Tabula rasa

Solisi taas tämän ajanlaskutavan mukaan rapiat kolmesataakuusikymmentä uutta päivää sätkittävänä. Viime vuonna samaan aikaan olin vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Kiinnostava työvuosi vaihtuisikin ummetuskevääksi, joka huipentuisi uimarengaskesään ilman uimista ja loppuvuosi olisikin borettavaa liivinsuojashowta. Blaah.

Sitten kävi niin kuin aina käy: tuli yllättäviä käänteitä. Kaksi hyvää ystävää ilmoittautui paksuilijoiden joukkoon, joten äitiyslomani on ollut jopa hauska. Satu otti yhteyttä ja kirjan kässäri on viimeistelyvaiheessa. Uusi kesämökki sai rakennusluvan ja nyt se jo odottaa maalauskelejä. Kersa osoittautui inhimilliseksi tapaukseksi. Ja se koluministin paikkakin aukesi.

Vaikka osa tämänkin vuoden paloista tuntuisi olevan jo paikallaan, pitäisi muistaa, että oikeasti kyseessä on tabula rasa. Oletan näkeväni ensiaskeleita, purkavani saunan, meneväni töihin ja juhlivani kirjaa, jonka kannessa on minun nimeni. Esitän nöyrän toiveen, että yllätykset olisivat maltillisempia kuin parina männä vuonna.

Ensimmäinen ylläri tuli kuitenkin jo tänään: Skidi tuli pitkähkön nyhräämisen jälkeen näyttämään kirjoittamaansa lausetta isisanoo e. Tyyppi, joka ei osaa syödä puuroa ilman että tiputtaa sitä joka kerta paidalleen, on tajunnut, että kirjaimista tehdään sanoja (vaikka hetki kestääkin siihen että tulos olisi jotain järjellistä). Tyydyn sanomaan itsekin ee ja toivotan mieluisia kuluvan vuoden käänteitä itse kullekin säädylle.