua karkin- ja suklaansyöntiä - jees! En nyt kuitenkaan luota vielä itsehillintääni niin paljoa että söisin vielä parit palat lisää - karkittomalla siis jatketaan toistaiseksi. t. Meeri
Mä muutin elämäntapani reilu vuosi sitten. Oma nassu ja vartalo kyllästytti sen verran paljon että päätin muuttua (ulkoisesti) sellaiseksi kuin haluan olla:25kg kevyempi,tiukempi ja paremmassa kunnossa.Se onnistui.Tämä projekti on äärimmäisen yksinkertainen,ei vaadi korkeakoulututkintoa, ei pätevyyttä eikä edes hyvää onnea. Jokainen (tuoteseloste)lukutaitoinen, itsekurilla varustettu onnistuu.
VastaaPoistaJoko haluat muuttua tai sitten et. Älä lakkoile, jos haluat pysyvän muutoksen. Jos keksit tekosyitä irtisähkyn hankkimiselle niin go for it-sitten et halua muutosta tarpeeksi.Suo se itsellesi. Kun haluat tarpeeksi, teet sen.
Ainoa lievästi hankala asia tässä on ollut ne Muut. Ne Muut tuputtaa pullaakeksiäpiirakkaasuklaatafonduetajuustojapatonkia eikä niille riitä Ei Kiitos. "Laihdutatko sä?" "Kyll sä voit syödä kun oot noin hoikka!" "Eiks sulle kelpaa tälläset tavalliset pullat?". Ei kiitos tarkoittaa ei kiitos. En laihduta,olen tyytyväinen itseeni. En syö koska haluan pysyä juuri tälläisenä.
Tämä on oikeasti ihan yksinkertaista joten pidetään se sellaisena.
Ylipainoinen ystäväni päätti monta vuotta sitten, että ruokailutottumukset menee remonttiin. Vastassa oli tuhottoman vaikea karkista luopumisurakka, jota yhdessäkin pohdittiin, että miten sen edes pystyy tekemään. No, onnistunein kokeilu oli päättää, että karkkia saa syödä niin paljon kuin sielu sietää, mutta valita joku yksi tietty (vaikka ranskanpastillit), joka on se ainoa, jota saa ostaa kun tekee mieli karkkia. Siis niin, että jos karkkia hankkii, niin se on aina sitä yhtä ja samaa.
VastaaPoistaMuistaakseni tätä vaikeutettiin vielä hieman sillä, että valittiin joku tietty irtokarkki, jota ei ees saanut joka paikasta. Eli huomaamattaan saattoi tulla lenkkeiltyäkin, kun karkinhimossa käveli lähimpään kauppaan ja niillä ei ollutkaan sitä ainoaa laatua, jota oli lupa ostaa :D
Kyllässtyminen ja karkinsyönnin loppuminen tapahtui muistaakseni vähän yli kuukaudessa. Pysyvää ratkaisua tällä metodilla ei saavutettu, mutta entisenlaisiin määriinkään ei ole palattu.